Sakari Määttänen
Sakari Määttänen (12. elokuuta 1938 Viipuri – 22. tammikuuta 1992 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja tietokirjailija, joka toimi pitkään suomalaisten lehtien kirjeenvaihtajana New Yorkissa ja myöhemmin Berliinissä.[1][2]
Määttänen aloitti toimittajanuransa Viikkosanomat-aikakauslehdessä vuonna 1962. Hän sai pian vuoden stipendin tutustuakseen Yhdysvaltain yhteiskuntaan ja journalismiin 1963–1964. Hän palasi Suomeen ja Sanoma-konsernin palvelukseen, mutta työskenteli taas vuodet 1966–1973 New Yorkissa ensin Viikkosanomien palveluksessa ja sitten freelance-toimittajana. Pohjois-Amerikan tapahtumien lisäksi Määttänen seurasi tarkoin Latinalaisen Amerikan poliittisia tapahtumia, kuten vuoden 1973 sotilasvallankaappausta Chilessä.[1][2]
Vuodesta 1973 Määttänen työskenteli Helsingin Sanomien toimittajana 12 vuoden ajan. Vuonna 1990 hän siirtyi Suomen Kuvalehden kirjeenvaihtajaksi yhdistyneeseen Berliiniin. Hän kuoli syöpään 1992.[1][2]
Määttänen tunnettiin persoonallisesta ja osallistuvasta kirjallisesta ilmaisusta ja toi esiin vahvoja mielipiteitään kolumnistina. Hän kirjoitti uransa aikana myös neljä kirjaa.[1][2] Määttäsen teoksista kohutuin oli Tapaus Jakobson (1973), joka kuvaili Suomen YK-suurlähettilään Max Jakobsonin kampanjaa Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerinvaalissa syksyllä 1971. Kirjaa varten Määttänen oli saanut käyttöönsä ulkoministeriön salaisia asiakirjoja.[3]
Määttänen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan 10. joulukuuta 1988 "Saksat eivät yhdisty huomenna" vain vuosi ennen Itä-Saksan kommunistihallinnon kaatumista, että "DDR on hyvinvointivaltio, ja sellaisena aivan yhtä pysyvä kuin ja tukeva kuin Itävalta", ja että se "tuottaa kohtuullisesti ja riittävästi palveluja ja kulutustavaraa kansalaistensa käyttöön". Määttäsen mukaan Itä-Saksan "muutamat toisinajattelijat" olisivat voineet muuttaa länteen, mutta eivät niin tee, koska "DDR:ssä työttömyys, kilpailu ja sosiaaliset sairaudet eivät ole samaa luokkaa kuin [Saksan] Liittotasavallassa". Kaiken kaikkiaan kirjoituksessaan hän kritisoi Max Jakobsonia, joka oli arvellut Saksojen yhdistymistä ulkoasianvaliokunnan 70-vuotisjuhlassa. Määttäsen mukaan Jakobsonin ajattelu edusti menneisyyttä ja pysähtyneisyyttä, eikä "muutoksen merkkejä Saksojen suhteissa ole havaittavissa."[4]
Määttänen oli 1960-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun naimisissa valokuvamalli Pia Määttäsen, o.s. Christiansen, kanssa. Heillä on kolme aikuista lasta, joista kaksi on adoptoituja.[5][2]
Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tapaus Jakobson : YK:n pääsihteerinviran täyttäminen 1971 ja tapahtumien taustaa Suomen kannalta katsottuna. Helsinki: Weilin+Göös 1973. ISBN 951-35-0958-3 (sid.), ISBN 951-35-0957-5 (nid.)
- ¡Venceremos!. Jyväskylä: Gummerus 1975. ISBN 951-20-1029-1.
- Manhattan Cocktail (yhdessä Pia Määttäsen kanssa). Jyväskylä: Gummerus 1977. ISBN 951-20-1365-7.
- Kaarlo R. Tuomi ; toim. Sakari Määttänen: Isänmaattoman tarina: amerikansuomalaisen vakoojan muistelmat. Porvoo-Helsinki: WSOY 1984. ISBN 951-1-12701-9.
- Mykkä todistaja. Helsinki: Art House 1988. ISBN 951-96086-9-9.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Sakari Määttänen, arkistoluettelo, Päivälehden arkisto. Viitattu 22.3.2014.
- ↑ a b c d e Nortamo, Simopekka: Toimittaja Sakari Määttänen, Lahjakas kirjoittaja, lannistumaton journalisti, Helsingin Sanomissa. Muistokirjoitus, Helsingin Sanomat 24.1.1992. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Ilkka Pastinen: Uusi maailmanjärjestys: kylmästä sodasta globalisaatioon, s. 292. Helsinki: Otava, 2007.
- ↑ Määttänen, Sakari (Mykkä Todistaja): Saksat eivät yhdisty huomenna, Helsingin Sanomat 10.12.1988, s. 26
- ↑ Pia Määttänen Eevassa 8/1982: "Ratkaisuissani olen rohkea", Eeva. Viitattu 22.3.2014.
| ||||||||||
