Lapinvuokko
| Lapinvuokko | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Rosales |
| Heimo: | Ruusukasvit Rosaceae |
| Suku: | Lapinvuokot Dryas |
| Laji: | octopetala |
| Kaksiosainen nimi | |
 Lapinvuokon levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Lapinvuokko eli tunturilapinvuokko (Dryas octopetala) on tyypillinen arktisella tai vuoristotundralla kasvava lapinvuokkojen sukuun ja ruusukasvien heimoon kuuluva kasvi. Se muodostaa tiheitä maata myötäileviä ikivihreitä kasvustoja.[2] Se on Islannin kansalliskukka ja Ruotsin Lapin maakuntakukka sekä Kanadan Luoteisterritorioiden tunnuskukka.[2][3][4][5] Lapinvuokon tieteellisen nimen mukaan on myös nimetty kolme viimeisimmän jääkauden sulamisvaihessa tapahtunutta kylmempää jaksoa eli dryaskaudet.[2]
Lapinvuokko ei nimestään huolimatta ole erityisen läheistä sukua vuokoille (Anemone), sillä ne kuuluvat eri heimoon.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Varsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokon varsi on alapäästään puutunut, ja lapinvuokko on maata pitkin suikertava varpu. Se muodostaa tiheitä mattomaisia kasvustoja kasvattamalla haaroja, joiden pituus on 20–50 senttimetriä.[2][6]
Lehdet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokon talvehtivat lehdet kasvavat tyvellä ruusukkeena. Niillä on pitkähkö ruoti. Lehtilapa on 10–30 millimetriä pitkä. Muodoltaan ne ovat pitkänomaisen soikeita, nyhälaitaisia, laidat alaspäin kääntyviä. Alta lehdet ovat tiheän valkoisen karvan peittämiä. Päältä ne ovat vihreitä ja nahkeita.[2][6] Ne muistuttavat pienikokoisia tammen lehtiä, mistä tulee niiden tieteellinen nimi Dryas, joka klassisella kreikan kielellä on pieni tammi.[2]
Kukat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaksineuvoiset kukat ovat yksittäin 5–12 senttimetriä korkean vanan päässä. Ne ilmestyvät kesä–heinäkuun aikana. Vana on hennon karvan peittämä. Lapinvuokon kukassa on kahdeksan terälehteä, mikä käy ilmi myös sen tieteellisestä lajinimestä. Valkoisten terälehtien pituus on noin 8–15 millimetriä. Verhiössä on kahdeksan hentokarvaista vihreää lehteä. Heteitä on paljon kuten myös emejä. Emiö on erilehtinen.[2][6]
Hedelmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokon hedelmä on pähkylä. Siemenen kypsyessä emin vartalo pitenee 20–35 millimetriä pitkäksi lenninhaiveneksi.[2][6]
Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokkoa kasvaa runsasravinteisilla tunturikankailla usein runsaana laajoja kasvustoja muodostaen. Karummilla kankailla se menestyy heikommin. Sitä kasvaa myös jokin verran kalliopengermillä ja sorakoissa. Lapinvuokkoa saattaa tavata joskus metsävyöhykkeelläkin. Lapinvuokko on kalkinsuosija.[2][6] Lapinvuokon epäillään olevan yksi tunturikirjosiiven (Pyrgus andromedae) ravintokasveista. Lajin on nähty munivan lapinvuokolle, mutta Suomessa ei ole sen toukkia havaittu kasvilta.[7][8] Lapinvuokolla näyttää olevan myös oma juurisienensä, lapinvuokkorousku (Lactarius dryadophilus)[9].
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lapinvuokko on sirkumboreaalinen laji, ja sitä kasvaa Skandinaviassa, Islannissa, Venäjän pohjoisosissa ja arktisella alueella. Suomessa lapinvuokkoa esiintyy Lapissa, ja se on yleinen Käsivarren ja Inarin Lapissa.[6][10] Esiintymiä löytyy myös Alpeilta, Karpaateilta, Balkanvuorilta, Kaukasusvuoristosta ja muilta vuoristoisilta seuduilta. Britanniassa sitä esiintyy Penniineillä, Snowdonin vuorella Walesissa kahdessa paikassa sekä Skotlannin ylämailla. Irlannissa on myös esiintymä Burrenin kansallispuistossa. Pohjois-Amerikassa lapinvuokkoa esiintyy Alaskassa sekä Kalliovuorilla Kanadasta Coloradoon asti ulottuvalla vyöhykkeellä.[6]
Lapinvuokolta tunnetaan lukuisia alalajeja ja muotoja.[11]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
-
Lapinvuokon kukka. -
Lapinvuokkoa Alpeilta. -
Lapinvuokon kasvattama lehtimatto Wellingtonin kasvitieteellisessä puutarhassa Uudessa-Seelannissa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Dryas octopetala (TSN 24619) itis.gov. Viitattu 15.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Lapinvuokko, Dryas octopetala LuontoPortti. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ (Tunturi)lapinvuokko Kasvikortisto/puutarha.net. Viitattu 24.6.2019.
- ↑ Northwest Territories' territorial symbols: Floral emblem canada.ca. Viitattu 24.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Arne Anderberg: Svenska landskapsblommor Den virtuella floran. 1996. Viitattu 25.6.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Tunturilapinvuokko (sv: fjällsippa) Dryas octopetala Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ Toimittajat: Diekmann, Helmut & Ihme, Jaana & Tabell, Heikki & Åberg, Patrik: Tunturikirjosiipi, Pyrgus andromedae Suomen perhoset. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ Pakkanen, Pertti & Wettenhovi, Jorma: Pyrgus andromedae (Wallengren, 1853) Tunturikirjosiipi Suomen Perhostutkijain Seura. 18.1.2009. Arkistoitu 20.7.2019. Viitattu 15.6.2019.
- ↑ oulu.fi: ekosienet1
- ↑ Fjällsippa – Dryas octopetala L. Naturhistoriska riksmuseet – Den virtuella floran. Viitattu 15.6.2019. (ruotsiksi)
- ↑ Dryas octopetala L. Catalogue of Life, 2019 Annual Checklist. 2019. Arkistoitu 4.7.2019. Viitattu 4.7.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lapinvuokko Wikimedia Commonsissa
- Kasviatlas 2018: Tunturilapinvuokon (Dryas octopetala) levinneisyys Suomessa
- Pohjolan kasvien pauloissa: Dryas octopetala - lapinvuokko, tunturilapinvuokko
- Kukkiva Arktis Arktinen keskus – Lapin yliopisto. Viitattu 15.6.2019.
- Tunturilapinvuokko — Dryas octopetala L. Vanha Laji.fi. Viitattu 15.6.2019.
- Siikamäki, Pirkko: Kuusamonsarakkeen ihme – jääkauden jälkeiset reliktilajit kertovat menneestä Muutoslehti.fi. 6.9.2017. Viitattu 15.6.2019.
- Dryas octopetala L. The Flora of Svalbard. Arkistoitu 25.4.2017. Viitattu 15.6.2019.
|