Kivijärvi (Luumäki)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kivijärvi
Kivijärveä Kotkaniemen rannasta.
Kivijärveä Kotkaniemen rannasta.
Valtiot Suomi
Maakunnat Etelä-Karjala
Kunnat Lemi, Luumäki, Lappeenranta
Koordinaatit 60°58′56″N, 27°41′33″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Kymijoen vesistö (14)
Valuma-alue Kivijärven reitin valuma-alue (14.19)
Laskujoki Huopaisenvirta Ala-Kivijärveen [1]
Järvinumero 14.192.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus 75,2 m [1]
Pituus 18,1 km [1]
Leveys 15,8 km [1]
Rantaviiva 365,422 km [2]
Pinta-ala 76,365 km² [2]
Tilavuus 0,40202288 km³ [2]
Keskisyvyys 5,26 m [2]
Suurin syvyys 27 m [2]
Valuma-alue 498 km2View and modify data on Wikidata
Saaria 164 [2]
Kartta
Kivijärvi

Kivijärvi [1][2] eli Ylä-Kivijärvi on Etelä-Karjalassa Luumäellä, Lemillä ja hieman Lappeenrannassa Taavetin koillispuolella sijaitseva järvi. Se on Suomen 58. suurin järvi [3].[1][2]

Kuuksenenselkä Lemillä kuvattuna Uuden Papinojan sillalta.

Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järven pinta-ala on 7 637 hehtaaria (ha) eli 76,4 neliökilometriä, se on 18,1 kilometriä pitkä ja 15,8 kilometriä leveä. Järven ulkomitat eivät tarkoita, että sillä olisi laaja järvenselkä. Järvi on pitkien niemien rikkoma ja suurien saarien pirstoma. Järvellä on 164 saarta, joiden yhteispinta-ala on 3,17 neliökilometriä eli noin 29 prosenttia järven kokonaispinta-alasta. Suurin saari on Huuhtsalo (746 ha), joka on Suomen järvisaarista 79. suurin saari. Muita suursaaria ovat Kännätsalo (600 ha), Kuhasensaari (430 ha), Haapasalo (338 ha) ja Iso Rapasalo (218 ha). Nämä saaret sijaitsevat järven eteläosan keskellä ja rikkovat avoveden pieniin järvenselkiin. Muihin suursaariin kuin Haapasaloon on tieyhteys.[1][2][4][5]

Järveä reunustaa etelärannassa yli 12 kilometrin matkalta ensimmäisen Salpausselän pohjoisrinne. Siitä aukeaa 18 kilometriä pitkä ja 9 kilometriä leveä järven saaristoinen pääallas, missä sijaitsevat suuret saaret. Pohjoisrannasta työntyy keskelle järveä viisi kilometriä pitkä niemimaa, jossa sijaitsevat Kotalahti ja Veikkanen. Niemen itäpuolella sijaitsee Huutsalo, jota erottaa niemestä Nyrhinselkä ja sen eteläosassa sijaitseva Hernetsalmi. Saaren pohjoispuolella ovat kapeat Ramaselkä, Sarkalahdenselkä, Naskinsekä ja Meteliselkä. Huuhtsalon kaakkoispuolella sijaitsee Kännätsalo, jonka erottaa pohjoisessa sijaitseva kapea Hartunsalmi. Kännätsalo ylettyy melkein etelärantaan asti, mutta saaren kaakkoispuolelta löytyy kapea salmi Jalkosalmi, joka katkaisee yhteyden mantereeseen Risulahdella sijaitsevalle Tahvolanniemelle. Kännätsalon itäpuolella sijaitsee Meteliselän eteläpuolelle jäävä Paskoniemenselkä. Yhdessä niemien ja suurten saarien Huutsalon ja Kännätsalon kautta onkin rakennettu järven ylittävä ja Risulahden ja Kotalahden yhdistävä tie 14749. Yhdystien länsipuolella pohjoisrannan pitkä niemimaa haarautuu Taukaniemeksi, jonka pohjoispuolelle jää kivinen järvenlahti ja sen keskelle suuri Salosaari. Taukaniemen eteläpuolella on saaristoinen alue, minne muodostuu vain neljä nimettyä selkää Katosselkä, Muuraisselkä, Kotkanselkä ja Haimilanselkä. Täällä sijaitsevista saarista ovat merkittävimpiä Muuraissaari, Parkkisaari, Eteissaari, Lionsaari ja suuri Haapasalo. Lisäksi suojeltuja saaria ovat täällä Merisaari, Pairilansaari ja Pärsäniemi, joka on muodoltaan lähes saari. Yhdystien itäpuolella olevan järvenosan jakavat osiin Kuhasensaaren eteläpuolella sijaitseva Iso Rapasalo ja siihen kaakkoisrannasta melkein ylettyvä kapea Sarviniemi. Niemen eteläpuolella aukeaa Ytsaarenselkä ja Ollikanselkä, joista pääsee lännessä Paskoniemenselälle. Niemen pohjoispuolelle jää Työsaaren suojiin pitkä Sarvilahti ja Työsaaren luoteispuolella aukeavat Haudanselkä ja Leviänlahdenselkä. Sarvilahteen yhtyy jokimainen Jängynjärvi.[1][2][4][5]

