Karhunkierros

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee retkeilyreittiä. Karhunkierros-sanan muista merkityksistä on täsmennyssivu.
Karhunkierroksen 50-vuotislogo
Karhunkierroksen Hautajärven aloituspaikka.

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti.[1] Se kulkee pääosin Oulangan kansallispuiston alueella.[2] Reitin voi aloittaa joko Sallan kunnan puolelta Karhunkierroksen luontokeskuksesta (reitin pituus 82 km) tai Kuusamon pohjoisosasta Ristikalliolta (70 km). Reitti päättyy Rukatunturin hiihtokeskukseen. Vaellus kestää tyypillisesti 3–7 päivää vaeltajan kunnosta riippuen. Reitin varrella on kymmenen maksutta käytettävää[3] autio/päivätupaa, ja lisäksi noin reitin puolivälissä on myös Oulangan kansallispuiston leirintäalue.[4]

Reittiselostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunkierroksen pääreitti kulkee Hautajärveltä Rukalle, mutta se voidaan jakaa useaan eri osuuteen. Osuuksien pituudet ja vaativuus vaihtelevat.

  • Hautajärvi – Oulangan luontokeskus (27 km)
  • Sallantie – Oulangan luontokeskus (18 km)
  • Oulangan luontokeskus – Juuma (25/28/31 km)
  • Juuma – Rukatunturi (24 km)[5]

Hautajärvi-Taivalköngäs (n.18 km)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hautajärveltä lähdettäessä ensimmäinen taukopaikka on Perttumakosken laavu, seitsemän kilometrin päässä Hautajärveltä. Sitä seuraavalle Vasajängänojan laavulle on matkaa kuusi kilometriä. Ennen Vasajängän laavua on yksi kansallispuiston nähtävyyksistä, Rupakivi. Vasajängältä Savilammen autiotuvalle on noin kaksi ja puoli kilometriä. Savilammella on toinen nähtävyys, Oulangan kanjoni. Nelisen kilometriä Savilammelta etelään on Taivalkönkään autiotupa, jossa Ristikallion suunnasta tuleva reitti kohtaa.[6]

Sallantie-Taivalköngäs (n. 10 km)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallantieltä lähdettäessä ensimmäinen taukopaikka on noin viiden kilometrin päässä sijaitseva Ristikallion autiotupa. Ristikalliolta Puikkokämpän päivätuvalle on noin kaksi ja puoli kilometriä. Puikkokämpän jälkeen on vajaa kaksi kilometriä Taivalkönkäälle, jossa virallinen, Hautajärveltä tuleva reitti kohtaa.[7]

Taivalköngäs-Oulangan luontokeskus (n. 9 km)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näymä Ristikalliolta

Taivalkönkään autiotuvalta reitti jatkuu kahden riippusillan kautta neljän kilometrin päässä sijaitsevalle Runsulammen tulentekopaikalle. Runsulammelta reitti jatkuu Oulangan leirintäalueelle. Leirintäalueen vierestä lähtee viisi kilometriä pitkä Rytisuon luontopolku. Luontopolku kulkee Rytilammen kautta Runsuniitylle, jonka jälkeen se menee viimeiset kaksi kilometriä Karhunkierroksen rinnalla.[8] Leirintäalueen jälkeen matkaa luontokeskukselle on vielä noin kilometri. Aivan loppumatkasta reitti ylittää Oulankajoen yhdystietä 8693 pitkin. Sillan pohjoispuolella sijaitsee Oulangan tutkimusasema.[6][7]

Oulangan luontokeskus-Juuma (25/28/30 km)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oulangan luontokeskukselta Karhunkierros jatkaa vajaan kilometrin päässä olevalle Kiutakönkäälle. Kiutakönkäältä reitti jatkuu Kiutakönkään telttailualueen kautta mäntykangasta pitkin kahden ja puolen kilometrin päässä olevalle Merenojalle. Merenojalta Ansakämpälle on kolmisen kilometriä. Merenojan ja Ansakämpän väli kulkee pääosin Oulankajoen varrella, mutta poikkeaa muutaman kerran syvemmälle metsään. Ansakämppää vastapäätä toisella puolella jokea on melojille suunnattu Nurmisaarenniemen tulentekopaikka. Ansakämpältä reitti kulkee vielä puoli kilometriä Oulankajoen varrella, ennen siirtymistä syvemmälle metsään. Kolmen kilometrin päässä Ansakämpältä on Kulmakkopuron tulentekopaikka. Kulmakkopurolta seuraavalle autiotuvalle, Jussinkämpälle on viisi kilometriä. Jussinkämpältä Kitkajoen varrella sijaitsevalle Ylikodalle on neljä ja puoli kilometriä.

Ylikodalta on Pienen Karhunkierroksen varrella sijaitsevalle Harrisuvannolle vajaa viisi kilometriä. Reitti Harrisuvannolle kulkee suurimmalta osaltaan aivan Kitkajoen tuntumassa, mutta poikkeaa muutaman kerran kauemmaksi. Harrisuvannon ja Ylikodan välissä kaksi laavua ja Pähkänänkallio. Ensimmäinen laavu Ylikodalta katsoen on 650 metrin päässä oleva Venäänmutkan laavu. Venäänmutkan laavulta lähtee kilometrin pituinen reitti Päähkänänkallion opastaululle. Itse kalliolle ei ole merkittyä reittiä, mutta sille pääsee poikkeamalla Päähkänän opastaululle johtavalta reitiltä. Toinen laavuista on Päähkänänkallion laavu, se sijaitsee noin kilometrin päässä Ylikodasta. Päähkänän laavu on aivan Päähkänänkallion alapuolella.

