Ukko Kivi-Koskinen
Ukko Pellervo Kivi-Koskinen, sukunimi vuoteen 1934 Koskinen (7. lokakuuta 1915 Viipuri – 15. huhtikuuta 1995 Toijala) oli suomalainen lakitieteen lisensiaatti, kihlakunnantuomari ja laamanni.[1][2]
Kivi-Koskisen vanhemmat olivat asianajaja, varatuomari Juho Konstantin Kivi-Koskinen (1884–1966)[3] ja Salli Sofia Niku. Hän pääsi ylioppilaaksi 1934, suoritti ylemmän oikeustutkinnon 1940 ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi 1945 sekä lisensiaatiksi 1947. Kivi-Koskinen sai varatuomarin arvon 1945.[1]
Kivi-Koskinen oli asianajajana Helsingissä 1945–1956, Helsingin raastuvanoikeuden rikosasiain notaarina 1955–1963, korkeimman oikeuden nuorempana oikeussihteerinä 1956–1962, Turun maanjako-oikeuden puheenjohtajana 1962–1965 ja Toijalan tuomiokunnan tuomarina vuodesta 1965. Hän oli Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan taloudenhoitajana 1948–1959 ja ylioppilaskunnan varapuheenjohtajana 1945–1948. Kivi-Koskinen oli mukana perustamassa Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-säätiötä vuonna 1952. Kivi-Koskinen oli Toijalan kauppalan- ja kaupunginvaltuuston jäsenenä vuodesta 1973 alkaen. Hän oli Suomen purjehtijaliiton ja Suomen lakimiesliiton hallituksen jäsenenä ja Suomen kihlakunnan- ja käräjätuomarit ry:n puheenjohtajana.[1]
Ukko Kivi-Koskinen oli naimisissa vuodesta 1941 talousopettaja Anni Pullisen kanssa. Heidän poikansa on Patentti- ja rekisterihallituksen pääjohtajana 1979–1985 toiminut Timo Kivi-Koskinen (s. 1942).[1]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen kihlakunnan ja käräjätuomarit ry.:n vaiheista. Suomen kihlakunta- ja käräjätuomarit, Helsinki 1990
Toimituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Viipurilaisen osakunnan laulukirja ; toim. Jorma Pasanen, Reino Hukkanen, Ukko Kivi-Koskinen. Viipurilainen osakunta, Helsinki 1947
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
