Julius Kuperjanov
| Julius Kuperjanov | |
|---|---|
 Julius Kuperjanov vuonna 1917. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1894 Lahovon kylä, Novorževin kihlakunta, Pihkovan kuvernementti |
| Kuollut | 2. helmikuuta 1919 (24 vuotta) Tartto |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Ensimmäinen maailmansota Viron vapaussota |
| Sotilasarvo | luutnantti |
Julius Kuperjanov (11. lokakuuta 1894 – 2. helmikuuta 1919) oli virolainen upseeri, joka johti pataljoonaa Viron vapaussodassa Kuperjanov saavutti mainetta hänen joukkojensa osallistuttua Tarton takaisinvaltaukseen tammikuussa 1919. Saman kuun lopussa Kuperjanovin joukot osallistuivat Pajun taisteluun, jossa Kuperjanov haavoittui kuolettavasti. Kuperjanovin johtama pataljoona nimettiin hänen mukaansa ja se osallistui muihin vapaussodan taisteluihin. Kuperjanovista tuli virolainen sankarihahmo hänen kuolemansa jälkeen 1920- ja 1930-lukujen aikana. Myös nykyisissä Viron maavoimissa on Kuperjanovin mukaan nimetty pataljoona.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Julius Kuperjanov syntyi tuolloisessa Pihkovan kuvernementissa Novorževin kihlakunnan Dubnovon Lehovossa 11. lokakuuta 1894. Kuperjanovin perhe oli kotoisin Tartonmaalta, jonne he muuttivat takaisin vuonna 1904. Julius opiskeli Tarton opettajaseminaarissa ja valmistui opettajaksi vuonna 1914.[1]
Ensimmäinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä Kuperjanov mobilisoitiin Venäjän keisarikunnan armeijaan. Ollessaan armeijassa Kuperjanov kävi vänrikkikoulun Pietarissa ja valmistui elokuussa 1915. Sodan aikana Kuperjanov johti venäläistä tiedusteluosastoa yleten lopulta luutnantiksi. Kuperjanov haavoittui kesällä 1917 ja liittyi haavoittumisensa jälkeen virolaisiin kansallisiin joukkoihin Tartossa.[1] Virolaisia kansallisia joukkoja oli alettu perustaa keväällä 1917 Saksan keisarikunnan odotetun hyökkäyksen uhan kasvaessa.[2] Kuperjanov kuului Tarton reservipataljoonaan ja nousi sen varakomentajaksi.[1]
Viktor Kingisseppin ja Jaan Anveltin Virossa johtamat bolševikit olivat nousseet valtaan talvella 1917 ja valtaa alettiin siirtää paikallisilta itsehallintoelimiltä työläis- ja sotamiesneuvostoille.. Bolševikit päättivät alkaa toteuttamaan maanjakoa, mikä johti paikoittain yhteenottoihin suojeluskuntien ja punakaartien välillä. Tammikuun puolivälillä 1918 Tähtveressä Kuperjanovin johtama jouko suojeluskuntalaisia surmasi kyläneuvoston puheenjohtajan ja kaksi muuta neuvostolaista Bockin kartanolla. Punakaartilaisten saapuessa syttyi taistelu, jossa kuoli neljä kaartilaista. Suojeluskunta hajaantui kuitenkin yhteenoton jälkeen ja punakaarti otti vallan paikallisella kunnanvaltuustolla.[3]
Saksalaisten jo pitkään odotettu hyökkäys kohti Viroa alkoi 18. helmikuuta 1918.[2] Saksalaisten edetessä Venäjän armeijan jäänteet vetäytyivät lähes ilman vastarintaa. Virossa kansalliset joukot aloittivat toiminnan vallan ottamiseksi punaisilta, jotta saksalaisten saapuessa valta maassa olisi heidän käsissään. Tartossa hankkeeseen ryhtyivät 20. helmikuuta Kuperjanovin reservipataljoona ja Karl Eibundin suojeluskunta. Kapinoitsijat valtasivat Ülenurmen esikaupunkialueen, mutta yritys hyökätä Emajoen yli keskustaan torjuttiin. Saksalaiset saapuivat kaupunkiin 24. helmikuuta.[4] Saksan miehitysaikana Kuperjanov johti salaa paikallista suojeluskuntaa.[1]
Viron vapaussota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: Viron vapaussota
._Vene_t%C3%A4nav,_Tartu,_1919.,_TM_F_1445-1.jpg)
Tilanne Viron valkoisten ja punaisten välillä oli jäätynyt saksalaismiehityksen aikana, mutta 11. marraskuuta Saksa solmi aselevon ja osapuolet valmistuivat saksalaisten vetäytymistä seuraavan valtatyhjiön muodostumiseen. Saksa antoi de facto -tunnustuksen Viron hallitukselle vallanluovutussopimuksella Riiassa 19. marraskuuta. Maata uhkasi kuitenkin bolševikien hyökkäys. Vladimir Leninin oli hallitus oli mitätöinyt Brest-Litovskin rauhansopimuksen 13. marraskuuta ja laajan rintaman hyökkäys kohti Viroa alkoi saman kuun lopussa.[5] Kupejanov johti ensin marraskuussa perustamansa Tartonmaan suojelupataljoonaa ja myöhemmin Tarton vapaaehtoispataljoonaa.[6] Myöhemmin tammikuussa 1919 pataljoonasta oli tehty Tarton sissipataljoona.[1] Pataljoonansa komentajana Kuperjanov piti yllä ankaraa kuria kieltäen esimerkiksi alkoholin ja korttipelit alaisiltaan.[7] Mainetta Kuperjanov sai hänen osallistuttuaan Tarton valtaukseen.[1] 14. tammikuuta Kuperjanovin joukot ja valkoisten panssarijunat iskivät punaisia vastaan ajaen ne Äksistä ja Mustveen kartanolta. Panssarijunat ajoivat Tartoon, joka puhdistettiin punaisista nopeasti.[8] 31. tammikuuta Kuperjanovin joukot ottivat yhdessä suomalaisten Pohjan Poikien kanssa osaa Pajun taistelun Kuperjanov haavoittui ja hän kuoli Tartossa 2. helmikuuta.[1]
Kuperjanovin kuoleman jälkeen Tarton sissipataljoona nimettiin Kuperjanovin sissipataljoonaksi. Myöhemmin pataljoona laajennettiin rykmentiksi.[1] Rykmentti otti osaa lukuisiin muihin vapaussodan taisteluihin. Kupejanovista tuli etenkin 1920- ja 1930-lukujen aikana virolainen sankarihahmo. Myös nykyiseen Viron armeijaan kuuluu Kuperjanovin mukaan nimetty pataljoona.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mirko Harjula: Viro 1914–1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-952-222-085-1.
- Zetterberg, Seppo: Viron Historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h Harjula 2009, s. 271
- ↑ a b Zetterberg 2007, s. 497-500
- ↑ Harjula 2009, s. 73-76
- ↑ Harjula 2009, s. 86-88
- ↑ Zetterberg 2007, s. 504-510
- ↑ Harjula 2009, s. 127, 130
- ↑ a b Kuperjanov, Julius Estonica. Eesti Instituut. Arkistoitu 20.9.2018. Viitattu 19.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Harjula 2009, s. 143
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Julius Kuperjanov (Kultuur ja Elu) (viroksi)
| ||||||||||||||
