Tanssiravintola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tanssijoita Tenho-ravintolassa Helsingin Kalliossa syyskuussa 1974.
Tanssiravintola ja baari 1900-luvun puolenvälin Chicagossa.

Tanssiravintola on ravintola, jossa asiakkailla on mahdollisuus tanssia erityisellä tanssilattialla elävän musiikin tahdissa. Tanssiravintolat ovat pubien ja yökerhojen tavoin niin sanottuja juoma- ja seurusteluravintoloita, joissa ei välttämättä ole ruokailumahdollisuutta. Kun yökerhoissa tanssimusiikki voi tulla myös äänilevyltä tai muulta tallenteelta, tanssiravintolassa musiikkia esittää erityinen tanssiyhtye tai -orkesteri. Tanssia voi joko oman pöytäseurueen jäsenten kanssa tai hakea tanssiin partneria muiden pöytien seurueista. Yleensä miehet hakevat naisia, mutta naistentansseissa asetelma on päinvastainen ja sekahaussa molemmat tavat ovat käytössä yhtä aikaa. Tanssiravintolat ovat merkittäviä tutustumispaikkoja kumppania etsiville.[1][2]

Suomessa tanssiravintolan yleisö on nykyisin varttuneempaa väkeä kuin yökerhoissa ja muissa nuorison suosimissa paikoissa, ja niiden musiikki on yleensä iskelmämusiikkia, aikuisrockia tai muuta lava- ja seuratanssiin sopivaa musiikkia.[1] Tanssiravintoloiden suosio on vähenemässä. Monen suomalaiskaupungin viimeinen tanssiravintola on suljettu 2010-luvulla, joskin joitakin uusia on avattu, kuten Seinäjoen Soittola vuonna 2011[3].

Tanssiravintolat Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tanssiravintolat jatkoivat tavallaan maaseudun tanssilavakulttuuria ihmisten muutettua 1900-luvulla suurin joukoin maalta kaupunkeihin. Tanssiravintoloiden huippusuosio alkoi 1960-luvulla elintason kohotessa, alkoholikulttuurin vapautuessa ja ravintoloiden alkaessa sallia myös naisseurueita asiakkaikseen. Toisaalta nuoret alkoivat suosia Saksasta alkunsa saaneita[4] diskoteekkeja ja muita äänilevymusiikkiin perustuvia huvimuotoja, jolloin tanssiravintolat alkoivat jäädä varttuneemman väen paikoiksi ja menettää vähitellen suosiotaan. Talouden heikettyä monet tanssiravintolatkin saattoivat siirtyä äänilevymusiikkiin suosituimpia viikonlopun iltoja lukuun ottamatta.[5][2][1] Monet menestyvimmistä tanssiravintoloista sijaitsevat hotellien yhteydessä, ja niitä saatetaan kutsua myös yökerhoiksi[6]

Helsingin viimeinen tanssiravintola Wanhan Kellari Vanhalla ylioppilastalolla suljettiin keväällä 2015. Muita viimeisiä tanssiravintoloita Helsingissä olivat Vanha Maestro (1967–2003)[7], Hakaniemen Paasiravintola, Sillankorva ja Merihotelli, Rautatientorin Fennia, Vallilan Jortsumestari ja Kallion Urheilutalon Josafat.[8][9] Turun viimeinen tanssiravintola Galax muutettiin vuonna 2012 Venus Nightlife -viihderavintolaksi[10] ja Tampereen Nightclub Tähti (ent. ravintola Hämeensilta) vuonna 2018 Naima-baariksi[11].

