Oulankajoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Oulankajoki
Oulankajokea Karhunkierroksen varrelta.
Oulankajokea Karhunkierroksen varrelta.
Maanosa Eurooppa
Maat Suomi, Venäjä
Itsehallintoalue Karjalan tasavalta
Piiri Louhi
Maakunnat Lappi
Kunnat Salla
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Koutajoen vesistö
Valuma-alue Oulankajoen valuma-alue
Pääuoman pituus Louhen piiri
Pinta-ala 5 566 km² [1]
Joen uoman kohteita
Alkulähde Ylimmäinen Ulkujärvi [a]
Salla
  66.7037°N, 28.6134°E
Laskupaikka Pääjärvi, Venäjä [1]
  66.1816°N, 30.6446°E
Läpivirtausjärvet Paanajärvi
Sivu-uomat Savinajoki, Aventojoki, Kitkajoki, Kuusinkijoki
Mittaustietoja
Pituus 135 km [1]
Lähdekorkeus 252 m
Laskukorkeus 101 m
Korkeusero 151 m
Kaltevuus 0,75 m/km
Keskiylivirtaama 241 m³/s (MHQ) [1]
Keskivirtaama 25,5 m³/s (MQ) [1]
Keskialivirtaama 5,08 m³/s (MNQ) [1]
Muuta
Muualla Wikimedia Commons
Oulankajoen alajuoksua Venäjän puolella nähtynä Kivakkatunturita.

Oulankajoki (ven. Оланга, Olanga [2]) on Koutajoen vesistöön kuuluva joki Suomessa ja Karjalan tasavallassa Venäjällä. Oulankajoki on 135 kilometriä pitkä ja nykyisin siitä on Suomen puolella 105 kilometriä ja Venäjän puolella 30 kilometriä. Venäläisessä lähteessä kerrotaan joesta virtaavan Venäjällä 67 kilometriä [2].

Joen kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulankajoki saa alkunsa Sallasta, josta se virtaa kohti etelää. Kuusamon kunnan puolelle tultuaan joki kääntyy kaakkoon ja virtaa Venäjän puolelle Karjalan tasavallan Louhen piirin alueelle. Rajan ylitettyään joki virtaa itään syvän ja kapean Paanajärven (noin 200 m mpy. [3]) läpi, kääntyy jälleen kaakkoon ja laskee Pääjärveen.[4]

Suomen puolella suurimmat kosket ovat Taivalköngäs ja Kiutaköngäs. Joki virtaa yläjuoksulla noin 100 metriä ympäristöään alempana kuluttamassaan jokilaaksossa. Alajuoksulla joen ympäristö on alavaa maastoa ja joki meanderoi hiekkaisessa maaperässä. Meanderointi ja tulvien vaikutukset rajoittavat kasvillisuuden esiintymistä joen lähiympäristössä. Suomen puolella Oulankajokeen yhtyy pohjoisesta Savinajoki ja etelästä Aventojoki sekä itärajan tuntumassa Kitkajoki. Heti Venäjän puolella siihen laskee ennen Paanajärveä Suomen puolelta Kuusinkijoki.[1]

Hydrologiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulankajoki tulvii keväisin, joskus syyssateiden johdosta syksylläkin. Tulvahuippu osuu yleisimmin toukokuun toiselle viikolle. Tulvaa seurataan laajasti ja ihmiset tulevat katsomaan Oulankajoen jäiden lähtöä.

Venäjällä joen alajuoksulla suoritetuista virtaamien määrityksistä ei ole tietoa, mutta Suomen puolella niitä on mitattu Oulangan tutkimusasemalla [5]. Vuosina 1966–1990 mitattiin keskivirtaamaksi (MQ) 23,9 m³/s ja vuosina 1990–2000 25,5 m³/s. Muut virtaamien tilastolliset arvot olivat vuosina 1966–1990 (HQ) 462 m³/s, (MHQ) 271 m³/s, (MNQ) 4,92 m³/s ja (NQ) 3,10 m³/s. Vuosina 1990–2000 ne olivat (HQ) 404 m³/s, (MHQ) 241 m³/s, (MNQ) 5,08 m³/s ja (NQ) 3,37 m³/s.[1]

Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulangan tutkimusasemalla on seurattu joen veden kemiallista tilaa vuodesta 1966 mittaamalla veden arvoja neljästi vuodessa. Vedenlaatu on ollut yleensä erinomainen, mutta 1990-luvulla sen arvosana laski hyväksi. Esimerkiksi happipitoisuus on pystytellyt yleensä 70–75 % välissä, fosforipitoisuus on laskenut 1980-luvulta arvosta 19-20 mikrogrammaa litrassa vettä ( μg/l) arvoon 16-17 μg/l 2000-luvun alkuun tultaessa. Samalla aikavälillä ovat typpipitoisuudet laskeneet arvosta 350 μg/l arvoon 200 μg/l.[1]

Suojelualueita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri osa Suomen puolella olevasta joesta kuuluu Oulangan kansallispuistoon. Venäjän puoleinen osa puolestaan kuuluu Paanajärven kansallispuistoon. Oulankajoen luonnon- ja kulttuurimaisemat ovat Ympäristöministeriön nimeämä kansallismaisema. Oulankajoki on erittäin näkyvästi esillä suositulla retkeilyreitillä Karhunkierroksella ja on teemana Oulangan luontokeskuksen pysyvässä luontonäyttelyssä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Sallan–Kuusamon alue

Ennen vuoden 1944 alueluovutuksia lähes koko joki oli Suomen puolella. Oulankajoen suussa Pääjärven rannalla oli Oulangansuu-niminen kylä, joka oli Oulangan kunnan kirkonkylä. Nykyisin kylä on autio.

Valuma-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulankajoen valuma-alueen pinta-ala on Paanajärven rantaan mitattuna 5 566 km² (tai 5 330  km²[3]), joka on 29,6 % koko Koutajoen 18 800 km² suuruisesta valuma-alueesta Vienanmeren rantaan mitattuna. Valuma-alueen yläjuoksulta jää 4 915 km² (88 %) Suomen puolelle ja alajuoksulla 651 km² (12 %) Venäjän puolelle.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieto on luettu saksankielisestä wikipedian artikkelista de:Oulankajoki.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Our Waters: Joining Hands Across Borders, s. 40–42. First Assessment of Transboundary Rivers, Lakes and Groundwaters. New York & Geneve: Yhdistyneet Kansakunnat, 2007. ISSN: 1995-4352. ISBN 978-92-1-116972-0. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 29.5.2021). (englanniksi)
  2. a b Река Оланга (Оуланка-йоки, Оуланкаёки) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.5.2021. (venäjäksi)
  3. a b Озеро Пана-ярви (Панозеро, Паана-ярви) (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 29.5.2021. (venäjäksi)
  4. Topografinen karttalehti Q-36-XIII-2.htm (Kartalta löytyy joen loppuosuus Paanajärveltä Pääjärvelle koskineen.) Karjalan tiedekeskus, Biologian instituutti, biology.krc.karelia.ru. Viitattu 24.5.2013. (venäjäksi) [vanhentunut linkki]
  5. Oulangan tutkimusasema, Oulun yliopisto, 29.5.2021

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]