Hiidenmaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Hiidenmaan saaresta. Hiidenmaan maakunnasta on erillinen artikkeli.
Hiidenmaa
Tahkunanniemi Hiidenmaalla
Tahkunanniemi Hiidenmaalla

EE Hiiumaa.PNG

Merialue Itämeri
Pinta-ala 989[1] km²
Korkein kohta Tornimägi, 65 m
Valtio
Valtio Viro
Maakunta Hiidenmaa
Kunta 4 kuntaa
Väestö
Väkiluku 8 600 (2015)
Suurin kaupunki Kärdla (kauppala)

Hiidenmaa (viroksi Hiiumaa, ruots. Dagö) on Itämeressä sijaitseva Viron toiseksi suurin saari sen eteläpuolella sijaitsevan Saarenmaan jälkeen. Sen pinta-ala on hieman alle tuhat neliökilometriä. Saaren ja Hiidenmaan maakunnan keskuspaikka on Kärdla. Saarella asuu runsaat 8 000 ihmistä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkeologisten löytöjen mukaan saarella on asuttu vuonna 4000 eaa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat ovat vuodelta 1228 sen jälkeen, kun saksalaisritarit olivat vallanneet Hiidenmaan ja Viron. Saari kuului Ruotsille vuosina 1563–1710. Suurin osa saaren aiemmin runsaslukuisesta ruotsalaisväestöstä pakotettiin vuonna 1781 lähtemään saarelta ja heidät kyydittiin tsaarin rakuunoiden saattamana Ukrainaan Dneprjoen varrelle, jonne tuhatkunnasta Hiidenmaalta lähteneestä seuraavana keväänä saapui perille noin puolet. Siellä he perustivat Gammalsvenskbyn. Stalinin vainojen alettua 1929 luvattiin Gammalsvenskbyn ruotsalaisten muuttaa Ruotsiin. Ukrainasta lähteneet asettuivat valtaosiin asumaan Gotlantiin ja Tukholman seudulle. Viron tasavallan perustamisen aikana ruotsia puhuvia hiidenmaalaisia oli jäljellä hyvin vähän. Ollessaan Hiidenmaalla tutkimassa Hiidenmaan ruotsalaisten murretta vuonna 1928 virolainen kielitieteilijä Paul Ariste löysi sieltä vain yhden ikivanhan Hiidenmaan ruotsia taitavan mummon.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saari on suosittu turistikohde. Tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat aikoinaan Ungern-Sternberg-suvulle kuulunut Suuremõisan kartano, Kõpun 1500-luvulla rakennettu majakka, muutamat kirkot ja vanhat maatalot sekä luontokohteet. Suuremõisan (saksaksi Grosenhof) kartanon ensimmäinen omistaja oli De la Gardien suku. Kreivi Axel Julius De la Gardien pojantytär kreivitär Ebba Margareta Stenbock rakennutti nykyisen kartanon vuosina 1755–1760. Kartanoa laajennettiin vuonna 1772. Alueella on myös huomattava puulajipuusto.

Toinen huomattava kartano sijaitsee Käinassa. Putkasten kartano rakennettiin 1812, kun Peter Stackelberg oli kartanon omistaja. Kartano sai vaurioita sodassa vuonna 1944, mutta joitakin korjauksia tehtiin vuosina 1955–1959. Kartano toimi tuolloin kolhoosin toimistona. Kartano on nykyisin hyvin huonokuntoinen. Vaemlan kartanon (saksaksi Waimel) viimeinen omistaja oli paroni Gustav von der Palen. Virolainen taiteilija J. Köler (1826–1899) vietti lomiaan Vaemlan kartanon vieraana. Neuvosto-Eestin aikana kartano purettiin ja siitä on jäljellä vain rauniot sekä arvokas puulajipuisto. Entinen, vielä nykyisinkin toimiva, villatehdas kuului kartanon rakennuksiin. Saarella on sijainnut useita suurempia niin sanottuja maaseutukartanoita, muun muassa Kassarin ja Orjakun kartanot. Kassarin kartano tuhoutui tulipalossa 1920-luvulla, mutta kartanon entisessä renkituvassa sijaitsee kotiseutumuseo. Museon pihassa on nähtävyytenä myös entinen M/S Estonian pelastusvene, joka ajautui tyhjänä Hiidenmaan rannikolle noin viikko onnettomuuden jälkeen vuonna 1994. Suomalaissyntyisen kirjailijan Aino Kallaksen (1878–1956) kesämökki sijaitsee Kassarissa, ja hän vietti siellä kesiään 1920–1930-luvuilla.

Kärdla sijaitsee saaren koillisosassa.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Spilling: Estonia, s. 14. Marshall Cavendish, 2010. ISBN 9780761448464. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]