Julian Assange

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Julian Assange
Julian Assange vuonna 2014.
Julian Assange vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt 3. heinäkuuta 1971 (ikä 47)
Townsville, Queensland, Australia
Kansallisuus Australia
Ammatti Wikileaksin tiedottaja ja päätoimittaja
Siviilisääty eronnut
Lapset Daniel Assange[1]

Julian Paul Assange (alkuperäinen nimi Julian Paul Hawkins[2]) (əˈsɑːnʒ) (s. 3. heinäkuuta 1971 Townsville, Queensland, Australia) on australialainen julkaisija ja internetaktivisti. Assange tunnetaan parhaiten toiminnastaan vuonna 2006 perustamansa Wikileaks-sivuston tiedottajana ja päätoimittajana. Wikileaks on julkaissut viranomaisten ja yritysten salaisiksi tarkoitettuja asiakirjoja. Ecuador myönsi hänelle turvapaikan mutta perui sen 11. huhtikuuta 2019.

Assange on opiskellut fysiikkaa ja matematiikkaa sekä toiminut tietokoneohjelmoijana.[3]

Assange tuli erityisen tunnetuksi siitä, että hänen Wikileaks-sivustonsa julkaisi tuhansia kiistaa aiheuttavia Hillary Clintonin sähköposteja vapaasti saataviksi vuonna 2016.[4]

Ruotsalainen syyttäjä kuuli Assangea Ecuadorin suurlähetystössä Lontoossa 14. marraskuuta 2016 alkaen usean päivän ajan. Kuulemisen syynä olivat Assangeen Ruotsissa kohdistuneet seksuaalirikosepäilyt.[5]

Suur-Lontoon poliisi pidätti Assangen Ecuadorin suurlähetystöstä 11. huhtikuuta 2019 sen jälkeen kun Ecuador oli perunut turvapaikan.[6]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julian Paul Hawkins syntyi 3. heinäkuuta 1971 Townsvillessä, Queenslandssa,[2][7] visuaalitaiteilija Christine Ann Hawkinsin ja (s. 1951),[8] sodanvastaisen aktivistin ja rakentajan [9] John Shiptonin pojaksi.[10] Pari erosi ennen kuin Julian syntyi[10].

Vuonna 1979 Assangen äiti, Christine,[11] meni uudelleen naimisiin New Age -liikkeeseen kuuluvan muusikon Richard Brett Assangen kanssa[12][13] [14].Julian omaksui Richardin sukunimen Assange[15][16]. Christine ja Richard saivat lapsen, mutta pari erosi vuonna 1982. Erosta seurasi katkera huoltajuusriita Assangen velipuolesta. Lopulta äiti piilotteli molempia lapsia viiden vuoden ajan. Lapsuutensa aikana Assange muutti useita kertoja. Muuttojen seurauksena Assangen koulutie oli katkeilevaa ja hän oli välillä kotiopetuksessakin.[17]

Hakkerointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987, ollessaan 16-vuotias, Assange alkoi harrastaa hakkerointia pseudonyymillä Mendax (latinassa splendide mendax tarkoittaa ylevästi uskomatonta, peräisin Horatiukselta).[17] Hän ja kaksi muuta hakkeria muodostivat International Subversives -nimisen hakkeriryhmän. Assange kirjoitti säännöt, joiden mukaan hakkeri ei saa rikkoa hakkeroimiaan järjestelmiään tai muuttaa niiden tietoja.[17]

Assange jäi kiinni vuonna 1991 hakkeroinnista sen jälkeen, kun hänen Melbournessa sijaitsevaan kotiinsa oli tehty kotietsintä. Assange oli tunkeutunut muun muassa erään australialaisen yliopiston ja Nortel-nimisen australialaisen operaattorin palvelimille. Tekoa pidettiin kuitenkin vähäisenä, koska Assange ei ollut aiheuttanut vahinkoa, joten hän selvisi 2 100 Australian dollarin sakoilla.

Lapsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1989 Assange sai Daniel-nimisen pojan yhdessä tyttöystävänsä kanssa. Vuoden 1991 kotietsinnän jälkeen tyttöystävä erosi Assangesta ja vei lapsen mukanaan. Assange ja tyttöystävä saivat sovittua huoltajuusriitansa vasta 1999. Assange perusti yhdessä äitinsä kanssa aktivistiryhmän vaatimaan Australiaan keskustietokantaa, jonne koottaisiin muuten huonosti saatavilla olevia huoltajuuteen liittyviä tietoja. Huoltajuusriidoista huolimatta Daniel Assange sanoo arvostavansa isänsä tapaa kasvattaa: ”Älyllisissä kysymyksissä hän ei koskaan kohdellut minua kuin lasta, vaan puhui niin kuin todella haluaisi minun ymmärtävän asiat. Luulen että se auttoi minua tajuamaan todellisuuden luonnetta.” Daniel sanoo isänsä maailmankuvan kulminoituvan Wikileaksiin: ”Hän on aina ollut kiinnostunut poliittisesta aktivismista yleensä, mutta myös tieteistä ja filosofiasta ja tiedon etsimisestä, ja ajatuksesta, että tämän tiedon pitäisi olla kaikkien ulottuvilla.”[18]

Opinnot yliopistossa ja tietokoneohjelmointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assange alkoi toimia vuonna 1993 nimellä “Suburbia” yhtenä Australian ensimmäisistä Internet-palveluntarjoajista. Vuodesta 1994 alkaen Assange sai elantonsa ohjelmoijana ja vapaiden ohjelmistojen kehittäjänä. Vuonna 1995 Assange kirjoitti ensimmäisen ilmaisen vapaan lähdekoodin porttiskannerin eli verkkotiedusteluohjelman. Assange oli yksi kirjan Underground: Tales of Hacking, Madness and Obsession on the Electronic Frontier kirjoittajista.[19] Assange on ollut mukana tekemässä myös lukuisia muita tietokoneohjelmia, kuten NNTPCache ja Surfraw. Assange rekisteröi vuonna 1999 domainin leaks.org, mutta hän ei kuitenkaan käyttänyt domainia mihinkään.

Assange on käynyt 37 eri koulua ja opiskellut kuudessa eri yliopistossa.[19] Vuodesta 2003 vuoteen 2006 hän opiskeli Melbournen yliopistossa fysiikkaa ja matematiikkaa.[19][20] Kotisivullaan Assange ilmoitti edustaneensa yliopistoaan Australian kansallisessa fysiikkakilpailussa vuonna 2005. Assange on myös lukenut jonkin verran filosofiaa ja neurotiedettä.[19][21]

Rikosjutut Ruotsissa ja Englannissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

20. elokuuta 2010 Ruotsin poliisi aloitti tutkinnan Assangen mahdollisesta syyllistymisestä seksuaalisiin väärinkäytöksiin kahden naisen tehtyä hänestä ilmoituksen.

Jutun ensimmäinen tutkija, syyttäjä Eva Finné päätti olla jatkamatta jutun tutkimista, koska hänen mukaan epäilyä raiskauksesta ei ollut. 1. syyskuuta toinen syyttäjä, Marianne Ny, kumosi päätöksen ja pyysi 18. marraskuuta 2010 oikeudelta pidätysmääräystä Assangen kuulustelemiseksi.[22] Assangesta annettiin eurooppalainen pidätysmääräys ja hänet pidätettiin Lontoossa 7. joulukuuta 2010.[23]

Assange on tuloksetta vedonnut Britannian Julkisen sanan neuvostoa vastaavaan Press Complaints Commissioniin lehtiä vastaan, jotka ovat väittäneet että häntä syytetään raiskauksesta.[24]

Assange itse piti syytettä salajuonena, jonka avulla Wikileaks yritetään saattaa huonoon valoon.[25] 7. joulukuuta 2010 Assange pidätettiin Britanniassa hänen mentyään vapaaehtoisesti poliisiasemalle.[26] Hänet kuitenkin vapautettiin takuita vastaan 16. joulukuuta 2010.

