Tampereen seudun joukkoliikenne

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tampereen seudun joukkoliikenne
Nysselogo.png
Tunnuslause Matkalla kanssasi (aiemmin Yksi kaikkien puolesta)
Perustettu 2006
Kotipaikka Tampere, Suomi
Toiminta-alue Tampereen kaupunkiseutu, Tampereen seutukunta
Toimiala joukkoliikenne
Henkilöstö 20
Kotisivu www.nysse.fi
Keskustorin linja-autokatokset.

Tampereen seudun joukkoliikenne (vuoteen 2014 asti Tampereen joukkoliikenne) on Tampereen kaupungin joukkoliikenneyksikön (JOLI) tilaamasta liikenteestä käytetty markkinointinimi. Markkinoinnissa käytetään myös nimeä Nysse.

Heinäkuun 2014 alusta lähtien Tampereen seudun joukkoliikenteen hallintoalueella asuu noin 370 000 ihmistä. Se vastaa Tampereen seudun eli Tampereen, Nokian, Ylöjärven, Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan, Oriveden ja Vesilahden sekä osittain myös Hämeenkyrön joukkoliikenteen suunnittelusta. Vuonna 2016 Nysse-liikenteessä tehtiin 36,9 miljoonaa matkaa, joka oli 6,6 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Nysse on HSL:n jälkeen matkamäärillä mitattuna Suomen toiseksi suurin joukkoliikenneviranomainen.[1][2]

Nysse on osa valtakunnallista Waltti-matkalippujärjestelmää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2000-luku: tilaaja-tuottajamalliin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin markkinointinimenä käytetty Tampereen joukkoliikenne otettiin käyttöön, kun Tampereen kaupunki siirtyi joukkoliikenteessä tilaaja-tuottajamalliin keväällä 2006, ja aiemmin Tampereen kaupungin liikennelaitoksen suunnittelu-, markkinointi- ja viranomaistoiminta siirrettiin tuolloin muodostettuun tilaajayksikköön. Liikennelaitoksen tehtäväksi jäi liikenteen hoito, jota alettiin ulkoistaa kilpailuttamalla ensin yhden auton pilottihankkeena talvikaudelle 2006-2007 (linja 32, tuottaja Atro Vuolle Oy). Ensimmäinen "kunnon" kilpailutus käynnistyi talvikaudelle 2008-2009, jolloin sittemmin Väinö Paunu Oy:n haltuun siirtynyt Veolia Transport Tampere Oy voitti linjojen 7 ja 27 liikennöinnin. Talvikauden 2009-2010 kilpailutetut linjat voittivat Väinö Paunu Oy (linja 15) ja Länsilinjat (linja 2). Kesäkaudella 2010 Ikea-linjan Y26 tuottajaksi valittiin Länsilinjat, joka tarjousyhteenliittymänä Paunun kanssa voitti ensimmäisen suuren kilpailutuspaketin linjojen 17, 20 ja 22 liikenteestä vaiheittain alkaen syksystä 2010.

2010-luku: seutuistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 alusta Tampereen kaupungin joukkoliikenneviranomaisen toimialue laajeni kattamaan Tampereen kaupungin lisäksi Nokian, Oriveden ja Ylöjärven kaupungit sekä Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden kunnat. Jokaisesta seitsemästä kehyskunnasta asetetaan yksi edustaja viranomaista johtavaan seudulliseen joukkoliikennelautakuntaan; Tampereen kaupunki nimeää seitsemän edustajaa ja lautakunnan puheenjohtajan.

Lahti Scala Scania L94UB -bussi keskustorilla

Viranomainen on toimivaltainen reittiliikenteessä sekä EU:n julkisen liikenteen palvelusopimusasetuksen mukaisessa linja-auto- ja raideliikenteessä junaliikennettä lukuun ottamatta. Se voi kuitenkin sopia yhteistariffin myös junaliikennettä harjoittavien yritysten, käytännössä lähinnä VR-Yhtymän kanssa samaan tapaan, kuin se on sopinut linja-autoyritysten kanssa toimivalta-alueensa ulkopuolelle jatkavien seutulinjojen kanssa.

