Järripeippo
| Järripeippo | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Peipot Fringillidae |
| Suku: | Peipot Fringilla |
| Laji: | montifringilla |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Järripeippo (Fringilla montifringilla) on 14–17 senttimetriä pitkä peipon itäinen lajipari. Järripeippoa on aiemmin kutsuttu härkäpeipoksi.[3] Se on muuttolintu, joka pesii Skandinaviasta Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella. Laji talvehtii Länsi-, Etelä- ja Keski-Euroopassa sekä Etelä- ja Itä-Aasiassa. Järripeippo pesii valoisissa metsissä ja koivikoissa, ja se munii 4–6 munaa.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järripeippo on 14–17 senttimetriä pitkä.[4][5] Koiraalla on kesäpuvussa musta pää, niska, hartiat, selkä ja nokka, sekä ruosteenkeltainen kurkku ja rinta. Kupeilla on mustia täpliä. Talvipuvussa koiras on himmeämmän värinen ja sen yläpuolen höyhenissä on ruosteenväriset kärjet, jolloin yläpuoli näyttää kirjavalta. Nokka on talvipuvussa keltainen mustaa nokankärkeä lukuun ottamatta.[5] Naaraalla on tummanharmaanruskea päälaki, selkä ja niskan sivut. Pään sivut ja niskan keskiosa ovat vaaleammat. Rinta on beigensävyinen. Yläperä on molemmilla sukupuolilla kaikissa puvuissa valkoinen.[5]
Järripeipon kutsuääniä ovat nasaali ”dzää-y” ja lyhyt ja kova ”jäk”. Varoitusääni pesäpaikalla on ohut ja kirkas ”sily, sily...”. Koiraan laulu on lyhyt ja synkkä ”rrrhyh”, joka muistuttaa hieman viherpeipon laulua.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järripeippoja pesii Skandinaviasta Itä-Siperiaan ulottuvalla alueella. Maailman järripeippokanta on arviolta 121–192 miljoonaa yksilöä.[6] Vuosina 2013–2018 Euroopan pesimäkannaksi arvioitiin 7–13 miljoonaa paria, joista Venäjällä 3,2–6 miljoonaa, Norjassa 1,5–2,5 miljoonaa, Ruotsissa 1,3–3 miljoonaa ja Suomessa 1,1–1,5 miljoonaa, Valko-Venäjällä n. 10, Virossa 1–10 ja Hollannissa 0–5 paria.[7]
Suomessa järripeippo pesii lähes koko maassa, ja kanta on vahvin pohjoisessa. Etelään päin mentäessä kanta harventuu voimakkaasti. Aivan etelässä pesintöjä onkin lähinnä vain kylminä keväinä.[4][8]
| Raportointikausi | Minimi | Keskimäärin | Maksimi |
|---|---|---|---|
| 2008–2012 | 1 400 000 | 2 000 000 | |
| 2013–2018 | 1 081 554 | 1 297 234 | 1 466 138 |
| 2019–2024 | 1 200 000 | 1 400 000 | 1 800 000 |
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Järripeipon arvo on 237 euroa.[12]
Järripeippo on muuttolintu, jonka talvehtimisalueet sijaitsevat Länsi-, Etelä- ja Keski-Euroopassa ja Etelä- ja Itä-Aasiassa.[1] Suomalaiset järripeipot talvehtivat pääasiassa Länsi- ja Keski-Euroopassa. Suomeen ne saapuvat huhtikuulta alkaen ja lähtevät takaisin talvehtimisalueille syys-marraskuussa. Suomessa talvehtivien järripeippojen määräksi arvioidaan 1 100 yksilöä.[4][13]
Esiintyy säännöllisesti pienissä määrissä myös Alaskassa muuton aikana.[14]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Järripeippo pesii valoisissa havu- ja sekametsissä sekä tunturikoivikoissa.[4][8] Tiheissä kuusikoissa se ei kuitenkaan viihdy.[4] Pesä on puussa oksanhangassa. Muninta tapahtuu touko–kesäkuussa. Naaras munii 4–6 vihertävää tai punertavaa tummatäpläistä munaa, joita se hautoo 12 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä noin 12 vuorokauden ikäisinä.[4]
Järripeippo syö hyönteisiä ja siemeniä ja voi käydä myös ruokintapaikoilla.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 BirdLife International: Fringilla montifringilla IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 31.1.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 567. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Pallas-Ounastunturin kansallispuisto, Metsätieteellisen tutkimuslaitoksen luonnonsuojelualuekuvauksia 1., I.Hustich, Helsinki 1938
- 1 2 3 4 5 6 7 Laine, Lasse J.: Suomalainen lintuopas, s. 290. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
- 1 2 3 4 Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 376. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
- ↑ Brambling, Fringilla montifringilla The IUCN Red List of Threatened Species. 2017. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources. Viitattu 9.4.2024. (englanniksi)
- ↑ Fringilla montifringilla (Brambling) (pdf) The IUCN Red List of Threatened Species. Supplementary information. International Union for Conservation of Nature and Natural Resources & BirdLife International. Viitattu 10.4.2024. (englanniksi)
- 1 2 Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 17.9.2012.
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Fringilla montifringilla) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Fringilla montifringilla) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. Euroopan ympäristövirasto. Viitattu 10.12.2025. (englanniksi)
- ↑ Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 10.12.2025.
- ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 10.12.2025.
- ↑ Järripeippo (Fringilla montifringilla), sen esiintyminen Lapissa ja Värriön luonnonpuistossa (Veli Pohjonen) velipohjonen.com. 3.2.2009.
- ↑ Brambling Audubon. 13.11.2014. Viitattu 19.3.2021. (englanniksi)