Itämeren suolapulssi

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Suolapulssi)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itämeren suolapulssi (engl. Major Baltic inflow) tarkoittaa suurta suolaisen ja hapekkaan veden sisäänvirtausta Pohjanmereltä Itämereen Tanskan salmien kautta. Itämerellä tiheä valtamerivesi painuu pohjaan ja etenee pitkin merenpohjaa työntäen syvänteiden usein vähähappisen veden tieltään. Pulssit ovat tärkeitä Itämeren ekosysteemille, koska ne helpottavat muuten huonosti sekoittuvan meren syvänteissä usein vallitsevaa happikatoa ja ehkäisevät samalla sisäisen kuormituksen aiheuttamaa rehevöitymistä.

Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä. Itämereen sataa ja virtaa sen valuma-alueen jokien tuomana yhteensä noin 550 kuutiokilometriä makeaa vettä vuodessa. Itämerestä haihtuu ilmakehään vuodessa vain noin 100 km³ vettä. Vuosittainen makean veden ylimäärä on siis noin 450 km³ eli kaksi prosenttia Itämeren kokonaistilavuudesta. Koska pitkällä aikavälillä Itämeren pinta pysyy vakiona, vesiylimäärä valuu Tanskan salmien kautta Pohjanmereen. Aika ajoin tapahtuva vastakkaissuuntainen virtaus Pohjanmereltä Itämereen estää Itämeren muuttumisen vähitellen makeanveden altaaksi.[1]

Kapean ja matalan valtameriyhteyden vuoksi suolaisen veden sisäänvirtaus on vähäistä. Vettä kyllä liikkuu koko ajan Tanskan salmissa hieman edestakaisin, mutta Itämeren syvänteisiin päästäkseen pulssin on oltava voimakas. Suolapulssien syntyminen vaatii tietynlaisia, melko harvoin esiintyviä sääolosuhteita, minkä vuoksi niitä esiintyy keskimäärin vain kerran kymmenessä vuodessa. Lisäksi esimerkiksi suolapulssien kannalta kriittiselle alueelle Darssin kynnykselle sijoitetut tuulivoimalat saattavat häiritä suolapulsseja.[2]

Viime vuosikymmeninä suolapulsseja on esiintynyt harvemmin kuin ennen. Tammikuussa 1993 havaittiin suuri suolapulssi kuudentoista pulssittoman vuoden jälkeen. Seuraava pulssi Itämereen tuli kymmenen vuotta myöhemmin, tammikuussa 2003.lähde?

Joulukuussa 2014 alkanut suolapulssi on kolmanneksi suurin Itämerellä 60 vuoteen.[3]

Suolapulssien tuoma raskas suolainen vesi etenee Itämeren pääaltaassa hitaasti pohjaa pitkin muutaman kilometrin päivävauhdilla.[4] Itämereen vuosina 2014, 2015 ja 2016 saapuneiden suolapulssien vaikutukset näkyivät syyskuussa 2016 happitilanteen paranemisena Gotlannin itä- ja eteläpuolisilla syvännealueilla. Itämeren hapeton pohja-alue oli tuolloin kesään 2014 verrattuna huomattavasti pienentynyt, mutta koko pääaltaan rikkivetypitoista syvää vettä pulssit eivät olleet kyenneet hapettamaan.[5]

Saaristomeren tutkimuslaitoksen mukaan vuonna 2014 ja sen jälkeen tulleiden suolapulssien vaikutus oli kesään 2016 mennessä Suomen etelärannikolla pienempi kuin oli odotettu. Elokuussa 2016 Saaristomeren tutkimuslaitos esitti kaksi vaihtoehtoista selitystä siihen, mistä tämä johtui. Ensimmäisen vaihtoehdon mukaan Pohjanmereltä Itämereen virrannut vesi oli ehkä arvioitua lämpimämpää, jolloin suolaisempi vesi ei olekaan painunut pohjaan vaan jäänyt johonkin vesikerrokseen. Toisen selityksen mukaan lämmenneiden talvien ja lisääntyneiden sateiden takia Itämeri on talvisinkin piripinnassa, ja sieltä valuu aiempaa enemmän makeaa vettä Pohjanmereen. Siksi suolapulssin mukana on ehkä vastaavasti tullut aiempaa enemmän Itämeren valumavesien jo laimentamaa vettä, joka ei olekaan ollut yhtä suolaista kuin aiemmin.[6]

Marraskuussa 2016 suolapulssien vaikutukset kuitenkin havaittiin Helsingin ympäristökeskuksen mittauksissa Suomenlahdella selvästi kohonneina suolapitoisuuksina. Veden suolaisuus pohjan lähellä oli 8,03 promillea, kun normaalit arvot tuohon vuodenaikaan ovat noin 5,5–6,0 promillea. Helsingin ympäristökeskus on mitannut meriveden suolapitoisuuksia vuodesta 1967 lähtien, ja mitattu suolapitoisuus oli koko mittaushistorian korkein.[7]

