Tommi Kinnunen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tommi Kinnunen
Kinnunen esiintymässä 16. lokakuuta 2014 Prosak-klubilla.
Kinnunen esiintymässä 16. lokakuuta 2014 Prosak-klubilla.
Henkilötiedot
Syntynyt15. kesäkuuta 1973 (ikä 51)
Kuusamo
Kansalaisuus Suomi
Ammatti kirjailija, opettaja
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi
Esikoisteos Neljäntienristeys (2014)
Palkinnot

Vuoden kirja -palkinto (2014)
Kiitos kirjasta -mitali (2015)
Nuori Aleksis -palkinto (2015)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Tommi Tapani Kinnunen (s. 15. kesäkuuta 1973 Kuusamo)[1] on suomalainen opettaja ja kirjailija. Hänen kirjalliseen tuotantoonsa kuuluu viisi romaania, oopperalibrettoja, näytelmä- ja kabareetekstejä sekä oppimateriaaleja.

Kinnunen toimi vuonna 2017 yhdessä Salla Simukan kanssa Turun Kirjamessujen ohjelmapäällikkönä.[2]

Kirjallinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäntienristeys (2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esikoisromaaninsa Neljäntienristeyksen kirjoittamisen Kinnunen aloitti novellien muodossa syksyllä 2012 Turun suomenkielisen työväenopiston lyhytproosakurssilla ja jatkoi tekstin työstämistä Kirsti Ellilän kirjoituskurssilla. Kesällä 2013 hänen ystävänsä Joni Pyysalo luki tekstin ja lähetti kirjan edelleen WSOY:lle, joka julkaisi sen helmikuussa 2014.[3] Siihen perustuva näytelmä kantaesitettiin Turun kaupunginteatterissa 29. tammikuuta 2016 ja Kotkan kaupunginteatterissa 6. helmikuuta 2016.[4] Tammikuussa 2017 Oulun kaupunginteatteri toi ensi-iltaan teokseen perustuvan oopperan, jonka on säveltänyt Tapio Tuomela ja jonka libreton on kirjoittanut Sami Parkkinen.[5]

Neljäntienristeys sijoittuu jälleenrakennusaikaan, ja sen lähtökohtana olivat Kinnusen valokuvaajasuvun valokuvat.[6] Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikko Antti Majander luonnehti romaania harvinaisen painokkaaksi ja varmaotteiseksi proosadebyytiksi.[7]

Neljäntienristeys oli ilmestymisvuonnaan Finlandia-palkintoehdokas.[8] Se oli ehdolla myös Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi.[9] Keväällä 2015 teos sai Suuren journalistipalkinnon yhteydessä ensimmäistä kertaa jaetun Vuoden kirja -palkinnon.[10] Kinnuselle myönnettiin Kiitos kirjasta -tunnustuspalkinto keväällä 2015.[11] Syksyllä 2015 hän sai kirjasta Nuori Aleksis -palkinnon.[12]

Lopotti (2016)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnusen toinen romaani Lopotti ilmestyi helmikuussa 2016. Se on itsenäinen romaani, mutta siinä on osittain samoja henkilöitä kuin esikoisromaanissa. Ajallisesti kirja sijoittuu vuosiin 1938–2006.[13] Teoksen teemoja ovat muun muassa toiseus, oman tien löytäminen ja vanhemmuus.[14] Lopottia myytiin yli 10 000 kappaletta jo muutaman ensimmäisen päivän aikana sen ilmestymisestä.[15] Kaksi viikkoa kirjan ilmestymisestä sen käännösoikeudet myytiin Ruotsiin.[16] Sen oikeudet on myyty myös Albaniaan, Alankomaihin, Liettuaan, Norjaan, Puolaan, Ruotsiin, Tanskaan, Tšekkiin ja Viroon.[17] Romaani valittiin vuoden 2016 Finlandia-palkintoehdokkaaksi.[18] Vammaisjärjestö Kynnys ry myönsi teokselle joulukuussa 2016 kunniamaininnan.[19]

Pintti (2018)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnusen kolmas romaani Pintti ilmestyi 2018. Hän kertoo siinä lasinpuhaltajien tarinan.[20] Teos sai vuonna 2019 Botnia-kirjallisuuspalkinnon[21].

Ei kertonut katuvansa (2020)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnusen neljäs romaani Ei kertonut katuvansa ilmestyi elokuussa 2020. Lapin sodan jälkeiseen aikaan sijoittuva teos kertoo Suomeen palaavista naisista, jotka ovat työskennelleet Norjassa saksalaisten palveluksessa. Kirja oli Finlandia-palkintoehdokkaana vuonna 2020.[22]

Pimeät kuut (2022)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides romaani ilmestyi vuonna 2022. Se seuraa yhden vuoden kansakouluopettajan elämää vuonna 1947[23].