Järven pääaltaan pohjoispuolella sijaitsee vielä 7 kilometriä pitkä ja 5 kilometriä leveä pienempi järviallas, joka tunnetaan Kuuksenenselän nimellä. Järvialtaita yhdistää Kuhasensaaren ohittavat kapeat salmet Ruominkapia ja Luidenselkä. Ruominkapian kapein kohta on sen pohjoispäässä Jalkosalmessa, joka on noin 10 metriä leveä. Luidenselällä on sen pohjoispäässä kaksi yhtä kapeaa salmea Syväsalmi ja Ruokosalmi, joiden väliin jää pieni Laljansaari. Pohjoisen järvenselän suurin selkä on Kuuksenenselkä, jonka erottaa Lahnajärvestä kapea harjujakso. Länteen työntyvä Ronkaanselkä on Kuuksenenselkää ahtaampi ja sen luoteispäässä lahti kapenee Rintainsalmessa edelleen ja avautuu matalaksi lahdenperäksi. Tänne laskee Avarajoki. Kuuksenenselän pohjoisrannassa sijaitsee Hannanlahti, minne laskee Taudinjoki.[1][2]

Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Järven tilavuus on 402,02 miljoonaa kuutiometriä eli 0,40202 kuutiokilometriä. Sen keskisyvyys on 5,3 metriä ja suurin syvyys on 27 metriä. Syvin kohta sijaitsee keskellä Haudanselkää. Muita syvänteitä löytyy Meteliselältä (yli 20 metriä), Paskoniemenselältä (26 metriä), Kiurunselältä (20 metriä), Vehmainselältä (18 metriä), Haimilanselältä (22 metriä) ja Kotkanselältä (18 metriä). Kuuksenenselkä on paikoin 12 metriä syvä.[1][2]

Järven rantaviivan pituus on 365,4 kilometriä, josta saarten rantaviivan yhteispituus on 167,6 kilometriä. Sen rannat ovat pääasiassa metsämaata, mutta peltomaat ulottuvat rantaan asti erityisesti Kuuksenenselällä ja eteläisen järvialtaan pohjoisosissa ja Salpausselän rinteillä. Asutus on enimmäkseen haja-asutusta, mutta astutuskeskittymiä löytyy esimerkiksi Jurvalanharjulla, Risulahdessa, Suonialassa ja Ruomissa, Niemikylässä, Peräkylässä, Kärmeniemessä, Urolassa, Karhunkylässä ja Korhosenkylässä. Näihin tulee tiet Valtatieltä 6. Taavetista alkaa seututie 378 eli Mikkelin- tai Haminantie, joka kulkee pohjoiseen Monolan kylään, missä siitä haarautuu itään Niemenkylän ja Lemin suuntaan yhdystie 14750. Järven itärannolille pääsee Lemin kautta, mutta Jängynjärven vuoksi osa rannoista jää kauaksi valtatiestä. Lemin ja Luumäen välinen kuntaraja halkaisee järven kahtia. Sarvilahdessa jää pieni osa järveä Lappeenrannan puolelle.[1][2]

Järven etelärannalla sijaitsee muutama järveen liittyvä kohde. Munteenniemessä sijaitsee lomakeskus ja leirintäalue. Risurannassa on uimaranta, tanssilava ja Salpahotelli. Askolassa on Salpalinjaan kuuluvia rakennelmia ja Toikkalassa sijaitsee presidentti Svinhufvudin pitkäaikainen koti Kotkaniemi, joka on Kotkaniemi-Säätiön hallinnassa.[1]

Vesistösuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järvi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Kymijoen alueen (14.1) Kivijärven reitin valuma-alueella (14.19), jonka Kivijärven alueeseen (14.192) järvi kuuluu. Järven vedenpinnan korkeus on 75,2 metriä mpy. Järveen on johdettu lukuisia suo- ja metsäojia. Järvi sijaitsee Kymijoen alueen itäosissa sen latva-alueella, mutta se on siellä pääjärvenä pohjoisesta laskeville joille. Valuma-alue jää ensimmäisen ja toisen Salpausselän välissä. Avarajoki laskee pohjoisesta Kuuksenenselän länsipäähän ja se on Avarajoen valuma-alueen (14.195) laskujoki. Toinen pohjoisesta laskeva joki on Taudinjoen valuma-alueen (14.196) Taudinjoki, joka laskee Kuuksenenselän Hannanlahteen. Itäpuoliseen Lahnajärveen (212 ha) laskee idästä tuleva Hannanjoki (Hannanjoen valuma-alue (14.197)). Johtuen Saimaan vesistöhistoriasta on idässä vielä kartoista selvästi havaittavissa oleva vanha vesiväylä, jota kutsutaan Jängynjärveksi (83 ha), ja sen kylkiäisenä Vetjanjärvi (133 ha) ja Salajärvi (78 ha). Vetjanjärven viereen laskee Särkemänjoki, joka on Hakulinjoen valuma-alueen (14.198) laskujoki.[1][6]

Kivijärven alueella on vielä muita pieniä vesistöjä ja järviä, jotka voidaan tässä yhteydessä mainita. Kivijärven saaret ovat niin suuria, että niissäkin on järviä. Esimerkiksi Kännätsalossa sijaitsee Kännätjärvi (32 ha) ja Huuhtsalossa Kiionlampi (3 ha). Kivijärven itäpuoli on melko järvetöntä aluetta. Siellä sijaitsevat Lahnajärven lisäksi Kirveslampi (10 ha) ja Kaakkolampi (4 ha). Järven etelärannat ovat ensimmäistä Salpausselkää ja siten vedenjakajaseutua. Lännessä Ala-Kivijärven puolella on kannaksella paljon järviä. Niistä voidaan mainita pienet Mälinlampi (2 ha) ja Rakolampi (2 ha), sillä muut järvet laskevat Ala-Kivijärveen. Lasku-uoman Huopaisenvirran pohjoispuolelta on mainittava vielä Laukaslampi (31 ha), Pentinlampi (16 ha), Kaajärvi (45 ha), Suuri Terveenlampi (10 ha), Pieni Terveenlampi (2 ha) ja Matala Vehkajärvi (33 ha, eli myös Matalajärvi). Kivijärven luoteispuolella sijaitsevat esimerkiksi Jäkälänjärvi (126 ha), Monolanjärvi (94 ha), Syvä Vehkajärvi (26 ha), Huulampi (13 ha), Saarvalampi (4 ha), Visukkainlampi (9 ha), Nevainlampi (46 ha), ja aivan Peräkylän luonna Tuohtjärvi (69 ha).[1][6]

Kivijärven lasku-uoma on Huopaisenvirta eli Huopasinvirta, joka itsekin kuin kivinen järvi, koska sillä on kapea luusua ja kapeneva alajuoksu. Se laskee Ala-Kivijärven Leppälahteen.[1]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietyssä esihistoriallisessa vaiheessa Saimaan vedet laskivat niin sanottuja Väliväylää ja Mäntyharjun reittiä pitkin Kymijokeen ja siitä Suomenlahteen. Väliväylän syntyminen on arvioitu olleen 4300 eaa. ja se tapahtui, kun maankohoamisen vuoksi tulviva Saimaa ylitti vedenjakajan Lappeenrannan Kärjenlammen kohdalla Salpausselkien välissä. Reitti kulki Etelä-Saimaalta Kivijärvelle, Ala-Kivijärvelle, Kannuskoskelle, Rapojärvelle, Haukkajärvelle, Lappalanjärvelle ja sieltä lopulta Kymijokeen. Väliväylän läpivirtaus loppui, kun Saimaa puhkaisi Vuoksen, joka laski Laatokkaan noin 4000 eaa. Tällöin Saimaan vedenpinta laski vedenjakajan alle ja virtaus tyrehtyi.[7][8][9]

