Vapaan koulutuksen tukisäätiö

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Vapaan koulutuksen tukisäätiö (VKTS) oli Suomessa vuosina 1973–1991 toiminut elinkeinoelämän rahoittama säätiö. 1970-luvulla sen päämääränä oli vasemmistolaisen koulutuspolitiikan vastustaminen. Vasemmistoaallon taituttua säätiöllä oli käytössään tehokas ja kouliintunut organisaatio, ja se ryhtyi ajamaan 1980-luvulla omien taustaryhmiensä koulutuspoliittisia tavoitteita.[1]

Säätiö syntyi 1970-luvulla toteutuneen peruskoulu-uudistuksen myötä, jota poliittinen oikeisto vastusti. Oikeisto halusi säätiön kautta vastustaa koulutuspolitiikan vasemmistolaisina pitämiään päämääriä, kuten kansalaisaktiivisuuteen kasvattamista ja peruskoulun politisoitumista. Oikeiston tavoitteena oli alun alkaen ollut yksityiskoulujen ja tasokokeiden lisääminen. Vuonna 1973 syntynyttä säätiötä alkoivat tukea pääasiassa Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) ja Suomen teollisuuden keskusliitto (STK).

Vapaan koulutuksen tukisäätiön keskeisimpiä tavoitteita olivat uusien kouluneuvostojen lakkauttaminen, yhteiskuntatiedon opetuksen vähentäminen ja peruskoulutuksen huomion siirtäminen kansalaiskasvatuksesta elinkeinoelämälle hyödyllisten aineiden eli niin sanottujen tieto- ja taitoaineiden opetukseen. Kouludemokratia oli säätiön mielestä yksiselitteisesti haitallista. Säätiössä sovittiin, että sen toiminnasta ei puhuta ulkopuolisille. Tämä mahdollisti sen, että mukaan pyydetyt poliitikot ja virkamiehet uskalsivat tulla mukaan toimintaan ilman paljastumisen vaaraa.

Säätiön merkitys koulutuspolitiikassa alkoi kasvaa 1980-luvulla, ja se saikin tavoitteitaan läpi useissa tuntijakouudistuksissa. Yhteiskuntatiedon opetus myöhäistettiin peruskoulun yhdeksänteen luokkaan ja kouluneuvostot lakkautettiin. Tulosvastuu-ajattelumallia haluttiin soveltaa myös peruskoulussa.

Säätiö nousi julkisuuteen vuonna 2010, kun Helsingin Sanomat uutisoi muun muassa Jyväskylän kokoomuslaisen kaupunginjohtajan Markku Anderssonin keränneen säätiölle tietoja opettajien poliittisesta suuntautumisesta. Myös keskustalaisen ministeri Mauri Pekkarisen kerrotaan toimineen säätiössä. Säätiön ydinryhmään kuului SUPO:n tutkimusten mukaan myös entinen eduskunnan puhemies Riitta Uosukainen (kok) sekä presidenttiehdokas Elisabeth Rehn (rkp).[2] Dosentti Jari Leskisen tutkimuksen mukaan säätiö loi Suomen opetushallinnon sisään oman salaisen tiedusteluorganisaationsa ja luotetut virkamiehet toimittivat säätiölle sekä julkisia että salaisia tietoja omalta hallinnonalaltaan. Säätiö keräsi myös ”musta listaa” opettajien poliittisista mielipiteistä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]