Kaarna (2024)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuudes romaani kertoo jatkosodan aikaisesta partisaanien iskusta siviilien kimppuun Pohjois-Suomen itärajalla[24]. Romaani on Finladia-palkintoehdokkaana vuonna 2024.[25]

Kinnunen on kirjoittanut radio-oopperan Kylmän maan kuningatar libreton yhdessä säveltäjä Riikka Talvitien kanssa[26]. Lisäksi Kinnunen on kirjoittanut libretot Olli Kortekankaan oopperaan Koria täti [27] sekä Joel Järventaustan oopperaan Ihminen parhaan kykynsä mukaan [28].

Kinnusen novelleista on julkaistu "Jatsityttö" antologiassa Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä[29], "Nuku nurmelle hyvälle" kokoelmassa Toinen tuntematon[30] ja "Juhannusmorsian" kokoelmassa Juhannusmorsian. Hän on myös kirjoittanut näytelmä- ja kabareetekstejä Turun ylioppilasteatteriin[31] ja Turun Nuoreen Teatteriin[32] ja ollut mukana tekemässä Otavan kustantamaa äidinkielen Särmä-oppikirjasarjaa.[33] Hän on lisäksi toiminut Ylen kolumnistina[34] ja kirjoittanut tekstit Tanssiteatteri Erin esitykseen Rakkauden viiltoja[35] sekä Polttopiste[36].

  • Jatsityttö antologiassa Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä. Tammi 2017
  • Nuku nurmelle hyvälle antologiassa Toinen tuntematon. WSOY 2017
  • Juhannusmorsian antologiassa Juhannusmorsian: valon ja varjon tarinoita. Varjo Kustannus 2019.
  • Päärynä antologiassa Tästä Ihmemaahan. Tammi 2024.

Muu kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • libretto radio-oopperaan Kylmän maan kuningatar yhdessä Riikka Talvitien kanssa. 2017
  • teksti tanssiesitykseen Rakkauden viiltoja. 2017.
  • teksti tanssiesitykseen Polttopiste. 2021
  • libretto oopperaan Koria täti. 2021
  • Huokauksia luokasta yhdessä Minna Rytisalon kanssa. WSOY 2023
  • libretto oopperaan Ihminen parhaan kykynsä mukaan. 2024

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kinnunen asuu perheineen Turussa.[9] Hän on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Luostarivuoren Lyseon lukiossa ja Luostarivuoren koulussa.[2]

