Riskilä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Riskilä
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Vaarantunut [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Heimo: Ruokit Alcidae
Suku: Riskilät Cepphus
Laji: grylle
Kaksiosainen nimi

Cepphus grylle
(Linnaeus, 1758)

Katso myös

  Riskilä Wikispeciesissä
  Riskilä Commonsissa

Riskilän munia.

Riskilä (Cepphus grylle) on rannoilla elävä, muodoltaan kyyhkystä muistuttava mustavalkoinen lintu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilän höyhenpeite on muuten musta, mutta siivessä on selvärajainen valkea täplä. Jalat ovat punaiset ja nokka musta. Talveksi lintu vähän harmaantuu. Talvipukuinen lintu on mustan-harmaan-valkoisen kirjava. Nuori lintu on kesällä ja syksyllä samoin kirjava, ja etuosassa on ruskehtava sävy.

Koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilän pituus on 32–38 cm, siipien kärkiväli 50–60 cm ja paino 350–450 g.

Ääni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilän ääni on kimeä vihellys.

Elinikä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen vanhin rengastettu riskilä on ollut 25 vuotta, 11 kuukautta ja 29 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin riskilä on ollut 29 vuoden ja 11 kuukauden ikäinen ruotsalainen lintu.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilää esiintyy Pohjois-Atlantin kallioisilla rannoilla, Euroopan puolella Fennoskandiassa ja Britteinsaarilla, runsaasti Merenkurkun saaristossa sekä Suomen että Ruotsin puolella. Suomessa pesii 8 000–20 000 paria koko merialueen ulko- ja välisaaristossa. Euroopassa pesivä kanta on 87 000–140 000 paria.

Riskilä on muuttolintu, joka saapuu keväällä aikaisin jäänlähdön aikaan. Pesimäyhdyskunta saapuu pesäluodolle varhain, mutta pesintä alkaa suhteellisen myöhään. Syysmuutto on vaivihkainen tapahtuma, ja talvehtijoita jää ulkomerelle, jos meri ei jäädy. Suomen riskilät talvehtivat eteläisellä Itämerellä ja Tanskan salmissa. Kaikkien aikojen kolmas talvihavainto lajista Suomen sisämaassa tehtiin Savonlinnassa 23. helmikuuta 2010.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilä viihtyy puuttomilla kallioluodoilla, joilla on kivilouhikoita, mielellään lokki- tai tiirayhdyskunnissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilä munii kerralla 1–2 munaa kivenlohkareiden suojaan tai kallionhalkeamaan. Muna on joko valkea tai vaaleanvihreä, ja siinä on tummia täpliä. Muninta tapahtuu touko-kesäkuussa. Haudonta kestää noin 4 viikkoa. Siihen osallistuu kumpikin vanhemmista. Poikanen on päältä hyvin tumma ja alapuolelta vaalea. Vanhemmat syöttävät sille kalaa; pesä on helppo löytää hajun perusteella. Poikanen viihtyy pesälohkareen alla 6 viikon ikäiseksi, jolloin se kömpii mereen uimaan ja alkaa itse opetella kalastamista.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskilä syö ennen kaikkea kalaa ja äyriäisiä, mutta myös muita meren selkärangattomia. Itämerellä se suosii ruokanaan tuulenkaloja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Cepphus grylle IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
  2. Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 566. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.8.2021).
  3. Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 24.6.2021.
  4. Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 24.6.2021. (englanniksi)
  5. Riskilä sukelteli Kyrönsalmessa www.ita-savo.fi. 23.02.2010. Arkistoitu 25.2.2010. Viitattu 23.2.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bergman, Göran 1971: Gryllteisten Cepphus grylle in einem Randgebiet: Nahrung, Brutresultat, Tagesrhytmus und Ansiedlung.-Commentat. Bio. 42:1-26.
  • Hildén, Olavi 1994: Diurnal rhythm of colony attendance and optimal census time for the Black Guillemot Cepphus grylle in the Baltic Sea. - Ornis Fennica 71:61-67.
  • Suomalainen, H. 1939: Regelbundene Tagesrhytmik beim Gryllteist, Uria g. grylle (L.). - Ornis Fennica 16:33-34.
  • Suomen lintu-opas 2005, WSOY Pertti Koskimies
  • Riskilä Lintukuva-verkkopalvelussa
  • LuontoPortti: Riskilä (Cepphus grylle)
  • ITIS: Cepphus grylle (englanniksi)