Helsingin vanhimmaksi ravintolaksi mainittu ravintola Kaisaniemi on toiminut myös tanssiravintolana 1900-luvun alussa. 1920-luvun alussa tanssien järjestämisestä tuli hienostoravintoloiden vetonaula, mutta niiden iltoihin kuului yleensä myös varieteeta tai muuta ohjelmaa[12]. Kieltolain vuosina tanssittiin jazzin tahtiin muun muassa Liisankadun Kairossa ja Erottajalla Raken talon Palladiumissa, puhumattakaan vaihtuvista salakapakoista.[13] Kieltolain jälkeenkin oli vielä tanssirajoituksia: vuoden 1935 väkijuomalaki kielsi tanssin muissa kuin ensimmäisen luokan ravintoloissa, niissäkin vain parina iltana viikossa ja ellei järjestyshäiriöitä ilmaantunut.[14]

Sotavuosina Suomessa oli tanssikielto, joka kumottiin vasta 1948. Seuraavana vuonna maassa oli 424 anniskeluravintolaa, joista jo 69 tarjosi tansseja[12]. 1930-luvulta aina 1950-luvulle Suomessa oli kuitenkin tanssia koskevia kieltoja ja rajoituksia, joilla pyrittiin hillitsemään prostituutiota, sukupuolitautien leviämistä ja alkoholin käytön aloittamista liian nuorena.[12][15]

1960- ja 1970-luvulla Helsingin tanssiravintoloita olivat Pörssitalon Adlon, Pohjoisen Rautatiekadun Espilä, Kaivopuiston Kaivohuone, Autotalon Lido ja Erottajan Mikado.[16][17]

Muualla Suomessa entisiä tai nykyisiä tunnettuja tanssiravintoloita ovat Espoon Dipolin Luolamies (1960-luvulta 1980-luvulle)[18][19], Sokos Hotel Vantaan Tulisuudelma (vuodesta 1992[20]), Turun Elli ja Gunnar, Valencia, Calypso, Rendez-vous, Itämeri, Kilta ja Thrinax[21], Porin Punainen Kukko[22] ja Hotelli Juhana Herttua, Syvälammen motelli Suomusjärvellä[23], ravintola Kairo Kotkassa, Tampereen työväentalo, Seurahuone[24] ja Kaijakka[25], Hattulan Satulinna, Jyväskylän hotelli Jyväshovi[26], Karstulan Lomakouhero[27], Mäntyharjun Mäntymotelli[28], Lappeenrannan Monrepos[29], hotelli Karelia Joensuussa[30], Vaasan Centrum, Waskia, Valentino ja Tähtitaivas[31], Seinäjoen Sorsanpesä[32], Oulun Arina, Kauppahotelli, Tervahovi, Merikoski ja Foxia[33][34] sekä Rovaniemen Pohjanhovi[35].

Tanssiravintolatoiminta on yhä vilkasta Ruotsin- ja Tallinnan-laivoilla, kylpylöissä, Lapin rinneravintoloissa sekä suomalaisten suosimilla alueilla Espanjan Aurinkorannikolla ja etenkin Kanariansaarilla. Playa del Inglesissä on vuodesta 1994 toiminut Irwin Goodman -teemainen Ryysyranta[36], ja paikkakunnalla toimivat myös suomalaisille suunnatut tanssipaikat Amigo, Apilaniitty, Iskelmä-Baari, Red Onion ja Tanssikellari Foxi. Gran Canarian Puerto Ricossa suomalaisia tanssittaa Ulvova Mylläri.[37]