Palkinnot ja ehdokkuudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Palkintogaala Kategoria Teos Tulos Vastaanottaja(t)
2014 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinto Neljäntienristeys Ehdokkuus
Finlandia-palkinto Ehdokkuus
Bonnierin vuoden kirja Vuoden kirja Voitto
2015 Kiitos kirjasta -mitali Voitto
Nuori Aleksis -palkinto Toisen asteen Nuori Aleksis Voitto
2016 Europese Literatuurprijs Ehdokkuus
Finlandia-palkinto Lopotti Ehdokkuus
2019 Botnia-palkinto Pintti Voitto
2020 Minna Canth -palkinto
Voitto
Finlandia-palkinto Ei kertonut katuvansa Ehdokkuus
2021 Runeberg-palkinto Ehdokkuus
Botnia-palkinto Ehdokkuus
2023 Pimeät kuut Ehdokkuus
Giuseppe Acerbi -palkinto Neljäntienristeys Voitto
2024 Botnia-palkinto Kaarna Ehdokkuus
Finlandia-palkinto
  1. Kuusamo-mitali lehtori, kirjailija Tommi Tapani Kinnuselle (pdf) (Arkistoitu sivu) 6.12.2017. Kuusamon kaupunki. Viitattu 17.11.2021.
  2. a b Kirjailijat Tommi Kinnunen ja Salla Simukka luotsaavat Turun Kirjamessuja vuoden 2017 ajan Turun Messukeskus. 2016-10-10 viitattu= 5.11.2020.
  3. Heikkilä, Marja: Tommi Kinnusen vahinko. Opettaja-lehti, 25.4.2014. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.11.2021.
  4. Neljäntienristeys myös Kotkan kaupunginteatteriin TS.fi. 28.10.2015. Viitattu 29.10.2015.
  5. Lampila, Hannu-Ilari: Neljäntienristeys-ooppera on psykologinen trilleri HS.fi. 14.1.2017. Viitattu 17.1.2017.
  6. Neljäntienristeys on jälleenrakennusajan Suomeen sijoittuva esikoisromaani (Arkistoitu sivu) 20.2.2014. WSOY. Viitattu 22.7.2015.
  7. Majander, Antti: Tommi Kinnusen romaanin veroisia esikoisteoksia ilmestyy vain pari vuosikymmenessä (tilaajille) HS.fi. 26.2.2014. Viitattu 17.11.2021.
  8. [- Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys] Suomen Kirjasäätiö. Arkistoitu 8.9.2016. Viitattu 21.1.2015.
  9. a b Tommi Kinnunen Kirja.fi. Viitattu 22.2.2015.
  10. Suuren Journalistipalkinnon 2014 voittajat on valittu Suurijournalistipalkinto.fi. Viitattu 10.9.2023.
  11. Kiitos kirjasta -palkinto Tommi Kinnuselle 23.4.2015. Suomen kirjastoseura. Viitattu 28.4.2015.
  12. Nuori Aleksis -palkinto Tommi Kinnuselle Aamuset.fi. 24.10.2015. Viitattu 29.10.2015.
  13. Lappi, Ilkka: Neljäntienristeyksen tulkinnat kiinnostavat Tommi Kinnusta Aamuset.fi. 7.10.2015.
  14. Turkulaiselta Tommi Kinnuselta uusi romaani keväällä TS.fi. 8.9.2015. Viitattu 16.2.2016.
  15. Tiedote: Tommi Kinnusen Lopottia myyty yli 10 000 kappaletta WSOY / STT. 16.2.2016. Viitattu 8.11.2020.
  16. Tiedote: Tommi Kinnusen Lopotti myytiin Ruotsiin 23.2.2016. WSOY. Viitattu 23.2.2016.
  17. The Light Behind the Eyes Bonnier Rights Finland. Viitattu 24.8.2016. (englanniksi)
  18. Gustafsson, Miia: Finlandia-ehdokkaat valittiin poikkeuksellisen kovatasoisesta joukosta Yle Uutiset. 4.11.2016. Viitattu 4.11.2016.
  19. Kynnys ry:n Vimma-kulttuuripalkinto Maija Karhuselle kynnys.fi. Viitattu 10.3.2017.
  20. Minna Rinta-Tassi: Kirjailija Tommi Kinnunen kertoo yhteiskunnan laidoille ajettujen kohtaloita, eikä se miellytä kaikkia Ylen uutiset. 19.8.2018. Viitattu 19.8.2018.
  21. Päivi Annala: Botnia-kirjallisuuspalkinnon saa Tommi Kinnunen Pintti-teoksellaan Yle.fi, uutiset 23.10.2019. Viitattu 10.9.2023
  22. Gustafsson, Miia: Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat Yle Uutiset. 5.11.2020. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 6.11.2020.
  23. Kirja WSOY. Viitattu 30.10.2023.
  24. Kirja WSOY. Viitattu 3.10.2024.
  25. Tässä ovat kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat www.iltalehti.fi. Viitattu 7.11.2024.
  26. Prix Italia 2018 -palkittu Kylmän maan kuningatar on ainutlaatuinen radiota varten tehty ooppera yle.fi. 15.11.2017. Viitattu 30.10.2023.
  27. Lauri Mäntysaari: Olli Kortekangas ja Tommi Kinnunen loivat vaikuttavan oopperan hylätystä ihmisparasta – Päivi Nisulan karisma kannattelee komeasti Koriaa tätiä ts.fi. 18.12.2021. Viitattu 30.10.2023.
  28. Ihminen parhaan kykynsä mukaan Turun Kaupunginteatteri. Viitattu 30.10.2023.
  29. Simukka, Salla ym.: Marilyn, Marilyn: Tarinoita ikonista ja ihmisestä. Tammi, 2017.
  30. Kirjailijat Toinen Tuntematon. Viitattu 4.12.2017. (englanti)
  31. Kalevalaa naisnäkökulmasta Turussa Kaleva.fi. 1.9.2003. Viitattu 1.9.2015.
  32. Turun Nuoren Teatterin menneet produktiot Turun Nuori Teatteri. Viitattu 16.11.2014.lähde tarkemmin?
  33. Särmä 7–9 Otava. Viitattu 9.2.2015.
  34. Tommi Kinnusen kolumnit Ylen kolumnipalvelu Ikkuna. Yle. Viitattu 18.9.2017.
  35. Sata lasissa – rakkauden viiltoja danceinfo.fi. Viitattu 4.12.2017.
  36. Polttopiste - eri.fi. 16.4.2021. Viitattu 30.10.2023.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]