Tunturiarho
| Tunturiarho | |
|---|---|
 Tunturiarho Huippuvuorten Länsimaalla. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Suomuarhot Arenaria |
| Laji: | pseudofrigida |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tunturiarho (Arenaria pseudofrigida, myös A. ciliata subsp. pseudofrigida) on kohokkikasveihin kuuluva monivuotinen, pienikokoinen kasvi. Suomessa laji harvinainen ja luonnonsuojelulailla rauhoitettu.[1]
Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laajoina mättäinä kasvava tunturiarho kasvaa 5–15 senttimetriä korkeaksi. Vastakkain olevat, lähes ruodittomat lehdet ovat 3–6 mm pitkiä. Muodoltaan lehdet ovat leveätyvisen lusikkamaisia, ohuita ja tyvestä karvalaitaisia. Lehtien keskisuoni näkyy selvästi. Kukkien valkoiset terälehdet ovat kynnettömiä, ehyitä ja kooltaan 6–8 mm pitkiä. Verholehdet ovat noin kaksi kertaa terälehtiä lyhyempiä. Emiö on kolmelehtinen, heteitä on 8–10 kappaletta. Suomessa tunturiarho kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava lieriömäinen kota. Siemenet ovat nystermäisiä ja rasvalisäkkeettömiä.[2] Tunturiarho muistuttaa läheisesti norjanarhoa (A. norvegica). Lajien kasvupaikat sijaitsevat kuitenkin Suomessa eri alueella.[3]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturiarhoa tavataan Norjan ja Suomen itäosista Venäjälle Novaja Zemljalle saakka sekä Grönlannin itäosissa ja Huippuvuorilla. Suomessa lajia tavataan ainoastaan Kuusamossa ja Sallassa.[3]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tunturiarhoa tavataan pääasiassa rotkolaaksoissa kalliopenkereillä ja kallionraoissa sekä ultraemäksisillä kalliolla ja harjuilla. Laji on kalkinvaatija. Lajin suurimpia uhkia Suomessa ovat kaivostoiminta, soranotto ja metsänhakkuut. Lisäksi tunturiarhon uhkana on laiton keräily.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ulvinen, Tauno: Tunturinarho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 71.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kasviatlas 2022: Tunturiarhon (Arenaria pseudofrigida)) levinneisyys Suomessa.
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Tunturiarho (Arenaria pseudofrigida)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Arenaria pseudofrigida – tunturiarho
- United States Department of Agriculture (USDA): Arenaria pseudofrigida (englanniksi)
- ITIS: Arenaria pseudofrigida (englanniksi)
| ||||||||||