Suomessa ravintolatanssikulttuuria pyritään tanssiravintoloiden kadottua pitämään yllä erityisillä tanssi-illoilla tai -klubeilla, joita järjestetään ajoittain muuntyylisissä ravintolatiloissa. Yksi ensimmäisistä tanssi-iltojen järjestäjistä oli Helena Ahti-Hallbergin ja Mikko Leppilammen vuonna 2014 perustama helsinkiläinen Hurmio-klubi.[38]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Pylkkö, Anni ja Saukkonen, Satu: ”2.3 Juoma- ja seurusteluravintolat”, Kilpailutilanne Lappeenrannan keskusta-alueen ravintoloissa, s. 8. Imatra: Saimaan ammattikorkeakoulu, Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma, 2016. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 18.11.2018).
  2. a b Multanen, Piia: ”2.3 Tanssilavojen synty ja nykyhetki”, Tanssilavaetiketti, s. 13. Oulu: Oulun seudun ammattikorkeakoulu, 2013. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 18.11.2018).
  3. Rintala, Krista: Soittola avaa kesäkuun lopussa Seinäjoella Seinäjoen Sanomat. 20.6.2011. Viitattu 18.11.2018.
  4. Ziemann, Marcus: Disko on nyt viisikymppinen Yle Uutiset. 24.10.2009. Viitattu 18.11.2018.
  5. Tanssiravintoloiden suosion laskusta ja tanssimusiikista Tanssi.net. 11.9.2009. Viitattu 19.11.2018.
  6. Havina, Aliina: ”3.2 Tanssipaikkajaottelu”, Paratiisisaaren tanssilavan suunnittelu, s. 9. Vaasan ammattikorkeakoulu, rakennustekniikan koulutusohjelma, 2011. Opinnäytetyö verkossa (PDF) (viitattu 18.11.2018).
  7. Sommar, Heidi: Ravintola Vanha Maestro tanssitti helsinkiläisiä kolme vuosikymmentä Yle Areena. 13.08.2012. Viitattu 19.11.2018.
  8. Ahlroth, Jussi: Tanssiravintolat katosivat Helsingin keskustasta – katso videolta Wanhan tanssikellarin viimeiset pyörähdykset Helsingin Sanomat. 31.5.2015. Viitattu 19.11.2018.
  9. Nupponen, Sakari: Viimeinen tanssiravintola lopettaa Helsingissä – Tässä syyt Helsingin Uutiset. 20.4.2015. Viitattu 18.11.2018.
  10. Uitto, Teija: Tanssiravintolat eivät enää Turussa pärjäisi Turkulainen. 14.5.2015. Viitattu 18.11.2018.
  11. Uusitalo, Kaisa: Sedu Koskinen avaa Tampereelle "rakkauden tavaratalon" – Naima-baari avautuu entisen Hämeensillan tiloihin Aamulehti. 12.4.2018. Viitattu 18.11.2018.
  12. a b c Ravintolajazzin aikakausi - Kieltolaki-Suomen ja Alkokuri-Suomen taitteessa Tanssi.net. 29.3.2009.
  13. Salonen, Heljä: Mitä menoa ravintoloissa sata vuotta sitten! (Lähteenä Mikko Olavi Seppälä: Suruton kaupunki, 1920-luvun iloinen Helsinki (WSOY)) Iltalehti. 5.05.2016. Viitattu 19.11.2018.
  14. Salpakari, Riku: “Ensiluokkainen on Espilä” Wiipuri.fi. 3.5.2017. Helsinki: Viipurin Suomalainen Kirjallisuusseura ry. Viitattu 18.11.2018.
  15. Turunen, Samu: Alkoholipolitiikka ja ravintola-ala, s. 16. Savonia-ammattikorkeakoulu, hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma, 2016. Opinnäytetyö verkossa.
  16. Verkkola, Tuija: Helsingin huvisyksy 2: Meitä ei hemmotella liian suurella valinnanvaralla. (Esittelyssä ohjelmaravintolat Adlon, Lido ja Espilä.) Helsingin Sanomat, 21.9.1969, s. 14. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  17. Saarivuori, Tarja: Helsingin yöhuveista on nauru kaukana. Helsingin Sanomat, 2.12.1973, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  18. Törmänen, Eeva: Otaniemen kruunu muuttui kiviriipaksi Tekniikka & Talous. 24.2.2006. Viitattu 19.11.2018.