Sukuoikeuksiin perustuvilla seutulinjoilla oli voimassa ns. siirtymäajan liikennöintisopimukset, osalla kesään 2014 ja osalla kesään 2016 asti. Tämän jälkeen seudullinen viranomainen voi suunnitella koko seudun linjaston "puhtaalta pöydältä" seudullisen joukkoliikennesuunnitelman pohjalta. Runkolinjajärjestelmään siirryttiin vuoden 2014 linjastouudistuksen yhteydessä, kun vuonna 2016 muutokset keskittyivät loppujen alueiden integroimiseen uuteen järjestelmään. Seuraava suuri linjastouudistus tulee raitiotien ensimmäisen vaiheen valmistuttua vuonna 2021.

Nimi Tampereen seudun joukkoliikenne otettiin käyttöön 6. kesäkuuta 2016 kun Tampereen joukkoliikenne vaihtoi nimekseen Tampereen seudun joukkoliikenne ja siirtyi yhteiseen kuusiportaiseen Waltti-maksuvyöhykejärjestelmään jolloin Kangasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilahti ja Ylöjärvi saivat yhtenäiset liput, ikäryhmät sekä lippuetuudet. Tilaajana Tampereen seudun joukkoliikenne suunnittelee, kilpailuttaa ja tilaa liikenteen, jota tuottajat eli liikennöitsijät liikennöivät. Tampereen seudun joukkoliikenne ei tämän vuoksi omista omaa kalustoa eikä sen työntekijöihin kuulu linja-autonkuljettajia.

Vuosina 2011–2019 joukkoliikenteen sähköisiin palveluihin kuuluivat Allu Aikataulut, Lissu Liikenteenseuranta, Repa Reittiopas, Nella Nettilataus, liikennevaloetuudet, pysäkkinäytöt, autonäytöt ja mobiilipalvelut. Kaikissa Tampereen joukkoliikenteen hallinnoimissa autoissa oli autonäyttö, joka näyttää seuraavan pysäkin nimen ja verkosta päivittyvän kellonajan.

2020-luku: raideliikenteen kasvu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen seudun lähijunaliikenne aloitettiin kokeiluliikenteenä loppuvuodesta 2019. Seudun ensimmäinen uusi lähijunaseisake avataan Tesomalle syksyllä 2021. Myös Tampereen raitioliikenne aloittaa toimintansa vuoden 2021 jälkipuoliskolla, ja järjestelmää on tarkoitus laajentaa länteen vuonna 2024 ja seudulliseksi tätä seuraavina vuosina.

Linja-autoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 valmistunut Lahti Scala Scania L94UB -bussi Tampereen Keskustorilla.

Tampereella linja-autoreiteissä on suosittu kaupungin rakenteen takia länsi-itäsuuntaisia heilurilinjoja, jotka ajavat keskustan läpi. Näin ollen vain muutamat linjat päättyvät keskustaan. Keskustaan päättyvien linjojen pääteasema on yleensä Keskustorin bussiterminaalissa, päätepysäkkejä on myös esimerkiksi Pyynikintorilla ja Särkänniemessä. Keskustassa liikenne painottuu voimakkaasti Hämeenkadulle, joka on koko pituudeltaan joukkoliikennekatu. Tärkeimpiä linjoja ovat runkolinjat, jotka on numeroitu linjoiksi 1–10.

Kilpailutetussa liikenteessä käytetään pääasiassa telilinja-autoja, joihin mahtuu mahdollisimman paljon matkustajia. Viimeiset iäkkäät nivelautot poistettiin käytöstä vuonna 2014[3] heikon talvikestävyyden ja korkeiden ylläpitokulujen takia. Nivelautoissa on lisäksi vähemmän istumapaikkoja kuin telilinja-autossa. TKL:n käytössä on kaksi hybridi- ja neljä sähköbussia.

Linja-autoliikenteen seudullinen joukkoliikenneuudistus toteutettiin vaiheittain vuosina 2014–2016, jolloin liikennöinnin järjestämisvastuu siirtyi liikennöitsijöiltä joukkoliikenneviranomaiselle.

