Liuske
Liuske on yleisnimitys metamorfisille kivilajeille, jotka ovat hieno- tai keskirakeisia sekä voimakkaasti suuntautuneita. Kiven mineraaleista enemmän kuin 50 prosenttia on suuntautunut ja litistynyt maankuoren liikkeiden vaikutuksesta. Gneississä taas alle puolet mineraaleista on liuskostunut ja suuntautunut.[lähde? ]
Liuskeita ovat esimerkiksi alunaliuske, kiilleliuske ja saviliuske. Osa liuskekivistä halkeaa helposti laatoiksi.
Liuskekiveä käytetään pihojen laatoitukseen, sokkelin, takan ja lattioiden verhoukseen sekä julkisivujen koristeluun.[1]
Liuskekivien yleisimmät värisävyt ovat harmaa, valkoinen, vihreä, ruskea ja punertava. Liuskekiveä käytetään yleensä lohkopintaisena. Suomessa liuskekiveä on louhittu muun muassa Nilsiässä, jossa kvartsiittiliusketta on louhittu 1930-luvulta asti, ja Orivedellä.[1] Myös joitakin valkoisia liuskeita louhitaan, Suomessa esimerkiksi Lokasta.[2]
Liuskekivi oli Suomessa erityisen suosittua 1940−1950-luvuilla, jolloin sitä tuotiin myös Norjan Lapista.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Neuvonen, Petri (toim.): Kerrostalot 1880–2000. Tampere: Rakennustietosäätiö; Rakennustekniikan keskus -säätiö & Museovirasto, 2006. ISBN 10: 951-682-795-2.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Neuvonen, s. 270
- ↑ Liuskekivi, Lokan valkoinen Liuskemestarit.fi. Viitattu 17.1.2016.
