Jaan Kaplinski

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jaan Kaplinski
Jaan Kaplinski vuonna 2014.
Jaan Kaplinski vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt22. tammikuuta 1941
Tartto, Viron SNT, Neuvostoliitto
Kuollut8. elokuuta 2021 (80 vuotta)
Kansalaisuus Viro
Ammatti kirjailija
Uskonnollinen kanta katolinen
Kirjailija
Äidinkieliviro
Tuotannon kieliviro, venäjä
Aiheesta muualla
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jaan Kaplinski (22. tammikuuta 1941 Tartto8. elokuuta 2021[1]) oli virolainen runoilija, filosofi ja kulttuurikriitikko.[2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaplinskin äiti Nora Raudsepp oli virolainen, isä Jerzy Kapliński puolalainen, ja taustassa oli myös juutalaisuutta. Isä opetti puolan kieltä ja kirjallisuutta Tarton yliopistossa. Jaan Kaplinski oli puolivuotias, kun NKVD pidätti hänen isänsä, joka kuoli Vjatlagin leirillä Kirovin alueella. Isättömyys on Kaplinskin teema teoksessa Kirje isälle (2003, suomennos 2005).[3]

Kaplinski koki olevansa "rajamaan" ihminen. Hänen oli vaikea määritellä itseään kansallisuuden, ammatin, erikoisalan, uskonnon tai maanmankatsomuksen suhteen. Uskontojen suhteen kysymys oli synkretiasta, ja hän löysi rationalismin vastapainoksi idän uskonnot.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaplinski julkaisi useita runokokoelmia sekä esseekokoelmia, lastenkirjoja ja proosaa. Lisäksi hän käänsi viron kielelle runoutta ranskasta, englannista, espanjasta, kiinasta (muun muassa Daodejing) ja ruotsista (Tomas Tranströmer).[5] Kaplinskin teoksia on käännetty suomeksi, norjaksi, ruotsiksi, hollanniksi, unkariksi, islanniksi, japaniksi, latviaksi, venäjäksi ja tšekiksi. Kaplinskin runoissa ja esseissä näkyy hänen kiinnostuksensa ympäristökysymyksiin, kielen filosofisiin kysymyksiin, klassiseen kiinalaiseen runouteen ja filosofiaan, buddhalaisuuteen ja esikristilliseen virolaisuuteen.lähde? Hän oli katolinen käännynnäinen.[1]

Kaplinski opiskeli kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla.[6] Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.[5]

Kaplinski kertoi kesäkuussa 2020 sairastavansa ALS-tautia.[7] Hän kuoli 80-vuotiaana vuonna 2021.[1]

Laaja suomennoskokoelma Kaplinskin runosuomennoksia ilmestyy syksyllä 2021.[8]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennetut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olemisen avara hiljaisuus. Esseitä ihmisestä, luonnosta, runoudesta. Suomentanut ja valikoinut Juhani Salokannel. Helsinki: Otava, 1982. ISBN 951-1-06748-6.
  • Sama meri kaikissa meissä. Suomentanut Anja Salokannel. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08032-6.
  • Jaan Kaplinski & Johannes SalminenVieläkö Tartossa laulaa satakieli. Jaan Kaplinskin kirjeet on suomentanut Juhani Salokannel ja Johannes Salmisen kirjeet Risto Hannula. Helsinki: Tammi, 1990. ISBN 951-30-9085-X.
  • Rajalla jota ei ole. Merkintöjä tiedosta, tietoisuudesta, uskosta. Suomentanut Juhani Salokannel. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-11831-5.
  • Titanic. (Titanic, 1995.). Suomentanut Anja Salokannel. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13692-5.
  • Rukous, mantra, runo. Suomentanut Katja Meriluoto. Vantaa: Nihil interit, 1996. ISBN 952-9886-03-9.
  • Törmäys todellisuuteen. Esseitä vuosilta 1988–1999. Suomentanut Anja Salokannel. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-16321-3.
  • Olen kevät Tartossa. Suomentanut Arto Lappi. Tampere: Sanasato, 2010. ISBN 978-952-5804-14-0.
  • Kirje isälle. (Isale, 2003.). Suomentanut Anja Salokannel. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20166-2.
  • Sama joki. (Seesama jõgi, 2007.). Suomentanut Kaisu Lahikainen. Runojen suomentajat Anja Salokannel ja Kaisu Lahikainen. Helsinki: Otava, 2010. ISBN 978-951-1-22962-9.
  • Ilta tuo kaiken takaisin, suom. Anja Salokannel ja Pauli Tapio; Parkko 2021 ISBN 978-952-7302-08-8 (ilmestyy lokakuusssa 2021)

Viroksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jäljed allikal, 1965
  • Kalad punuvad pesi, 1966
  • Tolmust ja värvidest, 1967
  • Valge joon Võrumaa kohale, 1972
  • Ma vaatasin päikese aknasse, 1976
  • Uute kivide kasvamine, 1977
  • Raske on kergeks saada, 1982
  • Tule tagasi helmemänd, 1984
  • Õhtu toob tagasi kõik, 1985
  • Käoraamat, 1986
  • Hinge tagasitulek, 1990
  • Tükk elatud elu, 1991
  • Mitu suve ja kevadet 1995
  • Öölinnud. Öömõtted, 1998

Proosaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kust tuli öö, 1990
  • Teekond Ayia Triadasse, 1993
  • Jää ja Titanic, 1995
  • See ja teine, 1996
  • Võimaluste võimalikkus, 1997
  • Usk on uskmatus, 1998
  • Silm / Hektor, 2000
  • Kevad kahel rannikul ehk Tundeline teekond Ameerikasse, 2000

Lastenkirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kuhu need värvid jäävad, 1975
  • Kaplinski ja Tiia Toometin: Udujutt, 1977
  • Kes mida sööb, kes keda sööb, 1977
  • Jänes, 1980
  • Jalgrataste talveuni, 1987

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ville Hytönen, Pölystä ja väreistä tulevat uudet perhoset. Kanava 6/2021 s. 31–35

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Poet, translator and philosopher Jaan Kaplinski dies ERR News. 9.8.2021. Viitattu 9.8.2021. (englanniksi)
    Ahola, Suvi: Virolainen kirjailija Jaan Kaplinski on kuollut. Helsingin Sanomat 9.8.2021.
  2. Eesti Entsüklopeedia 14, s. 138. Tallinn 2000. ISBN 9985-70-064-3
  3. Hytönen, s. 32, 35
  4. Hytönen, s. 34
  5. a b Kaplinski, Jaan (Archive.org) Baltic Sea Library. Viitattu 27.5.2015. (englanniksi)
  6. Författaren Jaan Kaplinski är död. Hufvudstadsbladet 9.8.2021.
  7. Jaan Kaplinski: mul on diagnoositud ränk haigus ja huvitav on jälgida selle progressi Eesti Päevaleht. Viitattu 9.8.2021. (viroksi)
  8. Kaplinskin runotuotannosta ilmestyy syksyllä uusi suomennosvalikoima. Parkko. Viitattu 9.8.2021.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.