Viisisataa metriä ennen Harrisuvantoa Karhunkierros risteää Pienen Karhunkierroksen kanssa ja retkeilijä voi valita aikooko kiertää Pienen Karhunkierroksen myötä- vai vastapäivään. Myötäpäivään kierrettäessä kuljetaan Harrisuvannon, Jyrävän ja Myllykosken kautta. Vastapäivään kierrettäessä Juumaan on lyhyempi matka ja varrelle tulee Kallioportin näköalapaikka, Pyöreälampi ja Myllykoski. Viimeiset puolitoista kilometriä Juumaan kuljetaan suurimmalta osalta kansallispuiston ulkopuolella.[8][9]

Pienen Karhunkierroksen voi kiertää myös esimerkiksi näin: Ensimmäisenä päivänä tullaan Jussinkämpältä tai Ylikodalta ja yövytään Harrisuvannossa ta Siilastuvalla. Toisena päivänä kierretään Pieni Karhunkierros, ja kolmantena päivänä jatketaan matkaa Juumaan tai Rukalle päin.

Juuma-Rukatunturi (24 km)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rukatunturin reitti erkanee Pienestä Karhunkierroksesta 700 metriä Myllykoskelta etelään. Risteyksessä on myös ekopiste. Ensimmäiselle laavulle, Purosuon laavulle on risteyksestä kolmisen kilometriä. Purosuon laavulta Porontimajoen autiotuvalle on noin neljä kilometriä. Lähes heti autiotuvalta lähdettäessä aletaan nousta Vattuvaaralle, jolta laskeudutaan melko nopeasti. Porontimajoelta Kumpuvaaran laavulle on kolme ja puoli kilometriä. Kumpuvaaran laavulta lähtiessä aletaan heti nousta Kumpuvaaralle, jonka jälkeen laskeudutaan hieman ja sivutaan Mossorinvaaraa. Konttaisen rinnettä noustessa siirrytään Valtavaaran suojelualueelle. Konttiselta laskeutumisen jälkeen ylitetään yhdystie 8694 ja noustaan Valtavaaralle. Kumpuvaaran kodalta Suolammen laavulle on kokonaisuudessaan reilut kuusi kilometriä.

Suolammen laavulta Valtavaaran päivätuvalle on kaksi kilometriä. Päivätuvalta 200 metriä itään päin on myös kota. Päivätuvalta on kilometri Valtavaaranlammelle jossa on laavu. Lammelta Rukan hyppyrimäelle puolitoista kilometriä ja hyppyrimäeltä Karhunkierroksen portille on 400 metriä. Tällöin Valtavaaranlammelta Karhunkierroksen portille on kolmisen kilometriä.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luontoon.fi – Karhunkierros
  2. Luontoon.fi – Oulangan kulkuyhteydet ja kartat
  3. Luontoon.fi – Monenlaisia tupia retkeilijöiden majoitukseen
  4. Luontoon.fi – Karhunkierroksen palvelut
  5. Karhunkierroksen reittiselostus - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 15.6.2017.
  6. a b Hautajärvi - Oulangan lk - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 12.6.2017.
  7. a b Sallantie-Oulangan luontokeskus - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 12.6.2017.
  8. a b Simula Sanna-Kaisa & Lahti Kari: Oulangan ja Paanajärven kansallispuistot. Kainuun Sanomat Oy, Kajaani: Metsähallitus, Pohjanmaan-Kainuun luontopalvelut, 2005. ISBN 952-446-438-1.
  9. Oulangan luontokeskus - Juuma, 31 km - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 13.6.2017.
  10. Juuma - Rukatunturi, 24 km - Luontoon.fi www.luontoon.fi. Viitattu 15.6.2017.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hakkarainen, Petri: Koskien kumusta metsän rauhaan : 60-vuotias Karhunkierros vie kulkijan jyljään kansallismaisemaan. Kaleva, 7.8.2015, s. s. K2 44-45. Oulu: Kirjapaino-osakeyhtiö Kaleva. ISSN 0356-1356.
  • Hautala, Erkki: Karhunkierroksen kahdeksan vuoden riippusiltaurakka on valmis. Koillissanomat, 7.10.2005, s. 6. Kuusamo: Koillissanomat. ISSN 0356-4886.
  • Mainio, Tapio: Murskeralli Kuusamon Karhunkierroksella : lahot pitkospuut korvataan sepelillä. Helsingin Sanomat, 4.3.2012, s. A 8. Helsinki: ISSN 0355-2047.
  • Manninen, Hilkka: Karhunkierroksen voi kulkea kasveja katsellen : Oulangan kansallispuistossa on kolmesataa uhanalaista ja silmälläpidettävää lajia. Koillissanomat, 30.6.2015, s. 10-11. Kuusamo: ISSN 0356-4886.
  • Myllylä, Markku: Reppuselkäturistien rakenne Karhunkierroksella. Latu ja polku, 1984, 44. vsk, nro 5, s. 18-19. Suomen latu.
  • Rinne, Wesa: Kuusamon karhunkierroksen juuret juontavat vanhan rajan taakse. Rajaseutu, 2001, 78. vsk, nro 3, s. 6-8. Helsinki: Rajaseutuyhdistys. ISSN 0355-452X.
  • Rinne, Wesa & Mäntyniemi, Meimi: Osuuskauppa matkailun edistäjänä : Karhunkierroksia ajettiin "sekajunalla". Koillissanomat, 14.8.2001, s. 6. Kuusamo: Koillissanomat. ISSN 0356-4886.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karhunkierros.