Vesireitin järviketju on ollut ihmiselle kiinnostava elinympäristö ja reitin varrella on asuttu tuhansia vuosia. Tästä ovat muistoina kivikauden asuinpaikat ja kalliomaalaukset, joita esiintyy reitin varrella runsaasti. Näitä on löydetty Kivijärveltäkin kuusi. Ruominkapian kallioseinämässä on kalliomaalauskohde, jonka eteläpuolelta on löydetty Kotaniemestä kivikauden asuinpaikka ja Sarvilahdelta Laitniemestä toinen. Jängynjärven rannoilta tiedetään lisää asuinpaikkoja sekä kalliomaalaus. Naskinselällä sijaitsee kaksi kalliomaalauskohdetta, nimittäin Venäinniemen kohde Huuhtsaaren Suursaaressa ja Linnasaaren kohde edellisen eteläpuolella Linnasaaressa. Toiset kaksi maalauskohdetta on löydetty Ramaselältä. Haukkasaaren länsirannassa sijaitsee Haukkasaaren kohde ja Suursaaren länsipäässä Ilmuksenvuoren kohde. Kotkanselällä sijaitsee Kokonnimen itärannalla Muuraisvuorten maalauskohde.[7][10]

Kalmbergin kartastossa vuodelta 1855–1856 on järvi piirretty neljälle karttalehdelle. Vertaamalla niitä nykykarttoihin, voi todeta vedenpinnan korkeuden olleen silloin nykyistä korkeamalla. Tämän huomaa esimerkiksi Jalkosalmen kapeudesta ja Lahnajärvestä, jonka salmi on kaventunut Uudeksi Papinojaksi, Vuolteenlammesta ja Visukkainlammesta, jotka olivat tuolloin lahtia. Milloin ja miten järvenlasku on tehty, ei tässä ole tietoa. Järven ympäristössä asutus oli hyvin harvaa. Tiloja esiintyi tiheämmin pohjoisessa Kaamanniemellä ja Toukkalan ja Olkkosen seuduilla, itärannoilla Ruomin ympäristössä, ja lopuksi etelässä Salpausselän eteläpuolella hajanaisena Luumäen ympäristössä ja siitä itään päin. Valtakunnan mittakaavassa merkittävä tie kulki järven etelärantaa Salpauselkää seuraten.[11][12][13][14][15][16]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus. Jyväskylä: Minerva, 2005. ISBN 952-5478-61-0.
  • Marjatta Koivisto, toimittaja: Jääkaudet. Tuija Jantunen: Muinais-Itämeri, s. 63–86. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29101-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Kivijärvi, Luumäki (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2019.
  2. a b c d e f g h i j k l m Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2019.
  3. Järviwikin luettelo 100 suurimmasta järvestä, viitattu 23.5.2019
  4. a b Kivijärvi, Luumäki (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2019.
  5. a b Kivijärvi, Luumäki (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 23.5.2019.
  6. a b Kivijärvi (14.192.1.001) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 23.5.2019.
  7. a b Kivikäs, Pekka: Kallio, maisema ja kalliomaalaus, 2005, s. 16-17
  8. T. Jussila Suomen esihistorian kronologiataulukko Mikroliitti Oy
  9. Jantunen, Tuija: Muinais-Itämeri, Martatta Koivisto, kirjassa Jääkaudet, 2004, s. 63–84
  10. Luukkonen, Ismo: Kaikki Suomen kalliomaalaukset
  11. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050937.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  12. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050938.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  13. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050740.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  14. Kalmbergin kartasto: Sotilaskartta 1:100 000. Keisarillisen Venäjä, 1855–1856. Kartta (fc20050741.jpg) Heikki Rantatuvan karttapalvelussa (JPG) (viitattu 1.5.2019) suomi
  15. Peruskartta 1:20 000. 3131 12 Huuhtsalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1970. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)
  16. Peruskartta 1:20 000. 3131 12 Huuhtsalo. Helsinki: Maanmittauslaitos, 1986. Kartta Vanhat painetut kartat -palvelussa (JPG) (viitattu 11.4.2019)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]