Suolapulssit hapettavat Itämeren pääaltaan syvänteiden vesiä, mutta samalla työntävät vanhaa suolaista, hapetonta ja hyvin ravinteikasta vettä Suomenlahdelle. Tutkijat arvioivat, että ravinnemäärän kasvun takia Suomenlahdelle voi olla tulossa erittäin pahoja sinileväkukintoja kesinä 2017 ja 2018.[7] Joulukuussa 2018 sinilevää havaittiin Suomenlahdella myös keskellä talvea.[8] Pohjanlahdella tällaista vaikutusta tuskin nähdään, koska Itämeren pääaltaan suolainen ja ravinteikas syvä vesi ei pääse merkittävästi virtaamaan pääaltaasta Pohjanlahdelle sen suulla sijaitsevien matalikkojen (merenpohjan kynnysten) vuoksi.[5][9] Huomattavien leväkukintojen muodostuminen myös Selkämeren eteläosaan on siitä huolimatta mahdollista.[10] Mikäli tulisi suolapulssi, jonka vaikutukset ulottuisivat myös Selkämerelle, sen seuraukset voisivat Syken ryhmäpäällikön mukaan olla Selkämerelle katastrofi.[11]

Suolapitoisuuden nousu Suomen etelärannikolla suosii kalalajeja, joilla on merellinen alkuperä. Turskan ja kampelan levinneisyyttä meriveden suolaisuuden kasvu voi siten vahvistaa. Kääntäen jotkut makean veden kalat saattavat kärsiä. Varsinkin särki on herkkä suolalle, koska särjen kutu vaatii vettä, jonka suolapitoisuus on alle kolmen promillen. Yleisesti ottaen suolaisen veden leviäminen ei ole uhka nykyiselle kalastolle.[12]

Suolapulsseja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erittäin suuria suolapulsseja on sattunut 1897 (330 km3), 1906 (300 km3), 1922 (510 km3), 1951 (510 km3), 1993/94 (300 km3)[13] ja 2014/2015 (300 km3).[6]

Suuria vuosina 1898 (2x), 1900, 1902 (2x), 1914, 1921, 1925, 1926, 1960, 1965, 1969, 1973, 1976 ja 2003.[13]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itämeren muoto, ala ja tilavuus Ilmatieteen laitos. Viitattu 5.2.2017.
  2. Itämeren ylle nousi uusi uhka Tiede. Viitattu 26.4.2018.
  3. Erittäin hyvä uutinen Itämereltä – suurin suolapulssi 60 vuoteen (digitilaajille) Helsingin Sanomat. Arkistoitu . Viitattu 7.2.2015.
  4. Arandan Itämeren seurantamatka: suolapulssi etenee eteläisellä Itämerellä, Suomenlahden ja Selkämeren fosforipitoisuus viime talvea korkeampi 12.02.2015. Ymparisto.fi. Viitattu 4.2.2017.
  5. a b Suolapulssit parantaneet Itämeren pääaltaan tilaa 02.09.2016. Ymparisto.fi. Viitattu 4.2.2017.
  6. a b Itämeren suolapulssin liikkeet ihmetyttävät tutkijoita 05.08.2016. Yle. Viitattu 4.2.2017.
  7. a b Suomenlahdessa on suolaa enemmän kuin kertaakaan 50:een vuoteen – odotettavissa sakeaa leväpuuroa kesällä 19.11.2016. Helsingin Uutiset. Viitattu 5.2.2017.
  8. Minna Pölkki: Suomenlahdelta tullut useita epä­uskoisia ilmoituksia sini­levästä keskellä talvea – ympäristö­keskus vahvistaa epäilyt oikeaksi (digitilaajille) 4.1.2019. Helsingin Sanomat. Viitattu 8.1.2018.
  9. Erkki Aho: Itämeri voi huonosti 4.5.2012. Suomenhistoriaa.blogspot. Viitattu 31.12.2017. (Yksityishenkilön blogi, alkup. lähde MMM 1999 Heikki Pitkäsen ja Lea Kaupin kirjoitus)
  10. Voimakkaat sinileväkukinnat mahdollisia kesällä 2017 Suomen merialueilla 1.6.2017. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 31.12.2017.
  11. Jami Jokinen: Älä toivo kampeloita - Suolapulssi olisi Selkämerelle katastrofi 21.9.2018. Länsi-Suomi. Viitattu 31.12.2018.
  12. Suolapulssi saapui, kohta tulevat turskat 26.01.2015. Kalastus.com. Viitattu 5.2.2017.
  13. a b Inflows to the Baltic 15.01.2014. Swedish Meteorological and Hydrological Institute (SMHI). Viitattu 15.12.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.