M/S Bluefort

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
M/S Bluefort
BLUEFORT (33492321703).jpg
Tyyppi matkustaja-autolautta
Lippuvaltio Marshallinsaarten lippu Marshallinsaaret
Kotipaikka Majuro
IMO-numero 7816874
MMSI-numero 538005239
Tunnuskirjaimet V7CC4
Aiemmat nimet M/S Diana II Av Slite (1979)
M/S Diana II (1979–1994)
M/S Vironia (1994)
M/S Mare Balticum (1994–1996)
M/S Meloodia (1996–2007)
ARV 1 (2007–2013)
M/S Bluefort (2013–)
Omistaja Bluefort Shipping Service
Aiemmat omistajat Partrederi C B Myrsten (1979–1989)
PK Finans (1989–1994)
Stabilo Maritime Ltd (1994–2002)
Tallink (2002–2007)
Equinox Offshore Accommodation (2007–2013)
Highclere (2013–2015)
Rakennustelakka Meyer Werft, Papenburg, Saksa
Rakennusnumero 592
Vesillelasku 31. maaliskuuta 1979
Luovutettu 9. kesäkuuta 1979
Tekniset tiedot
Pituus 141,7 m
Leveys 27,8 m
Syväys 5,75 m
Bruttovetoisuus (GT) 17 914
Koneisto 4 × MAN 8L40/45 -dieselmoottoria
Koneteho 17 650 kW
Nopeus 38,9 km/h
Nopeus 21 kn
Hyttejä 826
Autokapasiteetti 480 henkilöautoa
Lähteet [1][2]

M/S Bluefort (IMO 7816874) on Bridgemans Services Group LP:n omistuksessa oleva matkustaja-autolautta. Se valmistui vuonna 1979 saksalaiselta Meyer Werftin telakalta Viking Linen ruotsalaiselle osakasvarustamolle Rederi AB Slitelle alun perin M/S Diana II av Slite -nimisenä.

Alusta väitetään usein onnettomuudessa uponneen M/S Estonian sisaralukseksi. Tämä ei kuitenkaan täysin pidä paikkaansa, vaikka alusten pääkannen alapuolinen runko-osa onkin tehty pitkälti samojen piirustusten mukaan.

Käyttöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

M/S Diana II av Slite valmistui Saksassa, Meyer Werftin telakalta kesäkuussa 1979. Aluksen valmistumisnumero oli 592. Valmistuttuaan alus asetettiin TurkuMaarianhaminaTukholma-reitille, josta se siirrettiin edelleen NaantaliMaarianhaminaKapellskär-välille vuoden 1980 kesäkuun lopussa. Syyskuussa 1979 aluksen nimi lyhennettiin Diana II:ksi.[1]

Diana II myytiin vuonna 1989 ruotsalaiselle PK-Finans rahoitusyhtiölle, joka vuokrasi alusta Rederi AB Slitelle sen alkuperäiseen käyttöön.[1]

Vuoden 1992 lopussa alus aikarahdattiin TR-Linelle, joka käytti sitä RostockTrelleborg-reitillä. Aluksen keulavisiiri vaurioitui ja repesi osittain irti myrskyssä eteläisellä Itämerellä tammikuussa 1993[3]. Alus jatkoi liikenteessä vuoteen 1994, jonka jälkeen alusta makuutettiin käyttämättömänä Rostockissa. Myöhemmin alus myytiin kyproslaiselle varustamolle, mutta kuitenkin käytettäväksi edelleen Itämerellä.[1]

M/S Meloodia Helsingin länsisatamassa.

Aluksen silloinen varustaja, virolainen Estline nimesi aluksen syyskuussa 1994 M/S Vironiaksi tarkoituksena aloittaa liikennöinti välillä Tallinna–Helsinki. M/S Estonian onnettomuuden johdosta aluksen nimi kuitenkin muutettiin myöhemmin samana vuonna M/S Mare Balticumiksi, minkä jälkeen se asetettiin Tallinna–Tukholma-reitille. Alus kävi myös Naantalin telakalla perusteellisessa kunnostus- ja muutostyössä, jossa esimerkiksi sen keulavisiiri hitsattiin kiinni ennen liikenteen aloittamista.[1]

Estline lopetti aluksen käytön Tallinna–Tukholma-reitillä, ja alus aikarahdattiin Tallinkin käyttöön reitille Helsinki–Tallinna. Ennen tämän liikennöinnin aloittamista aluksen keulaporttirakenteet uusittiin. Kiinteäksi hitsattu, entinen visiiri-tyyppinen keulaportti muutettiin sivuille aukeavaksi keulaportiksi. Samalla vahvistettiin keulan rakenteita, ja alus nimettiin M/S Meloodiaksi. Helmikuussa 2002 alus myytiin Tallink Gruppille.[1]

27. joulukuuta 2006 Tallink ilmoitti vuokranneensa aluksen vähintään kymmeneksi kuukaudeksi espanjalaisen Eurolineas Maritimas -varustamon liikenteeseen Välimerelle. 31. joulukuuta 2006 tapahtui toistaiseksi viimeinen risteily Tallinkin väreissä reitillä Helsinki–Tallinna.

15. marraskuuta 2007 singaporelainen Equinox Offshore Accommodation Ltd ilmoitti ostavansa aluksen. Luovutus uudelle omistajalle tapahtui 7. joulukuuta, jolloin alus sai nimen ARV 1. Samalla lippuvaltio muuttui Bahamaksi, ja kotipaikaksi tuli maan pääkaupunki Nassau. Vuonna 2011 singaporelainen Equinox Offshore, jossa norjalaisilla omistajilla ja johtajilla on merkittävä rooli, vuokrasi aluksen majoitusalukseksi Angolaan öljy-yhtiöiden käyttöön. Aluksen keulaan, komentosillan yläpuolelle asti nousevalle tasolle, rakennettiin helikoptereiden laskeutumiskenttä. Aluksen kylkien alaosat olivat tuolloin väriltään keltaiset. Vuonna 2013 alus myytiin caymansaarelaiselle yhtiölle ja sai nimen Bluefort. Aluksen kyljet saivat sinisen värin. Vuonna 2015 omistajaksi tuli brittiläinen yhtiö.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g M/S Diana II av Slite Fakta om fartyg. Viitattu 26.2.2018. (ruotsiksi)
  2. Bluefort Bureau Veritas. Viitattu 17.12.2013. (englanniksi)
  3. Loppuraportti Itämerellä 28.9.1994 tapahtuneen matkustaja-autolautan kaatumisen tutkinnasta. MV Estonia, s. 149–150. Helsinki: Viron, Ruotsin ja Suomen hallitusten asettama kansainvälinen tutkintakomissio, Oy Edita Ab, 2000. ISBN 951-836-033-2. Loppuraportin verkkoversio (PDF) (viitattu 31.3.2016).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]