Pilliin puhaltaja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pilliin puhaltaja eli whistleblower on ilmiantaja, joka jonkin organisaation sisältä käsin raportoi organisaation rikkeistä ja paljastaa sen väärinkäytöksiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi julkisten varojen väärinkäyttö, tuhlaus, huono johtaminen, turvallisuusongelmat, seksuaalinen häirintä, syrjintä ja lakien rikkominen.[1][2]

Kansainvälisesti kuuluisia pilliin puhaltajia ovat esimerkiksi 1970-luvun ”Syvä kurkku” ja 2010-luvulla Bradley Manning ja Edward Snowden. Suomessa nimimerkki Pekka Peloton paljasti 2000-luvun alussa Soneran väitettyjä väärinkäytöksiä.[3]

Motiivit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilliin puhaltajaa voivat motivoida velvollisuuden tunne, altruismi, kosto, palkkio tai muu oma hyöty. Paljastusten motivoijana voi myös olla organisaation sisäisten toimintojen pettäminen, jolloin järjestelmä ei itse pysty korjaamaan tapahtunutta rikkomusta.[4]

Raportointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pilliin puhaltaja työskentelee itse organisaatiossa, jonka toiminnasta hän tekee ilmiannon. Hän toimii luottamuksellisesti ja usein anonyymisti. Hän nostaa epäkohdat esiin avoimesti ja käyttää raportointiin soveltuvia välineitä. Hän osoittaa ilmiantonsa jollekin virastolle tai muulle organisaatiolle.[5] Paljastusten vastaanottaja voi olla kyseinen organisaatio itse, tai jokin ulkopuolinen taho kuten valtio tai media. Organisaatiossa voi olla juuri tällaista raportointia varten perustettuja kanavia kuten sisäisiä kuumalinjoja tai anonymiteetin suojaavia sähköpostipalveluja. Joskus organisaatio palkitsee pilliin puhaltajan esimerkiksi varkauksien paljastamisesta.[6]

Ulkopuolelle raportoimista pidetään usein sisäistä raportointia tehokkaampana, sillä se saa usein organisaation toimenpiteisiin. Pilliin puhaltaja voi tällöin kuitenkin joutua raskaampien kostotoimien kohteeksi kuin raportoidessaan sisästä kanavaa käyttäen. Ulkoista raportointia käytetään silloin, kun organisaatio suhtautuu kielteisesti eriäviin mielipiteisiin tai kun organisaation toimintaa sävyttävät laittomuudet.[7] Väärinkäytöksistä raportointi ulkopuolisille on luvaton toimenpide, ja sen voi nähdä toisinajattelun tai vastustuksen muotona.[8]

Mediaan turvaudutaan usein silloin, kun pilliin puhaltajalla on vain vähän vaikutusvaltaa.[9]

Suoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa laki suojaa joukkoviestimien lähdesuojaa eli oikeutta olla paljastamatta lähdettään. Tämä suojelee myös pilliin puhaltajaa.[9]

Euroopan unionissa ei ole yhteisiä sääntöjä tietojen paljastamisesta. Kymmenessä EU-maassa on lainsäädäntöä, mutta joissakin maissa se on rajattu kattamaan vain tiettyjä sektoreita tai pelkästään julkisen sektorin työntekijöitä. Suomessa ei ole minkäänlaista lainsäädäntöä tai lain suojaa ilmoittajille.[10]

Euroopan komissio suunnittelee helpottavansa väärinkäytöksistä kertovien tietojen vuotamista. Sen huhtikuussa 2018 tekemässä lainsäädäntöehdotuksessa ehdotetaan valtioille, aluehallinnoille, yli 10 000 asukkaan kunnille ja yli 50 työntekijän yrityksille velvollisuutta tarjota menettely väärinkäytöksistä ilmoittamista varten. Kaikenlaiset vastatoimet ilmiantajaa vastaan kiellettäisiin ja organisaation olisi osoitettava, ettei vastatoimia ole tehty. EU:n neuvosto hyväksyi säännöt vuonna 2019, ja uudistukset ovat tulossa käytäntöön vuonna 2021.[11][12]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Salminen, Ari & Heiskanen, Lauri: Whistleblowing: Pilliin puhaltaminen ja organisaatioiden kehittäminen: Katsaus tutkimuskirjallisuuteen. Vaasan yliopisto, 2013. ISBN 978-952-476-507-7. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salminen & Heiskanen 2013, esipuhe, s. 11–12.
  2. Haapalehto, Saija: Pilliinpuhaltaja ilmiantaa väärinkäytöksen Kuntaliitto. 4.12.2018. Viitattu 8.5.2020.
  3. Salminen & Heiskanen 2013, s. 1.
  4. Salminen & Heiskanen 2013, s. 14–15.
  5. Salminen & Heiskanen 2013, s. 12.
  6. Salminen & Heiskanen 2013, s. 15–17.
  7. Salminen & Heiskanen 2013, s. 18–19.
  8. Salminen & Heiskanen 2013, s. 14.
  9. a b Salminen & Heiskanen 2013, s. 19.
  10. Väärinkäytösten ilmoittajien suoja eteni EU:ssa Akava. 26.4.2018. Viitattu 8.7.2018.
  11. Kaija Ahtela: EU haluaa antaa suojan väärinkäytöstän paljastajille Talouselämä. 23.4.2018. Viitattu 8.7.2018.
  12. Better protection of whistle-blowers: new EU-wide rules to kick in in 2021 consilium.europa.eu. Viitattu 6.5.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]