Bertel Paulig

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bertel Paulig
G b paulig.jpg
Henkilötiedot
Muut nimet Gustav Bertel Paulig
Syntynyt 28. lokakuuta 1892
Helsinki
Kuollut 26. huhtikuuta 1918 (25 vuotta)
Viipuri
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärikapteeni

Gustav Bertel Paulig (28. lokakuuta 1892 Helsinki26. huhtikuuta 1918 Viipuri) oli suomalainen tekniikan ylioppilas ja jääkärikapteeni.[1] Hän oli yksi jääkäriliikkeen perustajista ja ensimmäisiä, jotka syksyllä 1914 tiedustelivat mahdollisuutta hankkia suomalaisille sotilaallista koulutusta Saksassa. Suomen sisällissotaan valkoisten puolella osallistunut Paulig kaatui aivan sodan loppuvaiheessa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bertel Pauligin vanhemmat olivat vuonna 1871 Saksasta Suomeen muuttanut liikemies ja konsuli Gustav Paulig sekä Bertha Bohnhof. Hän puhui äidinkielenään saksaa.[1] Paulig kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin uudesta ruotsalaisesta oppikoulusta vuonna 1911 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1911–1914. Diplomi-insinöörin tutkinnon ensimmäisen osan hän suoritti vuonna 1913.[2][3]

Jääkäriaktivisti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylioppilasaktivistien piirin valtuuttamana Paulig lähti ystävänsä Walter Hornin kanssa 2. joulukuuta 1914 Tukholmaan tapaamaan tohtori Herman Gummerusta tarkoituksenaan tiedustella mahdollisuutta järjestää sotilaskoulutusta itsenäisyysmielisille Suomalaisille nuorille. Yhteyshenkilöksi suunniteltiin alkujaan entistä Saksan Helsingin-konsulia Albert Goldbeck-Löweä, jonka Paulig tapasi 7. tai 8. joulukuuta, mutta tämän kontaktin merkitys jäi vähäiseksi. Sen sijaan Paulig, Horn ja Gummerus jättivät kirjallisen esityksen suomalaisten kouluttamisesta Saksan Tukholmassa olevalle sotilasasiamiehelle majuri von Awrylenille. Horn ja Paulig muodostivat ensimmäisen asiaa ajaneen valtuuskunnan. Saksalaiset hyväksyivät suunnitelman tammikuussa 1915. Esityksen jätettyään Paulig ja Horn palasivat takaisin kotimaahan, josta Paulig suuntasi myöhemmin itsekin jääkärioppia saamaan Saksaan. Seuraavaksi Tukholmaan saapui valtuuskunta, johon kuuluivat Pehr Norrmén, R. Numelin, Rolf Pipping, Runar Appelberg, Yrjö Somersalo, Väinö Tiiri, Yrjö Ruuth (myöh. Ruutu) ja H. Zilliacus.[2][3][1][4]


Paulig liittyi sotilaskoulutusta antavalle Pfadfinder-kurssille, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 14. maaliskuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 3. elokuuta 1915 Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Missejoella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Hän oli komennetuna Berliinissä sijainneessa Wetterhoffin toimistossa vuonna 1916. Rintamakomennuksensa jälkeen hän toimi vuonna 1917 Libaussa moottoripyöräkurssin kouluttajana ja johtajana.[2][3]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. jääkäripataljoonan komppanian­päälliköt Pilppulassa 23. huhtikuuta 1918. Vasemmalta Bertel Paulig, Hjalmar Strömberg (myöh. Siilasvuo), Lauri Saari ja Kaarlo Kaarlonen.

Paulig astui Suomen valkoisen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja saapui Vaasaan 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 2. komppaniaan päälliköksi. Hän osallistui Tampereen taisteluun ja kaatui Viipurin valtauksen yhteydessä johdattaessaan joukkonsa päin punaisten tulta. Uhkarohkeassa yrityksessä kaatui puolet koko komppaniasta. Paulig oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Helsingin saksalaisessa seurakunnassa. Hänet on haudattu yksityishautaan Helsingin vanhalle hautausmaalle.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomalainen, J – Sundvall, J. – Olsoni, E. Jaatinen, A.: Suomen jääkärit: Osa I. Oy Sotakuvia, Kuopio 1933.
  • Suomen sotasurmat 1914–1922. Valtioneuvoston kanslia, Helsinki. 2001.
  • Donner–Svedlin–Nurmio (toim.): Suomen vapaussota I–VIII. Gummerus, Jyväskylä 1920–1925.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Helen, Tapio: ”Paulig, Bertel (1892–1918)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 569. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  3. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.
  4. Westerlund, Lars: Itsetehostuksesta nöyryyteen: Suomensaksalaiset 1933–1946. Sivu 64. Kansallisarkisto 2011. Viitattu 17.8.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paulig, Bertel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)