Peura

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee eläinlajia. Peurat ovat hirvieläinten alaheimo. Peura-nimisiä henkilöitä on lueteltu sivulla Peura (sukunimi).
Peura
Inarilaisia poroja
Inarilaisia poroja
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Peurat Capreolinae
Suku: Rangifer
C. H. Smith, 1827
Laji: tarandus
Kaksiosainen nimi

Rangifer tarandus
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • 14 alalajia, katso teksti
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Peura Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Peura Commonsissa

Peura (Rangifer tarandus) on arktisella tundralla ja pohjoisella havumetsävyöhykkeellä useina alalajeina esiintyvä hirvieläin. Se on Rangifer-suvun ainoa laji. Pohjois-Amerikassa villeinä eläviä alalajeja nimitetään karibuiksi. Kesytetystä peurasta käytetään nimitystä poro.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin levinneisyysalue ulottuu Pohjois-Eurooppaan, Siperiaan, Pohjois-Amerikan pohjoisosiin ja Jäämeren arktisille saarille, mukaan lukien Grönlantiin. Kotieläiminä pidettyjen porojen villiintyneitä jälkeläisiä elää lisäksi Islannissa, Pribilofsaarilla ja St. Matthewilla sekä myös eteläisellä pallonpuoliskolla Kerguelenilla ja Etelä-Georgialla.[2] Etelä-Georgialla elävät 3 500 poroa tosin on päätetty hävittää vuosien 2012–2014 aikana, koska ne ovat vieraslajina uhka alueen alkuperäiselle luonnolle.[3]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peuralla on nykykäsityksen mukaan 14 alalajia.[2]

Alalajit voidaan jaotella niiden elinympäristöjen ja sopeutumien mukaan kahteen ekologiseen tyyppiin – tundrapeuroihin ja metsäpeuroihin – joista molempiin kuuluu sekä peuroiksi että karibuiksi kutsuttavia alalajeja.[2][4] Metsäpeurat ovat sopeutuneet elämään havumetsissä, tundrapeurat puolestaan avoimessa arktisessa tundramaastossa.[4] Metsäpeuroilla on kapeammat ja tiiviimmät sarvet kuin tundrapeuroilla.[2][4] Lisäksi metsäpeurat ovat kookkaampia, pitkäjalkaisempia ja pitkäkuonoisempia kuin tundrapeurat.[4] Anatomiset erot johtuvat elinympäristöjen eroavuuksista; metsissä on esimerkiksi paksumpi lumikerros kuin tundralla, joten metsäpeurojen pitkät jalat helpottavat lumessa liikkumista ja pitkä kuono jäkälän haistamista lumikerroksen alta.[4]

  • Rangifer tarandus tarandustunturipeura ja siitä kesytetty poro (elää luoteisen Euraasian tundralla)
  • Rangifer tarandus buskensis (elää Euraasiassa)
  • Rangifer tarandus caboti (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus cariboumetsäkaribu (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus dawsoni (lukeutui tundralla eläviin karibuihin, on kuollut sukupuuttoon)
  • Rangifer tarandus fennicusmetsäpeura (elää Suomen ja Pohjois-Venäjän metsissä)
  • Rangifer tarandus groenlandicus, synon. R. t. granti (lukeutuu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus osborni (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus pearsoni (elää Novaja Zemljalla)
  • Rangifer tarandus pearyi (lukeutuu tundralla eläviin karibuihin)
  • Rangifer tarandus phylarchus (elää Mantsuriassa)
  • Rangifer tarandus platyrhynchushuippuvuortenpeura (elää Huippuvuorten tundralla)
  • Rangifer tarandus sibiricustundrapeura tai Siperian tundrapeura (elää Pohjois-Siperian tundralla)
  • Rangifer tarandus terraenovae (lukeutuu metsissä eläviin karibuihin)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gunn, A.: Rangifer tarandus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  2. a b c d Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Rangifer tarandus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.10.2010. (englanniksi)
  3. Poromiehet eksoottisella teurastusmatkalla Yle.fi. 28.12.2012. Yle Lappi. Viitattu 29.12.2012.
  4. a b c d e Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 87 ja 89. Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.