Siirry sisältöön

Uudenseelanninviherkaija

Wikipediasta
Uudenseelanninviherkaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Viherkaijat Cyanoramphus
Laji: novaezelandiae
Kaksiosainen nimi

Cyanoramphus novaezelandiae
Sparrman, 1787

Katso myös

  Uudenseelanninviherkaija Wikispeciesissä
  Uudenseelanninviherkaija Commonsissa

Uudenseelanninviherkaija (Cyanoramphus novaezelandiae) on oseanialainen kaijalaji.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on 27 cm ja paino 50–113 grammaa. Sen höyhenpuku on pääosin vihreä, vatsapuolelta kellanvihertävä. Otsa, päälaki, juova silmän takana ja laikut yläperän molemmin puolin ovat punaiset. Uloimpien käsisulkien ulkohöyty on sinivioletti. Nokka on harmaa, iiris punainen ja koivet ruskehtavan harmaat. Laji liikkuu yksittäin, pareittain tai enintään viiden yksilön parvissa. Se ei juurikaan pelkää ihmistä ja on kesy.

Uudenseelanninviherkaijat elävät Uudessa-Seelannissa, Norfolkinsaarella, Antipodisaarilla ja Uudessa-Kaledoniassa. Kannan koko on 16 500–35 300 sukukypsää yksilöä.[1] Ennen eurooppalaisten tuloa laji asui kaikkialla Uudessa-Seelannissa, mutta sitten kanta romahti metsästyksen ja vieraiden tulokaspetojen takia, ja nykyisin sitä tavataan pääsaarilla vain laajimmilla metsäalueilla. Pienillä saarilla kanta on pysynyt elinvoimaisempana.

Lajista tunnetaan kuusi eri saariryhmille kehittynyttä alalajia: saisseti, cookii, cyanurus, novaezelandiae, chathamensis ja hochstetteri. Anders Sparrman kuvaili lajin holotyypin Eteläsaaren Dusky Soundista.[2]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji elää monenlaisilla habitaateilla. Pääsaarilla sitä tavataan metsissä, pikkusaarilla pensaikoissa ja ruohostomailla. Puuttomalla Macquariensaarella elänyt ja sittemmin sieltä hävinnyt alalaji erythrotis asui rantaviivan tuntumassa ruohomättäiköissä.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisääntymiskausi on tavallisesti loka–joulukuussa. Pesä sijaitsee puun tai kallion kolossa, maassa olevassa onkalossa tai mättäässä. Naaras munii viidestä yhdeksään munaa, joita se hautoo noin 20 päivää. Molemmat puolisot ruokkivat poikasia, jotka jättävät pesän viisi- tai kuusiviikkoisina.

Ruokavalio koostuu siemenistä, marjoista, hedelmistä, pähkinöistä, kukista, lehdistä ja ruohojen versoista.

Lutino eli keltainen uudenseelanninviherkaija

Uudenseelanninviherkaijaa tavataan lemmikkinä Suomessakin. Siitä on jalostettu värimuotoja[3], joista osaa (esim. lutino ja sininen) tavataan myös Suomessa.

Lajin hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Voidakseen hyvin se tarvitsee omanlajisen tai vähintään samaa sukua olevan lintutoverin, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa.[4]

Lemmikkinä kakarikit ovat rohkeita ja vauhdikkaita. Ne eivät yleensä kesyynny siliteltäviksi asti, koska niillä tuntuu olevan liian kiire moiseen hommaan. Sen sijaan niiden pelottoman luonteen takia ne saa yleensä helposti kesytettyä hakemaan ruokaa kädestä. Lintujen aktiivinen ja utelias luonne voi olla niille itselleen vaaraksi kotosalla: utelias lintu joutuu helposti kiipeliin.[5]

Laji kuuluu CITES I/A -liitteeseen poikkeuslajina. Tällöin sitä koskevat samat säännöt kuin II/B-liitteen lajia: sillä tulee vankeudessa olla yksilöön yhdistettävissä oleva alkuperätodistus. Ilman alkuperätodistusta tai siihen verrattavia papereita linnun myyminen, pesittäminen ja kaupallinen esilläpito esim. kotieläinpihalla on kiellettyä[6][7].

  1. 1 2 BirdLife International: Cyanoramphus novaezelandiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.12.2017. (englanniksi)
  2. ↑ IBC (englanniksi)
  3. ↑ Kakariki Mutations Feathered Treasures Aviary. Viitattu 15.12.2025. (englanniksi)
  4. ↑ Lemmikkilinnut lyhyesti ja selkokielellä kaijuli.fi. Arkistoitu 11.4.2026. Viitattu 9.12.2025.
  5. ↑ Kakariki - lajiesittely - Lemmikkilinnut Kaijuli ry www.kaijuli.fi. Viitattu 18.3.2026.
  6. ↑ CITES-luokat lintulajeittain www.kaijuli.fi. Arkistoitu 8.12.2025. Viitattu 6.11.2025.
  7. ↑ Paperiasiat haltuun: mitä asiakirjoja lemmikkilintu tarvitsee www.kaijuli.fi. Arkistoitu 17.11.2025. Viitattu 15.12.2025.