Alankomaiden Antillit

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Netherlands Antilles(engl.)
Nederlandse Antillen (holl.)
Antia Hulandes (pap.)
Alankomaiden Antillit
Flag of the Netherlands Antilles (1986-2010).svg Coat of arms of the Netherlands Antilles (1986-2010).svg
lippu vaakuna

LocationNetherlandsAntillesWithAruba.png


Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
osa  Alankomaiden kuningaskuntaa

Alankomaiden kuningatar Juliana (1954–1980)
Beatrix (1980–2010)

Pääkaupunki Willemstad

Pinta-ala
– yhteensä 800 km² km² 

Väkiluku (2001) 175 653
– väestötiheys 219,6 / km²

Historia
– perustettu 15. joulukuuta 1954
– Aruban ero 1. tammikuuta 1986
– lakkautettu 10. lokakuuta 2010

Viralliset kielet papiamentu, hollanti, englanti

Valuutta Alankomaiden Antillien guldeni

Lyhenne an.

Motto Libertate unanimus

Kansallislaulu Het Wilhelmus (1954–1964)
Tera di Solo y suave biento (1964–2000)
Himno de Antias Hulandes (2000–2010)

Seuraaja(t)  Aruba
 Curaçao
 Sint Maarten
 Alankomaat

Alankomaiden Antillit oli vuosina 1954–2010 Alankomaiden kuningaskuntaan kuulunut, kahdesta saariryhmästä muodostunut autonominen alue Karibianmerellä. Siihen kuuluivat Suojanpuolen saaret Venezuelan rannikon edustalla sekä Tuulenpuolen saaret Puerto Ricon itäpuolella. Saarten pääkaupunkina toiminut Willemstad sijaitsee Curaçaolla. Alun perin Alankomaiden Antilleihin kuului myös Aruba, mutta se erotettiin omaksi autonomiseksi alueekseen vuonna 1986.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden Antillit muodostuivat kahdesta toisistaan erillään olevasta saariryhmästä, joita kutsuttiin tuulenpuolensaariksi ja suojanpuolensaariksi. Suojanpuolen saaret sijaitsevat Venezuelan rannikon edustalla, ja saariryhmään kuuluvat Aruba, Bonaire ja Curaçao, jotka tunnetaan myös ABC-saarina. Tuulenpuolen saaret sijaitsevat ABC-saarista noin 800 kilometriä koilliseen, Puerto Ricon itäpuolella. Tuulenpuolensaariin kuuluvat Sint Eustatius ja Saba sekä Saint Martinin saaren eteläosa Sint Maarten.[1][2][3]

Molemmat saariryhmät sijaitsevat trooppisella vyöhykkeellä. ABC-saarilla vallitsee suhteellisen kuiva ilmasto, mutta tuulenpuolensaarilla sataa vuoristoisemman maaston vuoksi huomattavasti enemmän.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjalaiset saapuivat ABC-saarille vuonna 1499 ja Espanja hallitsi saaria aina 1600-luvulle asti. Vuoden 1635 tienoilla Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppania otti saaret hallintaansa. Saarista tuli tärkeä orjakaupan tukikohta. Orjuus kiellettiin vuonna 1862, jolloin jokainen vapautunut orja sai tilkun maata.[1]

Saaret olivat Alankomaiden siirtomaana vuoteen 1954 saakka, jolloin niistä muodostettiin autonominen alue. Alun perin Alankomaiden Antilleihin kuului myös Aruba, mutta se erotettiin omaksi autonomiseksi alueekseen vuonna 1986.[4]

Alankomaiden Antillit oli tarkoitus lakkauttaa 15. joulukuuta 2008, jolloin Sint Marteenista ja Curaçaosta tulisi autonomisia maita Alankomaiden kuningaskunnassa Aruban tapaan, ja Bonairesta, Sint Eustatiuksesta ja Sabasta erityisasemassa olevia kuntia.[5] Päätös viivästyi alkuperäisestä aikataulustaan ja se toteutettiin lopulta 10. lokakuuta 2010.[6]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden Antillien valtionpäämies oli Alankomaiden monarkki, jota edusti kuvernööri. Ulkopolitiikasta vastasi Alankomaiden hallitus. Sisäpoliittisista asioista päätettiin saarien omissa hallituksissa. Vuonna 2005 saarten hallitus päätti Alankomaiden Antillien hajottamisesta ja vuodesta 2010 lähtien saarilla on ollut uusi poliittinen asema Alankomaiden kuningaskunnassa.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ABC-saarten taloutta määritti pitkälti Venezuelasta saatu öljy. Curaçao sai tuloja öljynjalostamisesta ja -varastoinnista sekä tankkerien vierailuista saaren kuivatelakoilla. Öljytulojen vähetessä turismista muodostui tärkeä elinkeino. Myös veroparatiisiyhtiöiden isännöinti oli talouden tärkeä tulonlähde.[1] Ennen öljyteollisuutta merkittävin tulonlähde oli kuuluisa Curaçao-appelsiinilikööri.[2]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaiden Antillien saarilla asuu yli 50 kansallisuuden edustajia. Etninen monimuotoisuus johtuu saaren historiasta, afrikkalaisten orjien jälkeläisiä on saarten väestöstä noin 85 prosenttia.[1] Espanjalaiset uudisasukkaat surmasivat saarten alkuperäisväestön 1500-luvulla.[2] Ensimmäiset eurooppalaiset asukkaat olivat Alankomaiden Länsi-Intian kauppakomppanian työntekijöitä.[1] Alankomaiden Antillien viralliset kielet olivat hollanti ja papiamento, joka on espanjan kreolikieli.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Amerikka, s. 136–137. Saksa: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-33476-8.
  • Könemann: Geographica, s. 391. Australia: Random House Australia Pty ltd, 2006. ISBN 978-3-89731-916-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Wissen Media Verlag GmbH Gütersloh/München: Maailmalla Amerikka, s. 136–137. Saksa: WSOY, 2004. ISBN 978-951-0-33476-8.
  2. a b c Könemann: Geographica, s. 391. Australia: Random House Australia Pty ltd, 2006. ISBN 978-3-89731-916-5.
  3. '. Google. Kartan verkkoversio (viitattu 9.9.2015)
  4. Status change means Dutch Antilles no longer exists BBC News. 10.10.2010. BBC. Viitattu 14.11.2009. (hollanniksi)
  5. Agreement on division of Netherlands Antilles government.nl. Viitattu 9.1.2008. (englanniksi)
  6. Antillen opgeheven op 10-10-2010 1.10.2009. NOS. Viitattu 14.11.2009. (hollanniksi)