Assange solmi kustannussopimuksen omaelämäkerrallisesta kirjasta saadakseen katetuksi oikeudenkäynnin kulut. Hän kertoi, ettei hän ole muuten kiinnostunut sen kirjoittamisesta.[27]

Assange esitti, että hän ei tule saamaan Ruotsissa oikeudenmukaista kohtelua. Lisäksi Assangen asianajat epäilivät, että Assange luovutettaisiin Ruotsista eteenpäin Yhdysvaltoihin. Lontoossa annettiin kuitenkin päätös 24. helmikuuta 2011, että Assange voidaan luovuttaa Britanniasta Ruotsiin oikeudenkäyntiä varten. Assangen asianajajien mukaan oikeuden päätöksestä valitetaan.[28] Britannian korkein oikeus päätti 30. toukokuuta 2012 luovuttaa Assangen Ruotsiin vastaamaan syytteisiin seksuaalirikoksista.[29]

Kesäkuussa 2012 Assange pakeni Ecuadorin Lontoon suurlähetystöön, minkä jälkeen hän ilmoitti hakevansa maasta poliittista turvapaikkaa. 16. elokuuta Ecuador ilmoitti myöntävänsä turvapaikan Assangelle. Britannian ulkoministeriö on ilmoittanut, että se on tarvittaessa valmis purkamaan suurlähetystön diplomaattisen koskemattomuuden Assangen luovuttamiseksi Ruotsiin.[30][30] Sunnuntaina 19. elokuuta Assange piti puheen Ecuadorin lähetystön parvekkeella.

Kesällä 2012 espanjalainen ihmisoikeustuomari Baltasar Garzón ryhtyi Assangen puolustusryhmän johtoon.[31]

YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston mielivaltaisia pidätyksiä tutkiva työryhmä totesi Ruotsin ja Britannian viranomaisten mielivaltaisesti rajoittavan Assangen liikkumista ja kehotti turvaamaan hänen koskemattomuutensa ja liikkumisenvapautensa ja maksamaan korvauksia niiden menetyksestä.[32]

1. toukokuuta 2019 Assange sai Lontoossa 50 viikon vankeustuomion oikeuden määräyksen rikkomisesta, kun hän pakeni vuonna 2012 Ecuadorin suurlähetystöön.[33]

Venäjä-suhde[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2012 Assange aloitti Kremlin näkemyksiä tukevan Venäjän valtion RT-televisiokanavan talk show’n juontajana Lontoon-kotiarestistaan videoyhteydellä.[34] Ecuadorin suurlähetystössä Assange halusi saada itselleen FSB:n henkivartijat.[35][36]

Vuonna 2015 Julian Assange kertoi kehottaneensa Edward Snowdenia luopumaan aikeestaan hakea turvapaikkaa Latinalaisesta Amerikasta, koska siellä CIA voisi kidnapata tai tappaa hänet. Snowden joutui jäämään Venäjälle Yhdysvaltain mitätöityä hänen passinsa. [37] Huhtikuussa 2016 Saksan valtiollisen tiedusteluorganisaation BND:n presidentti Gerhard Schindler kertoi yhdessä kollegansa Hans-Georg Maaßenin kanssa FOCUS-lehden haastattelussa, että Kreml pyrkii Edward Snowdenin paljastusten avulla lyömään kiilaa Euroopan ja Yhdysvaltain välille.[38]

Vuonna 2015 entinen turvallisuuspolitiikan professori John R. Schindler[39] syytti Wikileaksia Venäjän tiedustelupalvelun työkaluksi.[35]

Donald Trumpin presidenttiehdokkuuden varmistuttua kesäkuussa 2016 Assange sanoi suunnittelevansa vastaehdokas Hillary Clintonin sähköpostien julkaisemista. Assangen toiminnan katsottiin auttavan Trumpin kampanjaa.[40][41] Kun sähköpostit oli julkaistu Assangen nettiyhteys katkesi.[42][43] Wikileaks syytti asiasta Ecuadoria, joka myöhemmin myönsi teon ja perusteli sitä siten, ettei maalla ole tapana sekaantua muiden maiden vaaleihin. Ecuador vahvisti samalla suojelevansa edelleen Assangea.[44]

