Kemijoen vesistö (Viena)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kemijoen vesistö
(Suomen päävesistö: 74)
Vienan Kemin valuma-alueen kartta (viroksi).
Vienan Kemin valuma-alueen kartta (viroksi).
Valtiot Suomi, Venäjä
Maakunnat Karjalan tasavalta, Kainuu
Vesistöalueen tai valuma−alueen tietoja
Merialue Vienanmeri
Päävesistöalue Kemijoen vesistö (74)
Vesistöjako Joukamojärven alue (74.01),
Muojärven alue (74.02),
Kuusamojärven alue (74.03),
Oivanginjärven valuma−alue (74.04),
Kaartojärvien valuma-alue (74.05),
Venäjän puolella (74.05 R),
Kuikkajoen yläosan v-a (74.06),
Venäjän puolella (74.06 R),
Virmajoen yläosan alue (74.07),
Venäjän puolella (74.07 R),
Kolvangin valuma-alue (74.08)
Laskujoki Kemijoki
Laskupaikka Kemi, Vienanmeri
Koordinaatit 64°57′18″N, 34°40′26″E
Mittaustietoja
Valuma-alue 27 700 km² [1]
Alueen pituus 300 kmlähde?
Pääuoma yli 191 kmlähde?
Keskivirtaama 279 m³/s [2]
Kemijokea vuonna 1916.
Tširkkakemijokea Jyskyjärvellä 2015.
Ylä-Kuittijärveä Vuokkiniemessä 2007.

Kemijoen vesistö (Viena), tai joskus myös Vienan Kemijoen vesistö, (Suomessa vesistöaluetunnus 74) on pääosin Venäjällä Karjalan tasavallassa sijaitseva, mutta myös Suomessa oleva Suomen päävesistöalue, jonka latvavesistä osa ulottuu myös Suomen puolelle. Sen laskujoki Kemijoki, tai myös Vienan Kemijoki, laskee Vienanmereen.

Vesistöalueen pinta-ala on 27 700 neliökilometriä, josta 26 403 neliökilometriä kuuluu Venäjän puolelle ja 1 297 neliökilometriä Suomen puolelle.[3][1][4]

Vesistö Venäjän puolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vesistön laskujokena oleva Vienan Kemijoki laskee Vienamereen joen suulla olevan Kemin (ven. Кемь, Kem) kaupungin luona.

Joen yläjuoksulla muodostavat järviketjun Kuittijärvet: Ylä-Kuittijärvi, Keski-Kuittijärvi ja Ala-Kuittijärvi. Keski-Kuittijärven rannalla sijaitsee Uhtua eli Kalevala, Ylä-Kuittijärven rannalla Vuokkiniemi.

Vienan Kemin suurimpia sivujokia ovat jokeen sen alajuoksulla etelästä laskeva Ohta, keskijuoksulla pohjoisesta laskeva Kepa ja keskijuoksulla etelästä laskeva Tširkkakemijoki, johon laskee lännestä Nuokkijärvi.

Ylä-Kuittijärveen laskee pohjoisesta Pistojoki, jonka vesireitin ylin osa ulottuu Suommen puolelle. Pistojoen laajentumana joen keskijuoksulla Venäjän puolella on Pistojärvi.

Vesistö Suomen puolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vesistöaluejaossa Vienan Kemin vesistöalueen Suomen puoleiset osat pääosin käsittävän Vienan Kemin latvavesistöalueen toisessa jakovaiheessa, ovat kokonaan tai osittain Suomen puolella seuraavat alueet tai valuma-alueet. Sisennys tarkoittaa luettelossa sitä, että vesistöalue laskee tai yhtyy ylempänä sijaitsevaan vesistöalueeseen. Samalle tasolle sisennetyt vesistöalueet laskevat kaikki yläpuoliseen vesistöalueeseen vastaavassa järjestyksessä niin, että ylin yhtyy lähempänä alajuoksua [3][1]:

  • Virmajoen yläosan alue (74.07)
  • Joukamojärven alue (74.01)
  • Muojärven alue (74.02)
  • Kuusamojärven alue (74.03)
  • Kolvangin valuma-alue (74.08)
  • Oivanginjärven valuma-alue (74.04)
  • Kaartojärvien valuma-alue (74.05)
  • Kuikkajoen yläosan valuma-alue (74.06)

Näistä osa-alueet 74.01 (yläosaltaan 74.011), 74.02, 74.03,74.04 ja 74.08 kuuluvat Suomen ja Venäjän rajalla olevan Multijärven yläpuoliseen vesireittiin. Tämän vesireitin suurimpia järviä ovat alajuoksulta yläjuoksulle lueteltuina Joukamojärvi, Muojärvi ja Kuusamojärvi, jonka rannalla sijaitsee Kuusamon keskustaajama.[3][1] Vesireitin laskujokena Multijärven alapuolella Venäjän puolella on Ylä-Kuittijärveen laskeva Pistojoki, jonka laajentumana sen keskijuoksulla on Pistojärvi.[1]

Osa-alueet 74.01 (alaosaltaan 74.012), 74.05, 74.06 ja 74.07 laskevat Pistojoen vesireittiin alempana Suomen ja Venäjän rajan yli Venäjän puolelle.[3][1]

Tästä etelään vedenjakaja, Suomen puolella Oulujoen vesistön sekä Venäjän puolella Vienan Kemijoen vesistön ja etelämpänä Vuoksen vesistöön kuuluvan Pielisen reitin valuma-alueen Venäjän puoleisten latvavesien välillä, yhtyy varsin tarkasti Suomen ja Venäjän rajaan aina Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajalle asti. Vain siellä täällä vedenjakaja poikkeaa valtakunnanrajasta niin, että jokin yksittäinen pieni järvi laskee rajan yli suuntaan tai toiseen.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126. Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4.
  2. Virtaamatiedot joelle Vienan Kemi mittauspaikassa Putkinskaya (hydrologinen tietokanta) R-ArcticNET. Durham, USA: New Hampshiren yliopisto. (englanniksi)
  3. a b c d Vienan Kemijoen vesistö (74) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 9.2.2018.
  4. Suomen rajavesistöt (PDF) Suomalais-venäläinen rajavesikomissio. Arkistoitu 27.11.2013. Viitattu 14.2.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]