Utö

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee saarta Suomessa. Sanan muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Utö
UtöK05.jpg

Utön kylää merivalvonta-aseman suunnasta. Laiturissa M/S Kristina Brahe.

Sijainti
Saariryhmä
Vesialue
Pinta-ala
0,81 km²
Väestö
Asukasluku
33
Luokitus
Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö[1]View and modify data on Wikidata

Utö on Suomen eteläisin asuttu saari ja se kuuluu Paraisten kaupunkiin entisen Korppoon kunnan alueella. Utö sijaitsee Saaristomeren eteläosassa, noin 90 kilometriä Hangosta länteen, noin 88 kilometriä Turusta lounaaseen ja noin 88 kilometriä Maarianhaminasta itäkaakkoon. Utö tunnetaan suuresta Utön majakasta, haaksirikoista, linnustostaan ja merisäätiedotuksista[2]. Utön pinta-ala on 81 hehtaaria.[3]

Museovirasto on määritellyt Utön linnakkeen, majakka- ja luotsiyhdyskunnan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utössä on 1500-luvulta lähtien ollut majakanvartijoita ja luotseja, myöhemmin myös tullilaitoksen henkilökuntaa. Sotilaita Utössä on ollut vuodesta 1918 lähtien, mutta henkilökunta rajoittui yhteen henkilöön vuoteen 1939 saakka. Vasta 1960-luvulla Utön linnake laajennettiin samoin kuin henkilökuntaa lisättiin.[5] Utössä on Suomen vanhin merimajakka. Ensimmäinen valomajakka rakennettiin vuonna 1753, mutta se räjäytettiin Suomen sodassa. Nykyinen majakka rakennettiin entisen paikalle vuonna 1814.[6]

Ennen ensimmäistä maailmansotaa Utöllä oli pakkolunastettu maata luotsi- ja tulliasemia varten. Rannikkopuolustusta koskevat pakkolunastukset alkoivat 13. helmikuuta 1912. Kesäkuussa 1912 alkoi alueen määrittäminen meripuolustuksen käyttöön. Itämeren alueen viestipäällikkö, kommodori Adrian Nepenin, kävi tarkastamassa alueen. Viestiasema tuli valmiiksi 28. elokuuta 1914.[7]

Venäläiset varustivat saarta vahvasti huhtikuusta 1915 elokuuhun 1916. Saarelle sijoitettiin rannikkotykistöpatterit № 62 – № 64a, järeitä 152/45 C- ja 75 mm:n tykkejä osaksi Turun–Ahvenanmaan vahvistettua asemaa kesäkuussa 1912 laaditun suunnitelman mukaisesti. 10. elokuuta 1915 Utölle hyökkäsi saksalainen laivasto-osasto, mutta saarella oli jo kuuden tuuman tilapäinen tykkipatteri. Talvisodassa 14. joulukuuta 1939 Turun lohkoon kuuluvaa Utöä lähestyi kaksi neuvostoliittolaista hävittäjää, joista toinne oli Gnevnyi. Toinen ilmeisesti upotettiin ampumalla Canet-tykeillä.

Vuoden 2005 lopulla Utön valmiuslinnake lakkautettiin ja muutettiin vartiolinnakkeeksi. Varusmieskoulutus saarella lakkautettiin samalla.

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utössä asuu vakituisesti alle viisikymmentä asukasta, mutta kesäaikaan väkimäärä kasvaa moninkertaiseksi.[8]

Lakkautetun varuskuntakiinteistön ostanut Oy SSL Holding Ab saneerasi tilat ja niissä toimii nykyään Utö Havshotel -hotelli. Utössä sijaitsee Suomen eteläisin hissi sekä uima-allas. Utössä on ympäri vuoden auki oleva kauppa ja Suomen oppilasmäärältään tiettävästi pienin koulu[9], jotka ovat myös Suomen eteläisimpiä.

Utön hautausmaa rakennettiin vuonna 1962 kivikkoiseen maastoon Korppoosta ja Paraisilta proomulla tuodulla hiekalla.[10] Tätä ennen saarelaiset kuljettivat vainajat Jurmoon.[8]

Utöhön liikennöi ympäri vuoden Nauvon Pärnäisistä Rosita Oy:n yhteysalus M/S Eivor 5–6 kertaa viikossa ja kesäisin Turusta Suomen Saaristolaivat Oy:n alus M/S Aspö kahdesti viikossa. Yhteysaluksella matka Pärnäisistä Utöhön kestää neljästä viiteen tuntia.

Alueen haaksirikot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarilaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja upposi noin 17 meripeninkulman päässä Utöstä etelään jatkosodan aikana syyskuussa 1941. Aluksen miehistöstä hukkui 271 henkilöä.

S/S Park Victory, yhdysvaltalainen höyrylaiva, ajoi karille ja upposi Utön kaakkoispuolella 25. joulukuuta 1947. Onnettomuudessa menehtyi kymmenen aluksen miehistön jäsentä.

28. syyskuuta 1994 matkustaja-autolautta M/S Estonia upposi Utön läheisyydessä, noin 40 kilometriä saaresta eteläkaakkoon. Kyseessä oli yksi suurimmista rauhanajan onnettomuuksista 1900-luvun Euroopassa.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utön luontoa.

Linnusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utö on yksi Suomen parhaimmista lintupaikoista ja saarella on käynyt vuosikymmeniä lintuharrastajia, mutta toden teolla retkeilymahdollisuudet avautuivat vuonna 2005, kun Puolustusvoimat poistui suurimmasta osaa saarta. Utössä lintujen muuttokausi on pitkä ja vain keskitalvella on hiljaisempaa. Utön saari sijaitsee hyvällä paikalla Saaristomeren laidalla suhteessa lintujen muuttoreitteihin. Syksyisin saareen ympäristöön saapuu lintuja idästä Hangosta, lännestä Kökarin kautta ja pohjoisesta saariston kautta, mutta sopivalla tuulella myös Viron rannikolta. Keväisin lintuja muutta massoittain hyvillä lounais- ja etelätuulilla. Huonon säärintaman kuten vesisateen tai sumun eli niin sanotun pudotuskelin ansiosta Utöhön tippuu paljon lintuja muutolta.[2]

Maaliskuussa alkaa kevätmuutto säästä riippumatta ja Utön vesillä voi nähdä suuria haahkaparvia. Huhtikuussa saapuvat joukoittain muun muassa tiltaltit, punarinnat, lehtokurpat ja mustapääkertut. Huhti-toukokuun taitteessa pajulinnut saapuvat saareen ja hieman myöhemmin siepot sekä kertut ja myöhemmin toukokuussa satakielet ja sinirinnat. Kahlaajalintujen syysmuutto on meneillään jo heinäkuun alussa jolloin saaren itäniityllä voi nähdä useita pohjoisesta lentäneitä lintuja. Syksyllä saaren ylittävät peipot ja talitiaiset jolloin päiväsummat voivat nousta tuhansiin yksilöihin. Saaren harvassa puustossa voi nähdä yhdessä männyssä useita sarvipöllöjä. Utö on tunnettu harvinaisuuksistaan joista jokavuotisia pikkuharvinaisuuksia ovat muun muassa keväiset sepelsiepot ja mustaleppälinnut ja syksyiset hippiäis- ja taigauunilinnut. Merisirrejä näkee saaren ja lähiluotojen rannoilla talvisin.[2]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Utön vuotuinen keskilämpötila (mittausjaksona vuodet 1981–2010) on 6,5 °C ja sademäärä 549 mm. Keskimääräinen lumipeitteen alkamisajankohta on 23. tammikuuta ja päättymisajankohta 15. maaliskuuta.[11] Saarta ympäröivät avoimet merialueet – kapeita salmia lukuun ottamatta – jäätyvät keskimäärin vain noin kerran viidessä vuodessa.[12] Ulkosaariston sijaintinsa vuoksi Utössä on tuulista, ja tuuli voi yltyä ja muuttaa suuntaansa nopeasti.[8]

8. heinäkuuta 2009 Turun saaristossa satoi puolessa vuorokaudessa ennätyssade: Ilmatieteen laitoksen Utön tutkimusasemalla[13] vettä satoi 12 tunnissa 68,5 mm ja vuorokaudessa 70,2 mm. Se oli suurin mitattu sademäärä 50 vuoteen.[14]

Kuvagalleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cultural sites of national interestView and modify data on Wikidata . Arvo on haettu Wikidatasta.
  2. a b c Laaksonen, Juha & Lumiaro, Riku: ”Luku 4. Varsinais-Suomi ja Ahvenanmaa: Utö”, Suomen 100: Lintukohteet, s. 48–49. Karttakeskus Oy, 2011. ISBN 978-951-593-438-3.
  3. Elina Auri: Ilman kiinteää tieyhteyttä oleva pysyvästi asutut alueet (pdf) (sivu 82) Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 27.12.2012.
  4. Utön linnake, majakka- ja luotsiyhdyskunta Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  5. Historia Uto.fi. Viitattu 14.7.2010.
  6. Nähtävyydet – Majakka Uto.fi. Viitattu 14.7.2010.
  7. Enqvist, Ove: Kellä saaret ja selät on hallussaan... – Rannikkopuolustuksen aluekysymykset autonomisessa ja itsenäisessä Suomessa, s. 110. Julkaisusarja 1, nro 9. Maanpuolustuskorkeakoulun Sotahistorian laitos, 2007. ISBN 978-951-25-1778-7. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.11.2018).
  8. a b c Pirjo Silveri: Utön majakkasaaren tuuli tuoksuu suolalle. Aamulehti, 30.5.2012, s. B29.
  9. Turun Sanomat.fi Viitattu 23.6.2011
  10. Esa Killström: Utön rukoushuone korpo.net. 12. syyskuuta 2011. Viitattu 22.1.2014.
  11. Utön ilmastotilasto (1981–2010), havaintopiste LPNN2 Ilmatieteen laitos. Viitattu 26.1.2013.
  12. Seinä, A. ja Peltola, J.: Jäätalven kestoaika ja kiintojään paksuustilastoja merialueilla 1961–1990 / Duration of the ice season and statistics of fast ice thickness along the Finnish coast 1961–1990.. Finnish Marine Research 258, 1991.
  13. Utön ilmakehän ja merentutkimusasema Ilmatieteen laitos. Viitattu 26.1.2013.
  14. Poimintoja aiemmilta heinäkuilta 29.7.2017. Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]