Tarton taidemuseo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tarton taidemuseo
Tartu Kunstimuuseum
Tarton taidemuseon näyttelyrakennus Vino talo eli Barclay de Tollyn talo
Tarton taidemuseon näyttelyrakennus Vino talo eli Barclay de Tollyn talo
Perustettu 1940
Sijainti Tartto, Raekoja Plats
Koordinaatit
Ylläpitäjä Viron valtio
Johtaja Rael Artel
Kotisivut Tarton taidemuseo (englanniksi)

Tarton taidemuseo on Viron valtion omistama taidemuseo Tartossa. Se on perustettu vuonna 1940[1] paikallisen taidekoulun Pallaksen aloitteesta.

Pääkokoelmassa on 1700-luvulta alkaen virolaisten ja ulkomaalaisten taiteilijoiden teoksia, jotka liittyvät tavalla tai toiselle Viroon. Kokoelmassa on 23 000 näyttelyesinettä.[2] Museo pitää vaihtuvia näyttelyjä omien kokoelmien töistä ja näyttelyjä yhteistyössä virolaisten ja ulkomaisten museoiden ja gallerioiden kanssa. Näyttelyt järjestetään Raatihuoneentorin varrella olevassa historiallisessa Barclay de Tollyn talossa.

Jotkut viime vuosien nykytaiteen näyttelyt ovat synnyttäneet runsaasti julkista taiteen ansioista ja rajoista. Ristiriitaisin on ollut vuonna 2012 järjestetty näyttely MÖH? FUI! ÖÄK! OSSA! VAU!, jossa oli esillä Viron taiteen skandaalimaisimpia töitä vuoden 1990 jälkeen, sekä vuonna 2012 järjestetty näyttely Minu Poola. Mäletamisest ja unustamisest (Minun Puolani. Muistoja ja unohdusta) vuonna 2015, jossa oli esillä holokausti-aiheista puolalaista nykytaidetta.

Tarton taidemuseoa on johtanut vuodesta 2013 Rael Artel, joka on aiemmin ollut itsenäinen kuraattori ja galleristi.[3]

Johtajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taideyhdistys Pallas perusti 1918 Taidekorkeakoulu Pallaksen, jolla oli myöhemmin keskeinen osa paikallisessa taidekoulutuksessa. Kahdenkymmenen vuoden kuluttua taideyhdistys Pallaksen perustamisesta päätettiin perustaa museo, ja 17. marraskuuta 1940 Tarton kaupunki teki päätöksen museon perustamisesta. Sen paikaksi tuli Suurturg 3 (nyk. Raekoja Square, 3). Kesällä 1941 Valtion kansatieteellinen museo (nyk. Viron kansallismuseo) antoi museolle 1900-luvun taidekokoelmansa.

Sodan aikana museo jouduttiin siirtämään useita kertoja. Kriittisin tilanne oli 1943, jolloin kokoelman sijaintitalo Lai 17:ssä romahti pommituksessa. Suurin osa kokoelmasta kuitenkin pelastui. Usean muuton jälkeen museo siirtyi 1946 Vallikraavi 14:ssä olevan rakennuksen kahteen kerrokseen.[1] Ajan myötä rakennusta on kunnostettu vastaamaan museon tarpeita. Alun perin rakennuksessa oli sekä varastotilaa että näyttelysaleja, mutta 1999 rakennus päätettiin sulkea yleisöltä, jotta kasvava kokoelma olisi paremmin turvassa. Nykyisin siinä rakennuksessa on varasto, hallinto, virkailijoiden toimitilat, entistämispaja, kirjasto ja arkistot.

Tarton taidemuseon käytössä on vuodesta 1988 ollut myös Vino talo eli Barclay de Tollyn talo.

Tarton taidemuseolla on kaksi yksittäisen taiteilijan erikoismuseota, Anton Starkopfin (1972–1997) museo Tartossa ja Eduard Kutsarin (1971-2012) museo Elvassa.

Rael Artel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museota on johtanut vuodesta 2013 Rael Artel. Hän on aiemmin ollut itsenäinen kuraattori ja työskennellyt Virossa ja ulkomailla kansainvälisen nykytaiteen parissa. Rael Artel on työskennellyt vierailevana kuraattorina Kumun taidemuseossa Tallinnassa ja Lodzin taidemuseossa Puolassa. Hän jatkaa uudella sopimuksella vuodesta 2016 alkaen.[3]

Vino talo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarton taidemuseon näyttelytilat ovat vuodesta 1988 olleet niin sanotussa Vinossa talossa Raekoja Plats 18:ssa. Vuonna 1793 rakennettu talo kuului Barclay de Tollyn aatelisperheelle.[6] Vino talo on saanut nimensä siitä, että vuosien mittaan se on kallistunut toiselle puolelle vinoon perustusten erilaisten materiaalin vuoksi. Puolalaisten asiantuntijoiden entistämisen ansiosta kallistuminen on saatu pysähtymään

Talossa on kolme kerrosta vaihtuville näyttelyille, opetushuoneelle ja kirjakaupalle.

Museon kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museon kokoelman perustana ovat Pallas-taideyhdistyksen 133 taiteilijan teokset. Luettelon ensimmäinen teos oli Ida Anton-Agun "Interior". Taideyhdistys Pallaksen perintö on tärkeä osa kokoelmaa. Siihen kuuluu teoksia Nikolai Triikiltä, Konrad Mägiltä, Ado Vabbelta, Aleksander Vardilta, Karin Lutsilta ynnä muilta.

Pallaksen taiteilijoiden töiden lisäksi museossa on töitä 1800-luvun merkittävimmiltä virolaisilta taiteilijoilta, kuten Johann Köhler (kansallisen heräämisen kausi) ja Julie Wilhelmine Hagen-Schwartz (baltiansaksalaiset).

Museon kokoelmissa on myös teoksia merkittäviltä venäläisiltä ja muunmaalaisilta taiteilijoilta. Venäläistä koulukuntaa edustavat muun muassa Ivan Aivazovski, Ivan Šiškin, Maximilian Vološin, Konstantin Somov, Mihail Larionov ja Natalja Gontšarova.

Museon kokoelmissa on kaikkiaan noin 23 000 taideteosta.[2] Kokoelmat koostuvat maalauksista, piirroksista, grafiikasta, veistoksista ja nykytaiteesta (valokuvaus, videotaide, performanssitaide, äänitaide, installaatiot). Kokoelmiin voi tutustua museon verkkosivulla MUIS.[2]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Information Centre Of Estonian Museums Muuseum.ee. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  2. a b c Eesti muuseumide veebivärav - Muuseumide kogud muis.ee. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  3. a b Rael Artel will continue as the Director of the Tartu Art Museum | Ministry of Culture www.kul.ee. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)
  4. Vaike Tiik. Veerandsada aastat Tartu Riiklikku Kunstimuuseumi. Kogumikus Tartu Riikliku Kunstimuuseumi almanahh II (toim. V. Tiik). Tartu: Tartu Riiklik Kunstimuuseum, 1967, lk 5-10.
  5. "Tartu kunstimuuseumi direktoriks saab Rael Artel" Delfi, 16.11.2012 (viitattu 19.1.2017)
  6. The Leaning House of Tartu, Estonia Visitestonia.com. Viitattu 19.1.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Tartu Art Museum