Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki
Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki (SYT) on suomalainen elinkeinoelämän perustama ja rahoittama säätiö, joka tuki salaista kommunismin vastaista työtä kylmän sodan aikana.
Perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
SYT:n perustivat antikommunistiset asevelihenkiset porvarispiirit 8. toukokuuta 1952. Sitä perustamassa olivat vuorineuvos Ralph Erik Serlachius, varatuomari Tapani Virkkunen, varatuomari Ukko Kivi-Koskinen ja Suomen pankin osastopäällikkö Keijo Alho.[1] Säätiö perustettiin L. A. Puntilan suosituksesta, ja sen valtuuskuntaan kuuluivat Matti Virkkunen ja A. I. Virtanen.[2] SYT:n toiminnanjohtajana oli vuoteen 1974 Osmo Kupiainen.[3]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 1950 epäilyt kommunistien salahankkeista, kuten soluttautumis- ja vakoiluaikeista elivät voimakkaina poliittisten päättäjien mielissä ja vaikuttivat heidän toimiinsa.[4] Kylmän sodan syttyminen oli heikentänyt kommunismin kannatusta Länsi-Euroopassa, mutta Suomessa se oli juurtunut syvälle.[5] SKDL:n kannatusta vuoden 1951 eduskuntavaaleissa pidettiin todisteena tästä.[6]
SYT:n toiminta-ajatuksena oli heikentää SKDL:n kannatusta lyömällä kiilaa SKDL:n ja SKP:n väliin. Tärkeää oli myös varmistaa sosiaalidemokraattien vahva asema ammattiyhdistysliikkeen johdossa.[7] SYT:n tärkein toimintamuoto oli suomalaisten kommunistien toimia koskevien raporttien ja kommunistien nimiä sisältäneiden mustien listojen laatiminen työnantajille ja luotetuille yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lisäksi se tuki SKDL:ää vastaan suunnattuja äänestysaktiivisuuskampanjoita vaalien yhteydessä. Säätiö teki myös tietojenhankinnassa molemminpuolista yhteistyötä Suojelupoliisin ja armeijan tiedustelun kanssa. SYT:n on sanottu olleen tietojen hankkimisessa tiedottajien avulla jopa tehokkaampi kuin suojelupoliisi itse.[6] Sen toimistokin oli Helsingin Ratakadulla vastapäätä suojelupoliisin päämajaa. Säätiö oli 1970-luvulle saakka myös yksityistä tiedustelua harjoittaneen Puskalan toimiston tärkein rahoittaja ja pääasiallinen linkki sen ja suojelupoliisin välillä.[8] Suojelupoliisi luovutti SYT:lle tietoja kansalaisista ja oli kiinnostunut yhteistyöstä vielä 1980-luvun lopullakin. Säätiön epäiltiin saaneen taloudellista tukea läntisiltä tiedustelupalveluilta, mutta tästä tutkijat eivät ole löytäneet todisteita. Rahoitus tuli lähinnä kotimaisilta talouselämän vaikuttajilta.[6] SYT:n oli tarkoitus suunnata keräämänsä varat jaostoille, jotka käyttäisivät rahat harkintansa mukaan ilman raportointivelvollisuutta.[7]
Säätiön hallitukseen kuului porvaripuolueiden johtajia.[3]
SYT teetti 1950- ja 1960-luvuilla yhteiskuntatieteellistä tutkimusta kommunismin kannatuksen perustasta ja pyrki soveltamaan tuloksena saatua tietoa käytäntöön tämän kannatuksen alentamiseksi. Yrittäessään hajottaa kommunistien rivejä säätiö tuki taloudellisesti myös Jarno Pennasen 1960-luvulla julkaisemaa Tilanne-lehteä.[3] Varoja käytettiin 1960-luvun puolivälissä myös keskustapuoluetta kannattaneiden lestadiolaisjärjestöjen kautta kommunismin torjuntaan.[7]
Suurista taloudellisista uhrauksista huolimatta SYT:n kampanjat eivät sanottavasti onnistuneet ainakaan SKDL:n kannatuksen alentamisessa. Toiminta alkoi hiljentyä 1970-luvun lopulla ja päättyi Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen.[3] Säätiö on kuitenkin olemassa edelleen. Säätiön hallituksen puheenjohtaja on Jarkko Vesikansa ja jäsenet Markku Jokisipilä ja Timo Lappi.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jalovaara, Ville: ”Kylmä sisällissota : Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki -säätiön historia”, Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja 95. Suomen kirkkohistoriallinen seura, 2005. Elektra-aineisto, rajattu käyttöoikeus (PDF) (viitattu 13.1.2009).
- Vesikansa, Jarkko: Salainen sisällissota. Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa. Otava, 2004. ISBN 951-1-19679-0. Tiedote väitöksestä [arkistoitu] (viitattu 16.9.2021).
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vesikansa 2004, s.8 ja s.12
- ↑ Herlin, Ilkka: Kivijalasta harjahirteen. Kustaa Vilkunan yhteiskunnallinen ajattelu ja toiminta, s. 258. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-10141-2.
- ↑ a b c d Hirvasnoro, Kai: Työnantajien miljoonilla SKDL:oa vastaan. Kansan Uutiset, Viikkolehti, 2004. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.8.2018.
- ↑ Vesikansa 2004, s. 8 ja s.14
- ↑ Vesikansa 2004, s.8 ja s.16
- ↑ a b c Jalovaara, s. 262–263.
- ↑ a b c Tarkka, Jukka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947-1990, s. 280-281. Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25796-7.
- ↑ Vesikansa, Jarkko: Vakoiluverkoston lonkerot paljastuvat. Suomen Kuvalehti, 2004, nro 44. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 13.1.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki - Finlands Samhällsskydd sr Asiakastieto. Viitattu 15.8.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aho, Erkki: Kalajokinen vakooja Veikko Puskala erkkiaho.com. 27.07.2007. Arkistoitu 4.4.2008. Viitattu 13.1.2009.
- Vares, Vesa: Jarkko Vesikansa: ”Kommunismi uhkaa maatamme” (Kirja-arvio) Työväentutkimus. 2005. Työväenperinne ry.. Viitattu 13.1.2009.
- Koskinen, Sirpa: Kommunismia vastustanut suomalaisen yhteiskunnan tukisäätiö kurssittaa yhä lukiolaisia Kansan Uutiset 20.10.2010.