M/S Estonia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Estonia
M/S Estonian pienoismalli.
M/S Estonian pienoismalli.
Tyyppi matkustaja-autolautta
Lippuvaltio Viron lippu Viro
Kotipaikka Tallinna
IMO-numero 7921033
Tunnuskirjaimet ESTE
Aiemmat nimet M/S Viking Sally (1980–1990)
M/S Silja Star (1990–1991)
M/S Wasa King (1991–1993)
Aiemmat operaattorit Viking Line (1980–1990)
Silja Line (1990–1991)
Wasa Lines (1991–1993)
Omistaja Estline
Rakennustelakka Jos L. Meyer Werft, Papenburg, Saksa
Luovutettu 1980
Tekniset tiedot
Kansien määrä 10
Pituus 155,4 m
Leveys 24,2 m
Syväys 5,6 m
Bruttovetoisuus 15 598 brt
Nettovetoisuus 8 372 brt
Koneisto 4 × MAN 8L 40/45 -dieselmoottoria
Jääluokitus 1A
Nopeus 39 km/h
Nopeus 21,2 kn
Hyttipaikkoja 1 200 henkilölle
Matkustajia 2 000
Autokapasiteetti 460 henkilöautoa tai 52 rekkaa
Lähteet [1][2]

M/S Estonia (aiemmilta nimiltään Viking Sally, Silja Star ja Wasa King) oli vuonna 1980 käyttöönotettu, Itämerellä liikennöinyt matkustaja-autolautta, joka upposi myrskyssä 28. syyskuuta 1994. Onnettomuudessa menehtyi 852 henkeä.

Alus valmistui keväällä 1980 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Papenburgissa,[3] ja aloitti samana vuonna liikenteen Viking Sally -nimisenä Viking Linen väreissä TurkuTukholma-reitillä. Estonian rakenne muistuttaa M/S Diana II:n (nyk. M/S Bluefort) rakennetta, mutta laivat eivät ole varsinaisia sisaraluksia lukuun ottamatta pääkannen alapuolista osaa[3]. Laiva vaihtoi useita kertoja omistajaa ja nimeä. Viimeiseksi, vuoden 1993 alusta alkaen, se kuului virolais-ruotsalaiselle Estline-varustamolle ja liikennöi nimellä Estonia Tallinnan ja Tukholman välillä.

Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 vastaisena yönä Itämerellä kansainvälisellä vesialueella, noin 40 kilometriä Utöstä eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan merionnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Kansikuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estonian autokansi oli läpiajettava. Autokansi oli jaettu kahtia keskilaipiolla pituussuunnassa. Keulaportti oli visiirityyppinen, ja autolautan perässä oli kaksoisperäportit.

  • Kansi 9: (H-kansi) komentosilta.[4]
  • Kansi 8: (G-kansi) osa miehistön hyteistä ja lepotiloista,[4] pelastusveneet ja molemmilla puolilla ramppi itsestääntäyttyville pelastuslautoille.
  • Kansi 7: (F-kansi) osa miehistön hyteistä ja lepotiloista,[4] keula-, pää- ja peräportaikoiden yläpäät sekä kävelykansi.
  • Kansi 6: (ravintolakansi, E-kansi) keulan hyttiosasto, ravintola Seaside, tanssiravintola Baltic Bar, kasino ja Poseidon-ravintola.[5]
  • Kansi 5: (sisääntulokansi, D-kansi) keulan hyttiosasto, neuvonta, tax-free-myymälä, kansimatkustajien lepotuoliosasto, Pub Admiral, Cafe Neptunus ja muutama pienempi myymälä.[6]
  • Kansi 4: (C-kansi) keula- ja keskiosassa kolmella käytävällä jaetut hyttiosastot, pääportaikon ja peräportaikon alapää, erillinen portaikko kannelle 1 ja peräosassa Night Club Estonia, kokoustilat ja elokuvateatteri.[7]
  • Kansi 3: (B-kansi) ylempi autokansi[8] (nostettava henkilöautokansi)[9] ja keskellä portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kansi 2: (A-kansi) alempi autokansi[8] ja keskellä portaikot aluksen ylemmille ja alemmille kansille.
  • Kansi 1: (välikansi) aluksen edullisimmat hytit,[4] konehuone, konevalvomo verstaineen, kannelle 7 johtavien keulaportaiden alapää ja portaat saunaosastolle.
  • Kansi 0: (kaksoispohjan kansi) sauna- ja uima-allasosasto[4] sekä makeavesi-, harmaavesi- ja painolastitankit.

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Estonia on toiminut seuraavilla nimillä, varustamoilla ja reiteillä:[10]

  • 1980–1990: M/S Viking Sally, Viking Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1990–1991: M/S Silja Star, Silja Line (reitillä Turku–Maarianhamina–Tukholma)
  • 1991–1993: M/S Wasa King, Wasa Line (reitillä Vaasa–Uumaja)
  • 1993–1994: M/S Estonia, Estline (reitillä Tallinna–Tukholma)

M/S Viking Sally luovutettiin Viking Linen toiselle suomalaiselle osakasvarustamolle, Rederi AB Sallylle, kesäliikenteen alkuun 1980.[11] Se oli valmistettu saksalaisen Jos L. Meyerin telakalla numerolla 590.[3] Valmistuttuaan alus asetettiin liikenteeseen TurkuMaarianhaminaTukholma-reitille, jolla se palveli aina vuoteen 1990 asti.[11]

Alus M/S Viking Sally -nimisenä.