Vuoden 2016 presidentinvaalikampanjan aikana Valkoisen talon edustaja kertoi, että turvallisuusviranomaisilla on "suuri luottamus" siihen, että Venäjän hallitus olisi demokraattien kansalliseen komiteaan kohdistuneen tietovuodon takana. Wikileaks julkaisi 22. heinäkuuta 2016 demokraattien ehdokasvalintakokouksen alla 27 000 viestiä ja asiakirjaa.[45][46] Defense One -lehden mukaan huomattava määrä todisteita osoittaa, että vuodon järjesti Venäjän valtio edistämään Trumpin valintaa presidentiksi,[47] koska Trump on ollut sitä mieltä, että Yhdysvaltojen olisi kannattavaa tehdä yhteistyötä Venäjän kanssa.[48]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nick Johns-Wickberg: Daniel Assange: I never thought WikiLeaks would succeed Crikey. 17.9.2010. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  2. a b Glenda Kwek "Magnet for trouble: how Assange went from simple island life to high-tech public enemy number one," The Sydney Morning Herald, 8 December 2010. Retrieved 16 March 2014.
  3. Profile: Julian Assange, the man behind Wikileaks The Sunday Times. 11.4.2010. Lontoo. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  4. Clinton emails, Wikileaks (englanniksi)
  5. Ruotsalainen syyttäjä kuuli Assangea Lontoossa iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2016.
  6. London's Metropolitan Police arrest Julian Assange 22.4.2019. The Register. Viitattu 17.4.2019.
  7. "Wikileaks founder Julian Assange a born and bred Queenslander," The Courier-Mail, 29 July 2010. Retrieved 16 March 2014.
  8. "Family notices," The Sydney Morning Herald, 10 March 1951. Retrieved 17 March 2014.
  9. David Leigh and Luke Harding, WikiLeaks: Inside Julian Assange's War on Secrecy (London: Guardian Books, 2011; rev. edn. Guardian Books / Faber and Faber, 2013), p. 34.
  10. a b Richard Guilliatt, "For John Shipton, the Wikileaks Party isn't just a political cause," The Australian, 15 June 2013. Retrieved 16 March 2014.
  11. Glenda Kwek: Wikileaks' Julian Assange | Mother says don't hunt down my son The Sydney Morning Herald. 1.12.2010. Sydney. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  12. Robert Manne. "The cypherpunk revolutionary: Julian Assange", The Monthly, March 2011. “By the time he was addressing audiences worldwide, his 'father'—which Assange informed me is an amalgam of Brett Assange and John Shipton, created to protect their identities” 
  13. Raffi Khatchadourian, "No secrets: Julian Assange's mission for total transparency," The New Yorker, 7 June 2010. Retrieved 16 March 2014.
  14. "The secret life of Julian Assange," CNN, 2 December 2010. Retrieved 16 March 2014.
  15. Dominic Feain, "WikiLeaks founder's Lismore roots," Northern Star, 29 July 2010. Retrieved 16 March 2014.
  16. Rights campaigner Julian Assange acknowledges his Torres Strait Islander form and content indymedia.org.au. 2 June 2012.
  17. a b c Raffi Khatchadourian: No Secrets The New Yorker. 30.11.2010. New York. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  18. Daniel Assange: I never thought Wikileaks would succed, Crikey.com (englanniksi)
  19. a b c d PdF Conference 2010: Speakers (Personal Democracy Forumin vuoden 2010 konferenssin puhujalistan tiivistelmä Assangesta) Personal Democracy Forum. 2010. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  20. Esa Mäkinen: Hakkerin luoma mediasirkus (Archive.org) Helsingin Sanomat. 2.12.2010. Viitattu 19.1.2011.
  21. Yasin Akgun: Who is Wikileaks founder Julian Assange? Part 1. Political Pundits. 2.12.2010. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  22. Jualian Assange: Q and A, The Guardian (englanniksi)
