Leppälintu

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Leppälintu
Leppälintukoiras
Leppälintukoiras
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Siepot Muscicapidae
Suku: Leppälinnut Phoenicurus
Laji: phoenicurus
Kaksiosainen nimi
Phoenicurus phoenicurus
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • P. p. algeriensis
  • P. p. phoenicurus
  • P. p. samamisicus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Leppälintu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leppälintu Commonsissa

Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintulaji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Nimen alun leppä tulee vanhasta verta tarkoittavasta sanasta ja viittaa juuri linnun punaiseen väritykseen. Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.

Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Loudspeaker.svg Laulu? on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata ”hiitryitryitryi”. Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.

Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta, 11 kuukautta ja 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsät, pihat ja puistot ovat leppälinnun normaaleja elinympäristöjä. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat lajin erityisessä suosiossa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm)[2]. Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia.[3] Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.

Leppälintu on käen pääisäntälaji Suomessa. Käki munii leppälinnun pesään leppälinnun munia suuremman munan, jota osa leppälinnuista sitten hautoo kuin omaansa. Osa leppälinnuista kuitenkin tunnistaa käen munan eikä haudo sitä. Leppälintu oppii luultavasti tulevaisuudessa tunnistamaan käen munan. Näin on käynyt jo pajulinnun kohdalla, sillä pajulintu hylkää pesänsä lähes poikkeuksetta, jos käki on sen pesään muninut.[4]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pöntössä pesivä leppälintukoiras Saksassa.
Leppälintunaaras tolpan nokassa.

Leppälintu käyttää ravintonaan hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia.[3] Syksymmällä se syö myös marjoja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Phoenicurus phoenicurus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.2.2014. (englanniksi)
  2. Linnunpönttöjen rakennusohjeet Birdlife Suomi. Viitattu 1.7.2009.
  3. a b Lasse J. Laine: Suomalainen Lintuopas, s. 232. WSOY, 2009.
  4. HARJUREITTI - Leppälintu Viitattu 17.8.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]