Rederi AB Sally oli luopunut Viking Linen liikennöinnistä 1980-luvun loppupuoliskolla, jolloin aluksen hoito siirtyi Rederi AB Slitelle. Liikennöinti jatkui edelleen Viking Linen alaisuudessa. Alus myytiin vuonna 1988 suomalaiselle laivanvarustamo Effoalle mutta aikarahdattiin edelleen Rederi AB Slitelle käytettäväksi Viking Linen liikenteessä.

Keväällä 1990 Viking Sally nimettiin uudelleen Silja Stariksi, ja se aloitti liikenteen Silja Linen alaisuudessa Turku–Maarianhamina–Tukholma-välillä.[11] Silja Starin liikenne jatkui vuoden 1990 loppupuoliskolle asti, minkä jälkeen Silja Linen muut alusjärjestelyt korvasivat sen.

Vuoden 1991 alkupuolella alus uudelleennimettiin Wasa Kingiksi, ja se asetettiin Wasa Linesin liikenteeseen VaasaUumaja/Sundsvall-välille.[11]

Vuoden 1993 alussa Wasa King myytiin pois Suomesta käytettäväksi Estlinen liikenteeseen Tallinna–Tukholma-reitillä. Alus nimettiin uudelleen Estoniaksi.[11]


Estonian uppoaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Estonian uppoaminen

Matkustaja-autolautta Estonia upposi 28. syyskuuta 1994 kello 1.50[12] reitillään Tallinnasta Tukholmaan. Arvioitu saapumisaika Tukholmaan oli 9.30, mutta virallisen onnettomuustutkintaraportin mukaan noin kello 1.15[13] Turun saariston eteläpuolella keulavisiiri repeytyi irti laivasta aaltojen voimasta ja vettä alkoi tulvia autokannelle. Tämän vuoksi laiva kallistui aluksi noin 15 astetta ja pian sen jälkeen 30–40 astetta oikealle. Estonia lähetti hätäkutsuja kello 1.24–1.27 välillä, minkä jälkeen yhteys alukseen katkesi, ja alus alkoi nopeasti kallistua ja upota. Kallistuman vuoksi vettä tulvi sisään myös aaltojen rikkomista ovista ja ikkunoista kansilla 3–5, ja tämän jälkeen alusta ei olisi voitu enää pelastaa. Aluksen uppoaminen oli nopeaa ja väistämätöntä.

Aluksella oli onnettomuushetkellä 989 ihmistä, joista 852 menehtyi.[14] Suurin osa uhreista oli ruotsalaisia ja virolaisia. Miehistö oli virolais-ruotsalaista, mutta joukossa oli myös venäläisiä, latvialaisia ja ukrainalaisia. Hylyn sijaintipaikka on noin 22 meripeninkulmaa (40 kilometriä) Utön saarelta etelälounaaseen. Hylky lepää noin 80 metrin syvyydessä[15].

Estonian korvasi onnettomuuden jälkiseurauksena Estline-yhtiön Tallinna–Tukholma-reitillä M/S Regina Baltica.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M/S Viking Sally -esite Vasabatarna.se. Viitattu 12.3.2016.
  2. Loppuraportti 2000, s. 31.
  3. a b c Loppuraportti 2000, s. 27.
  4. a b c d e Loppuraportti 2000, s. 28.
  5. Loppuraportti 2000, s. 28, 75.
  6. Loppuraportti 2000, s. 71.
  7. Loppuraportti 2000, s. 69.
  8. a b Loppuraportti 2000, s. 30.
  9. Loppuraportti 2000, s. 145.
  10. Loppuraportti 2000, s. 23.
  11. a b c d e Loppuraportti 2000, s. 23.
  12. Loppuraportti 2000, s. 176.
  13. Loppuraportti 2000, s. 175.
  14. Soomer, H.; Ranta, H. & Penttilä, A.: Identification of victims from the M/S Estonia, s. 259–262. International Journal of Legal Medicine, 2001.
  15. Loppuraportti 2000, s. 22.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aula, Jorma & Sokero, Mikko: Estonia: se uppoaa joka yö. Helsinki: Polarlehdet, 1995. ISBN 952-9762-10-0.
  • Kuosma, Tapio: Tapaus Estonia. Livres ’Belles-Lettres’, 2008. ISBN 978-952-99683-1-2.
  • Minkkinen, Tuula: M/S Estonian haveri ja pelastustyö: pelastustyöntekijöiden kokemukset ja psykologisen intervention merkitys. Tampere: Tampereen yliopisto, 1999. ISBN 951-44-4565-1.
  • Rabe, Jutta: Estonia: tragedia Itämerellä. Helsinki: Alfamer, 2002. ISBN 952-5089-82-7.
  • Saari, Matti: Estonia 28.9.1994. Helsinki: Gummerus, 1995. ISBN 951-20-4690-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]