Gustav Paulig

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gustav Paulig
Gustav Paulig.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 20. heinäkuuta 1850
Lyypekin vapaakaupunki, Saksan liitto
Kuollut 9. helmikuuta 1907 (56 vuotta)
Helsinki
Muut tiedot
Yritys Paulig
Puoliso Bertha Paulig (vih. 1876)
Lapset Bertel Paulig
Eduard Paulig

Gustav Wilhelm Paulig (20. heinäkuuta 1850[1] Lyypekin vapaakaupunki, Saksan liitto9. helmikuuta 1907 Helsinki) oli saksalaissyntyinen liikemies ja Paulig-kahvipaahtimon perustaja. Hän oli kotoisin Saksan Lyypekistä ja saapui Suomeen vuonna 1871.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyypekkiläisen puutarhurin poika Gustav Paulig tuli Suomeen aluksi konttoristiksi Fredrik Idestamin perustaman Nokia Ab:n puuhiomoon Tampereelle. Nokia-yhtiössä Paulig oppi suomalaiset kaupankäyntitavat, ja työt toivat hänet muutaman vuoden kuluttua Helsinkiin. Kun Sinebrychoffin panimon omistaja Paul Sinebrychoff lainasi alkupääoman, Paulig pääsi toteuttamaan haaveensa omasta kauppaliikkeestä.[3]

Gustav Paulig perusti 1876 Helsinkiin kahvin ja mausteiden maahantuontiliikkeen. Yhtiö aloitti myös paahtimotoiminnan, sillä vuodesta 1904 alkaen Pauligin tarjoama erikoisuus oli valmiiksi paahdettu kahvi. Aikaisemmin oli totuttu siihen, että kuluttajan täytyi itse paahtaa ja jauhaa pavut. Tosin paahtamisen luultiin olevan huonosti kannattavaa, sillä johtaja pohdiskeli, että ”kahvin paahtaminen ei ole afääri mutta kylläkin antoisa harrastus.” Gustav Pauligin kuoleman 1907 jälkeen yritys siirtyi hänen vaimonsa Bertha Pauligin vastuulle, ja tämä rakennutti 1911 firman pääkonttorin Katajanokalle. Bertha Pauligin jälkeen liikettä johti heidän poikansa Eduard Paulig.[2]

Paulig oli aktiivinen myös yhteiskunnallisissa asioissa. Hän toimi muun muassa Saksan varakonsulina ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsenenä vuosina 1894–1899.

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gustav Paulig meni naimisiin Bertha Maria Bohnhofin kanssa vuonna 1876. Heillä oli seitsemän lasta, muiden muassa pojat Bertel ja Eduard. Pauligit muuttivat 1877 Töölön alueelle ostamaansa Villa Humlevik -nimiseen huvilaan, jonka puutarhasta tuli varsin kuuluisa kaupunkilaisten keskuudessa. Perhe menetti huvilan 1931, kun kaupunki ei suostunut jatkamaan sen vuokrasopimusta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen kulttuurihistoriassa (s. 213) syntymävuosi on virheellisesti 1851.
  2. a b c Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 213. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
  3. Jukka Halonen: Paulig paahtaa yhä täysillä. Mahtisuvut: Iltalehden erikoislehti 2016, s. 40. Helsinki: Alma Media.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Komsi, Pauli – Lindström, Jan – Zetterberg, Seppo: Omistamisen taito: Perheyritykset kansakunnan rakentajina. Otava, Helsinki 2002.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]