Tunturikoivikko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tunturikoivuja

Tunturikoivikko on tunturin kasvillisuusvyöhyke, jossa mänty ja kuusi eivät kasva korkeudesta johtuvan kylmyyden takia ja puumaisen kasvillisuuden muodostaa hieskoivun alalaji tunturikoivu. Varsinaisen tunturikoivikon yläpuolella on vaivaiskoivuvyöhyke, jossa kasvaa yksittäisiä tunturikoivuja, vaivaiskoivuja ja pajuja. Suomen Pohjois-Lapissa tunturikoivikko kasvaa noin 0–300 m:n korkeudessa ja vaivaiskoivuvyöhyke on 300–600/700 m:n korkeudessa. Tunturikoivikossa viihtyvät monenlaiset varvut, sammalet ja jäkälät.

Kilpisjärven seuduilla tunturikoivikkoa kasvaa noin 600–650 m:n korkeuteen asti. Siellä koivut kasvavat parhaiten kalkkipitoisella alueella Saana- ja Mallatuntureiden rinteillä lehtomaisen rehevinä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleistä Kilpisjärven alueen luonnosta Kilpisjärven biologinen asema - Helsingin yliopisto

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yrjö Norokorpi, Heikki Eeronheimo, Seppo Eurola, Risto Heikkinen, Peter Johansson, Jouko Kumpula, Katariina Mäkelä, Seppo Neuvonen, Juha Sihvo, Saara Tynys & Risto Virtanen (2008): Osa 2.8 Tunturit (Kappale Tunturikoivikot). Teoksessa: Raunio, Anne, Anna Schulman& Tytti Kontula (toim.): Suomen luontotyyppien uhanalaisuus – Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Helsinki: Suomen ympäristökeskus, 2008. Koko julkaisun verkkoversio.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.