Natalja Gontšarova

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Natalja Gontšarova
Natalja Gontšarova vuonna 1910
Natalja Gontšarova vuonna 1910
Henkilötiedot
Syntynyt 4. kesäkuuta 1881
Negajevo, Tulan kuvernementti
Kuollut 17. lokakuuta 1962 (81 vuotta)
Pariisi
Kansallisuus venäläis-ranskalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus avant-garde

Natalja Sergejevna Gontšarova (ven. Ната́лья Серге́евна Гончаро́ва; 4. kesäkuuta 1881 Negajevo, Tulan kuvernementti17. lokakuuta 1962 Pariisi) oli venäläinen avant-garde-taiteilija, vaatesuunnittelija, kirjailija, kuvittaja ja lavastesuunnittelija. Hänen isotätinsä oli Aleksandr Puškinin vaimo Natalja Nikolajevna Gontšarova.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gontšarova syntyi Tulan kuvernementissä isänsä, merkittävän matemaatikko ja arkkitehti Sergei Gontšarovin tilalla. Vuonna 1891 perhe muutti Moskovaan. Vuonna 1901 Gontšarova pääsi Moskovan maalaus-, veisto- ja rakennustaiteen opistoon, jossa tapasi Mihail Larionovin, joka opiskeli samassa koulussa. Pian heidän välilleen kehittyi elämän mittainen suhde.

Larionov ja Gontšarova olivat perustajajäseniä kahdessa venäläisessä taiteilijaryhmässä, Ruutusotamies vuonna 1909-1911 ja radikaalimpi Aasinhäntä vuonna 1912-1913. Aasinhäntä oli ajateltu tarkoitukselliseksi irtiotoksi eurooppalaisista taidevaikutteista ja itsenäisen venäläisen modernin taiteen koulukunnan perustamiseksi. Kuitenkin venäläinen futurismi on paljon esillä Gontšarovan myöhemmissä maalauksissa. Aluksi ikonimaalauksen ja primitiivisen etnisen venäläisen kansantaiteen parissa työskennellyt Gontšarova tuli kuuluisaksi Venäjällä futuristisista töistään Polkupyöräilijä ja myöhemmistä rayonistisista töistä. Moskovan futuristien johtajana he järjestivät provokatiivisia luentoja samaan tapaan kuin heidän italialaiset kollegansa. Gontšarova oli mukana myös graafisessa suunnittelussa ja kuvitti kirjoja futuristiseen tyyliin.

Gontšarova oli Der Blaue Reiter avant-garde-ryhmän jäsen sen perustamisesta alkaen vuonna 1911. Vuonna 1915 hän alkoi suunnitella balettiasuja ja lavasteita Genevessä. Vuonna 1915 hän alkoi työstää suunnitelmasarjaa — Kuusisiipinen serafi, Enkeli, Pyhä Andreas, Pyhä Markus, Jeesuksen syntymä ja muita Sergei Djagilevin balettiin Liturgia. Gontšarova muutti Pariisiin vuonna 1921 jossa hän suunnitteli joukon lavasteita Djagilevin Ballets russes'lle. Hän myös osallistui vuoden 1921 Salon d'Automneen ja osallistui säännöllisesti Salon des Tuileries'in ja Salon des Indépendants'n näyttelyihin.

Vuosina 1922-1926 Gontšarova teki muotisuunnitelmia Marie Cuttolin kaupalle Maison Myrborille Rue Vincentillä Pariisissa. Hänen rikkaasti kirjaillut ja applikoidut pukusuunnitelmat olivat saaneet voimakkaasti vaikutteita Venäjän kansantaiteesta, bysanttilaisista mosaiikeista ja hänen omista töistään Ballet russes'lle.

Gontšarovasta ja Larionovista tuli Ranskan kansalaisia vuonna 1939.

Gontšarova kuoli Pariisissa vuonna 1962.

Teoskuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Natalja Gontšarova.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Natalia Goncharova