Meriharakka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Meriharakka
Haematopus ostralegus He.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Meriharakat Haematopodidae
Suku: Haematopus
Laji: ostralegus
Kaksiosainen nimi
Haematopus ostralegus
Linnaeus, 1758
Levinneisyyskartta
Meriharakan levinneisyys. Keltainen pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, vihreä ympärivuotisesti.
Meriharakan levinneisyys. Keltainen pesimisalueet, sininen talvehtimisalueet, vihreä ympärivuotisesti.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Meriharakka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Meriharakka Commonsissa

Meriharakka (Haematopus ostralegus) on oranssinokkainen lintu, joka on muuttumassa ulkoluotojen kahlaajasta kaupunkilinnuksi.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musta pää ja selkä, mustat valkoläikkäiset siivet ja pyrstö, valkea rinta ja vatsapuoli. Punaiset jalat ja punainen vahva nokka. Nuoren linnun selkä on ruskehtavan tummanharmaa, ja sen nokan kärki on tumma. Ääni on raikuvan kova, kimeä 'piik'. Muutkin äänet ovat kauaskantavia ja saariston luontoa elävöittäviä kiljahteluja.

Pituus 40–49 cm Siipien kärkiväli 80 cm Paino 330–750 g.

Vanhin suomalainen rengastettu meriharakka on ollut 23 vuotta 11 kuukautta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, peräti 43 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö.

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesimisalueet ovat Länsi-Eurooppa, Keskinen Euraasia ja Kamtšatka sekä Kiina. Näiden mukaan meriharakat joskus jaetaan kolmeen alalajiin. Talvehtimisalueita ovat Pohjois-Afrikka, Etelä-Eurooppa ja Etelä-Aasia. Euroopassa pesii vähintään 200,000 paria pääasiassa merenrannikoilla. Suomen pesimäkanta on noin 4000 paria, mistä sisämaapesijöiden osuus on 50–100 paria. Muuttolintu, joka saapuu Suomeen huhtikuussa ja lähtee pois heinä-elokuussa. Arktisten alueiden pesimälinnut muuttavat Suomen yli toukokuussa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriharakka lennossa
Meriharakan muna

Lajia tavataan rannikoilla, hiekkarannoilla, meren saarilla, järvien ja jokien rannoilla, kosteikoissa ja viljelysmailla.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pesä on vaatimaton maakuoppa soraisella alustalla muutama metri vesirajasta. Munia on 3 kappaletta, mikä on poikkeuksellista kahlaajalle, joilla normaalisti on 4 munaa. Haudonta-aika on noin 4 viikkoa, molemmat aikuiset hautovat. Poikaset oppivat lentämään 5 viikon iässä. Päinvastoin kuin muut kahlaajat, meriharakat ruokkivat poikasiaan. Emot noukkivat vedestä poikasille pikkueläimiä. Monissa kaupungeissa meriharakka on alkanut pesiä rakennusten tasakatoilla.

Meriharakka Helsingin Kaivopuiston edustalla.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriharakka syö ennen kaikkea simpukoita ja ostereita. Myös hyönteistoukat ja pikkukalat kelpaavat.

Erityistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriharakka on Färsaarten kansallislintu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Haematopus ostralegus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 23.10.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]