Siirry sisältöön

Viherpeippo

Wikipediasta
Viherpeippo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Peipot Fringillidae
Suku: Viherpeipot Chloris
Laji: chloris
Kaksiosainen nimi

Chloris chloris
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit

Carduelis chloris

Katso myös

  Viherpeippo Wikispeciesissä
  Viherpeippo Commonsissa

Viherpeippo (Chloris chloris) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viherpeipon pituus on noin 14–16 cm ja paino 25–35 grammaa.[3] Koiras on naarasta suurempi.

Viherpeippo on väritykseltään kellanvihreä rinnasta ja sen selkäpuoli on harmaan vihreä. Siivissä on keltainen kuvio, joka muodostuu käsisulkien tyviosien värityksestä. Myös pyrstösulkien tyviosat ovat keltaiset. Koiras on naarasta huomattavasti kirkasvärisempi. Jotkin naaraat ovat melko harmaita, ja keltaiset kuviot ovat pienialaisia. Sukupuolta ei kuitenkaan välttämättä erota pelkän värityksen perusteella. Nokka on korkea kekonokka. Jalat ovat tumman punertavat.

Viherpeippo lentää vauhdikkaasti ja suoraviivaisesti. Ääni ”djyp-djyp”, varoittaa käheällä ”tsuii”-äänellä. Laulu koostuu erilaisista pulputuksista ja vihellyksistä sekä järripeippomaisesta ryystävästä äänestä. Pesimäajan ulkopuolella viherpeippo liikkuu parvissa, joissa saattaa olla satoja yksilöitä.

Vanhin suomalainen rengastettu viherpeippo on ollut vähintään 8 vuotta, 11 kuukautta ja 10 päivää vanha.[4]

Viherpeipon levinneisyysaluetta ovat Eurooppa sekä Pohjois-Afrikka ja Aasian läntiset osat. Suomessa se on yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Pohjoisempana se elelee lähinnä suuremmissa taajamissa. Pesimälintuna sitä tavataan nykyään Pohjois-Lapissa asti. Viherpeippo on kulttuuriympäristössä viihtyvä laji, jonka Suomen pesimäkannaksi on arvioitu vuosina 2019–24 keskimäärin 100 000 paria.[5] Kanta väheni dramaattisesti vuosina 2008–2009 peipon nielussa elävän Trichomonas gallinae -alkueläimen aiheuttaman nielemisvaikeuksia aiheuttavan taudin takia.[3]

Viherpeipon pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024[6][7][5]
RaportointikausiMinimiKeskimäärinMaksimi
2008–2012170 000 400 000
2013–2018113 690186 652233 465
2019–202474 000100 000120 000

Suurin osa Suomen viherpeipoista muuttaa talveksi Ruotsiin, Tanskaan, Baltian maihin, Puolaan ja Saksaan. Syysmuutto tapahtuu pääasiassa lokakuussa, mutta ravintotilanteen mukaan se saattaa jatkua joulu–tammikuulle saakka. Kevätmuutto on maalis–huhtikuussa. Talvehtivat viherpeipot pysyttelevät taajamissa lintulautojen ja rikkaruohostojen ääressä.

Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Viherpeipon arvo on 814 euroa.[8]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherpeippokoiras.

Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja on myös talousmetsien peltomaisemaan rajoittuvissa reunaosissa. Katajikkoiset peltosaarekkeet ja hakamaat sekä sähkövoimalinjojen katajia kasvavat aluset ovat erityisen suosittuja pesimäympäristöinä.

Pesimäajan ulkopuolella viherpeippo viihtyy rikkaruohokentillä, rypsi- ja viljapelloilla ja talvella lintulaudoilla.

Lisääntyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viherpeipon munia.

Viherpeipon pesä on tavallisesti katajassa tai kuusessa, harvoin lehtipuussa. Katajassa se on 1–5 metriä korkealla, kuusessa se voi olla aivan latvassa, jopa 20 metrin korkeudella. Naaras munii 4–7, tavallisesti 5, vaaleaa, pilkullista munaa maaliskuun puolivälistä alkaen. Poikaset kuoriutuvat noin 13 vuorokauden hautomisen jälkeen. Vain naaras hautoo, mutta molemmat puolisot osallistuvat poikasten ruokintaan. Poikaset lähtevät pesästä 14–16 vuorokauden ikäisinä. Viherpeippo pesii tavallisesti kahdesti, joskus kolmasti pesimäkauden aikana.

Viherpeippo käyttää ravintonaan erilaisia siemeniä ja jyviä, joita se käsittelee tarkoitukseen sopivalla vahvalla nokalla. Poikaset saavat kuitenkin ravinnokseen myös jonkin verran hyönteisiä ja niiden toukkia. Myös aikuiset viherpeipot syövät hyönteisiä ja lisäravinnoksi erilaisia silmuja. Syksyllä viherpeipot syövät myös pihlajanmarjoja, tosin ainoastaan siemenen. Ruusunmarjat ovat erityisen haluttuja aina vuodenvaihteeseen saakka. Talvisilla lintulaudoilla ne syövät auringonkukan-, hirssin- ja hampunsiemeniä sekä maapähkinöitä mieluiten hieman rouhittuina.

  1. ↑ BirdLife International: Chloris chloris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 14.8.2021.
  3. 1 2 Viherpeippo (Chloris chloris) Luontoportti.com. Viitattu 1.6.2014.
  4. ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 19.7.2020.
  5. 1 2 Lehikoinen, A., Mikola, A., Below, A., Jaatinen, K., Laaksonen, T., Lehtiniemi, T., Mikkola-Roos, M., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rusanen, P., Sirkiä, P., Tikkanen, H. & Valkama, J.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot ja viimeaikaiset kannanmuutokset (pdf) (Taulukko 1. Lintujen pesimäkantojen koot (keskikanta, minimi pareina, maksimi pareina) Suomessa vuosina 2019–2024 ja lyhytaikainen 12 vuoden kannanmuutos (pääasiassa 2013–2024)) Linnut-vuosikirja 2024. BirdLife Suomi. Arkistoitu 7.11.2025. Viitattu 18.11.2025.
  6. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Carduelis chloris) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2008–12. European Environment Agency. Viitattu 18.11.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Species trends at the Member State level, Finland (Chloris chloris) Article 12 of the Birds Directive web tool. Period 2013–18. European Environment Agency. Viitattu 18.11.2025. (englanniksi)
  8. ↑ Ympäristöministeriön asetus rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista Finlex. Viitattu 18.11.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]