  19. Verkkola, Tuija: Helsingin huvisyksy: Syö ja juo, katso ja nauti mutta älä odota liikoja. (Esittelyssä ohjelmaravintolat Luolamies, Fennia, Kaivohuone ja Kalastajatorppa.) Helsingin Sanomat, 14.9.1969, s. 12. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  20. Iivonen, Sami: Hotelli Vantaassa bailataan kuin laivassa - kerro paras muistosi Vantaan Sanomat. 4.2.2014. Viitattu 19.11.2018.
  21. Nurmi, Teemu: Tämä oli Turun paras iltaravintola, onko yhä? Turkulainen. 25.9.2012. Viitattu 19.11.2018.
  22. Meritähti, Päivi: Punainen Kukko vaihtaa omistajaa Porissa – ovet pysyvät edelleen auki Yle Uutiset. 2.5.2017. Viitattu 18.11.2018.
  23. Mäkelä, Kalle: Disko, bordelli, vastaanottokeskus – Syvälammen motellin tulipalo poltti palan kulttuurihistoriaa Yle Uutiset. 30.7.2014. Viitattu 19.11.2018.
  24. Niskanen, Eveliina: Tampereen Seurahuone lopettaa toimintansa - "Tanssiravintolat eivät enää kiinnosta" Yle Uutiset. 4.12.2013. Viitattu 19.11.2018.
  25. Nieminen, Elina: Kaijakassa tanssittiin kolmessa vuorossa – "Happihyppelyn jälkeen pääsi aamuviideltä uudestaan yrittämään" Yle Uutiset. 13.12.2014. Viitattu 19.11.2018.
  26. Vuorela, Arvo: Kaupparatsu valitsee kuntosalin päivätanssien sijaan – tanssiravintoloiden aika on ohi Yle Uutiset. 18.12.2015. Viitattu 18.11.2018.
  27. Pölkki, Minna: Muistatko vielä Lomakouheron? 1990-luvun suosikkiestradi rapistuu nyt unohdettuna varastona Helsingin Sanomat. 8.7.2016.
  28. Salmela, Marja: Legendaarinen Mäntymotelli oli aikansa lemmenlaiva ja lomaparatiisi – nyt venäläisten omistama paikka on mystisesti pimeänä jo neljättä vuotta Helsingin Sanomat. 17.7.2018. Viitattu 20.11.2018.
  29. Ylönen, Ulla: Eekoo sulkee aikuisten tanssiravintola Montun Yle Uutiset. 11.4.2016. Viitattu 18.11.2018.
  30. Väinämö, Jouki: Perinteikäs tanssiravintola suljetaan Joensuussa Yle Uutiset. 31.5.2012. Viitattu 18.11.2018.
  31. Juppidiskoa ja pöydällä tanssimista Pohjalainen. 9.10.2011. Viitattu 19.11.2018.
  32. Hotelli Sorsanpesän uusi loistokausi nousukiidossa, Ykköset 8.10.2010. Viitattu 19.11.2018
  33. Huvielämä ja kulttuuri 1900-luvun Oulussa Aikamatka Oulu -sivusto. 2005. Viitattu 20.11.2018.
  34. Laine, Liisa: Tans­si­ra­vin­to­lat eivät lopettamassa Kaleva. 23.2.2003. Viitattu 20.11.2018.
  35. Hotelli Pohjanhovi – pala pohjoisen historiaa Tämä matka -blogi. 16.10.2016. Viitattu 20.11.2018.
  36. Pub Ryysyranta Pub Ryysyranta. Viitattu 19.11.2018.
  37. Mäkelä, Anna ja Hietala, Maria: Tällaisia ovat Kanarian suomalaisbaarit ja -ravintolat – katso lista Rantapallo. 2.10.2016. Viitattu 19.11.2018.
  38. Vehkasalo, Jussi: Julkut palauttivat iltatanssit Stadiin helsinginuutiset.fi. 19.1.2016. Viitattu 19.11.2018.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Honkala, Timo. 100 v Stadin jortsuja ja tanssimestoja: historian kertomaa ja tanssimuistoja vv. 1950–70. BoD, 2017. ISBN 978-951-568-470-7.
  • Nurmi, Johanna. Sukupuoli tanssii ravintolassa. Sosiologisia keskusteluja. Pro gradu, Turun yliopisto, sosiaalitieteiden laitos. 2010.
  • Sillanpää, Merja. Säännöstelty huvi : suomalainen ravintola 1900-luvulla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 9514596579.