Tammio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tammio

Tammio (Vanhoissa kartoissa ruots Stamö)[1] on Haminaan kuuluva saari ja kylä itäisellä Suomenlahdella. Saaren pinta-ala on 300 hehtaaria.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammion kohoaminen merestä alkoi noin 6 000 vuotta sitten. Saaresta on löytynyt 2 500-vuotias pronssikautinen röykkiöhauta ja viikinkiaikainen polttohautakalmisto. Saaren vakinainen asutus juontaa juurensa keskiajalta. Tuolloin asutus keskittyi suojaisiin sisäsatamiin. Tammio oli 1300-luvulla Viipurin linnan alaisuuteen kuuluva vartiosaari ja sen asukkaat olivat ruotsalaisia. 1500-luvun puolivälissä Tammiossa asui pari–kolme perhekuntaa, kunnes saari autioitui 1570-luvulla venäläisten tuhotessa rannikkoa. Seuraavan kerran saarelle syntyi pysyvää asutusta 1630-luvulla, jolloin sinne siirtyi suomenkielistä väestöä. Tammiolaiset asuivat 1800-luvun alkuun asti saaressa vuokralla ja he maksoivat kruunulle kalavesien käytöstä luotsaamalla tai rahtaamalla kruunun tavaroita. Isonjaon päättyessä vuonna 1882 Tammiossa oli 47 taloa. Kansakoulu valmistui vuonna 1891. Tammiossa harjoitettiin kalastusta vielä 1950-luvulle, mutta sittemmin saari on jäänyt lähinnä tammiolaisten sukujen lomanviettopaikaksi.[3][4] Tammio kuului aiemmin Vehkalahden kuntaan, kunnes se vuonna 2003 siirtyi kuntaliitoksen myötä osaksi Haminaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaukiainen, Yrjö: Rantarosvojen saaristo – Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-735-4.
  2. Tammio - ymparisto.fi
  3. RKY Museovirasto
  4. Suomalaiset tulivat 1630-luvulla[vanhentunut linkki]