  23. BBC (englanniksi)
  24. BBC (englanniksi)
  25. Wikileaksin Assange yrittää saada pidätysmääräyksen perutuksi (Archive.org) Helsingin Sanomat. 30.11.2010. Helsinki: Sanoma News. Viitattu 2.12.2010.
  26. Assange pidätetty Britanniassa 7.12.2010. Iltalehti. Viitattu 7.12.2010.
  27. Assangelle tuottoisa kirjasopimus, Yle.fi, Luettu 26.12.2010
  28. Oikeus: Julian Assange voidaan luovuttaa Ruotsiin (Archive.org) Helsingin Sanomat. 24.2.2011. Sanoma. Viitattu 24.2.2011.
  29. Assange luovutetaan Ruotsiin 30.05.2012. Iltalehti. Viitattu 9.5.2016.
  30. a b Julian Assange: Ecuaor Embassy Asylum Live, The Guardian16.8.2012 (englanniksi)
  31. Judge Garcon to Deend Assange, Ruvr.ru [vanhentunut linkki] (englanniksi)
  32. Ohchr.org (englanniksi)
  33. Julian Assange tuomittiin Lontoossa lähes vuoden vankeusrangaistuksen oikeuden määräyksen rikkomisesta – syytteet USA:ssa odottavat vielä www.iltalehti.fi. Viitattu 1.5.2019.
  34. Wikileaks-Assangen talk show alkoi, Iltalehti.fi 17.4.2012
  35. a b Wikileaks is a Front for Russian Intelligence, entinen turvallisuuspolitiikan professori John R. Schindler, 20 Committee, August 31, 2015.
  36. The Wikileaks Supporters Forum (englanniksi)
  37. Julian Assange told Edward Snowdon not seek Asylum in Latin Amerca, The Guardian 29.8.2015 (englanniksi)
  38. Doppel-Interview mit Gerhard Schindler und... (Arcive.org) Focus.de 16/2016 (saksaksi)
  39. About, 20Committee.com
  40. Julian Assange Says He will Publish More Clinton Emails Newsweek. 6.13.2016. (englanniksi)
  41. Wikileaks to Publish more Hillary clinton Emails, The Guardian 12.6.2016 (englanniksi)
  42. Wikileaksin perustajan Julian Assangen internetyhteys on katkaistu Yle, 2016
  43. WikiLeaks says Ecuador cut off Julian Assange's internet access The Guardian, 17.10.2016 (englanniksi)
  44. Ecuador admits restricting internet access for WikiLeaks over election meddling Politico, 10/2016 (englanniksi)
  45. Spy Agency Consensus Grows That Russia Hacked D.N.C., The New York Times, 26.7.2016 (englanniksi)
  46. Jenny Thuneberg, Kiusallinen vuoto sisäpiiristä: Wikileaksilta 20 000 sähköpostia Clintonin ja Sandersin taistosta, Verkkouutiset 23.7.2016
  47. How Putin Weaponized Wikileaks to Influence the Election of an American President, Defense One, 24.7.2016. (englanniksi)
  48. Timothy B. Lee, DNC email leaks, explained, Vox, 23.7.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • David Leigh & Luke Harding: Assange. Alkuteos: WikiLeaks: Inside Julian Assange’s War on Secrecy. Suomentanut Arto Konttinen. Helsinki: Into, 2014. ISBN 978-952-264-333-9.
  • David Leigh, Luke Harding: Wikileaks. Cornerstone & The Guardian, 2011. ISBN 9780852652398.
  • Daniel Domscheit-berg: Inside WikiLeaks. Random House UK, 2011. ISBN 9780224094016.
  • David Leigh, Luke Harding: WikiLeaks: Inside Julian Assange's War on Secrecy. PublicAffairs, 2011. ISBN 978-1610390613.
  • Alexander Star: Open Secrets: WikiLeaks, War and American Diplomacy. The New York Times, 2011. ASIN B004KZQH12.
  • Taft Johnson: Julian Paul Assange: The Controversial Figure Behind Wikileaks. Taft Johnson Books, 2010. ISBN 978-1240168804.
  • Jenny Reese: Off the Record Guide to Wikileaks: Julian Assange, the Advisory Board and Controversy. Will Write for Food Books, 2011. ISBN 978-1240862559.
  • Sophie Radermecker, Valerie Guichaoua: Julian Assange - WikiLeaks: Warrior for Truth. Cogito Media Group, 2011. ISBN 978-1926893556.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]