Nyssen uusi ilme vuodesta 2020 lähtien

Hämeenkatu muuttui jalankululle, pyöräilylle ja  joukkoliikenteelle varatuksi kaduksi vaiheittain vuosien 2014-2018 aikana. Ratikan aloittaessa bussiliikenne keskustassa vähenee. Hämeenkadun katutila on rajallinen - katu ei kestä enempää busseja, mutta matkustajia riittäisi useammallekin vuorolle. Ratikkaan mahtuu 264 matkustajaa, kun yksi bussi kuljettaa 90 matkustajaa kerrallaan.  Tiheällä vuorovälillä keskusta on siis helpommin saavutettavissa ja matkustusmukavuus sekä palvelu paranee merkittävästi.[4]

Linjastonumerointi perustuu linjojen palvelutasoon. Tiheimmin liikennöivät linjat saavat linjatunnukset 1-10. Hieman harvemmalla vuorovälillä liikennöidään tunnuksilla 11-29. Linjat 30-39 ovat täydentäviä tai poikittaisia yhteyksiä. Kangasalle on varattu linjatunnukset 40-49, Lempäälään ja Vesilahdelle 50-59, Valkeakoskelle 60-69, Nokialle 70-79, Ylöjärvelle 80-89 ja Teisko-Aitolahti-alueelle sekä Orivedelle 90-99. Tapahtumiin tai erityisillä kausilla ajaville busseille annetaan kolminumeroiset tunnukset (esim. linja 101 Keskustori-Messukeskus).

Raitioliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tampereen raitioliikenne

Tampereen raitiotie on rakenteilla oleva kevyt raideliikenneratkaisu Tampereen kaupungin alueella. Ensimmäisessä vaiheessa raitiotie käsittää kaksi linjaa, jotka kulkevat Pyynikintorilta Hervantaan ja Sorin aukiolta keskussairaalalle. Toisessa vaiheessa raitiotietä on tarkoitus jatkaa Lentävänniemeen.

Kesällä 2014 Tampereen kaupunginvaltuustossa hyväksyttiin Tampereen modernin kaupunkiraitiotien yleissuunnitelma. Valtuusto hyväksyi suunniteltavien linjojen reitit kesäkuussa 2013.[5] Valtuusto päätti lopullisesti raitiotien toteuttamisesta ja rakentamisen aloittamisesta marraskuussa 2016, ja liikenne ensimmäisellä osuudella alkaa vuonna 2021.

Tampereen kaupunkiseudun rakennesuunnitelman päivittämisen yhteydessä ratkaistaan raitiotien asemasta koko kaupunkiseudulla.[6]

Lähijunaliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähijunaliikenne Tampereen kaupunkiseudulla alkoi 15. joulukuuta 2019, aluksi pilottihankkeena. Alkuvaiheessa liikennöidään yhtä linjaa M, joka kulkee Nokialta Tampereen, Lempäälän ja Viialan kautta Toijalaan. Lisäksi Helsingin seudun lähijunaliikenteen linja R liikennöi Tampereen ja Helsingin seutujen välillä pysähtyen useimmilla asemilla. Tampereen kaupunkiseudun kunnista taajamajunat sekä osa kaukojunista pysähtyvät Tampereen, Nokian ja Lempäälän ohella Orivedellä. Tampereen seudun joukkoliikenteen kausiliput kelpaavat helmikuusta 2020 alkaen sekä lähijuniin että Oriveden suunnan kaukojuniin Tampereen seudun joukkoliikennealueen sisällä.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lahtovaara, Riikka: Bussikyyti kelpaa kaupunkilaisille – Nyssellä matkustaminen kasvoi 2,4 miljoonalla kyydillä - Aamulehti Aamulehti. 22.2.2017. Viitattu 27.2.2017.
  2. Vuosi 2016 oli kaupunkijoukkoliikenteen paras vuosi ikinä! 22.2.2017. Paikallisliikenneliitto. Viitattu 27.2.2017.
  3. Roosa Pelkonen: Tampereen nivelbussit jäivät liikennehistoriaan 1. elokuuta 2014. Tamperelainen. Viitattu 13. syyskuuta 2015.
  4. Nysse uudistuu Nysse, Tampereen seudun joukkoliikenne. Viitattu 26.3.2021.
  5. http://www.tampere.fi/liikennejakadut/ajankohtaista/6HS3flLDw.html
  6. http://www.tampereenseutu.fi/ajankohtaista/?x1536247=2475101
  7. Kalliosaari, Kati: Nokialta vartissa Tampereelle. Aamulehti, 23.1.2019, s. 7. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.12.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]