Tampereen rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampere
Tammerfors
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Tpe
Rataosa  Riihimäki–Tampere
Tampere–Haapamäki
Tampere–Seinäjoki
Tampere–Pori
Ratakilometri  187,389
Sijainti  61°29′55″N, 023°46′23″E
Osoite  Rautatienkatu 25, 33100 Tampere
Etäisyydet  Riihimäki 115,9 km
Seinäjoki 157,7 km
Pori 134,8 km
Haapamäki 112,8 km
Jyväskylä 153,5 km
Hämeenlinna 79,8 km
Toijala 40,0 km
Parkano 75,0 km
Kokemäki 97,1 km
Orivesi 40,9 km
Avattu  1876
Liikenne
Käyttäjiä   3 417 000 (v. 2008) [1]
Kaukoliikenne  Helsinkiin, Turkuun, Seinäjoelle, Vaasaan, Ouluun, Poriin, Kuopioon, Rovaniemelle, Kemijärvelle, Pieksämäelle
Vaihtoyhteydet  Tampereen joukkoliikenteen bussit 1/A/B/C, 2, 3/V, 6, 8, 9/K, 14/N, 15, 17, 20, 25, 28/B/C/Y, 29, 29K, 37, 40/A/B/C, 42/K, 80, 90/M/Mx/T/Tx, 95/R/X
Matkustajalaituri(t)
Korkeus  55 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus  500 m [2]
Pinnoite  Asfaltti
Infonäytöt  15 kpl [2], 3 kpl / raide
Asemarakennus
Tyyppi  maanpäällinen asema
Lipunmyynti  kyllä
Hissejä  2
Ratapiha
Raiteisto  5 laituriraidetta

Tampereen rautatieasema (lyh. Tpe, ratakm 187+389, ruots. Tammerfors järnvägsstation) on Tamperetta palveleva rautatieasema, joka on Suomen merkittäviä rautatieasemia ja sijaitsee Suomen pääradan varrella. Se on vuoden 2008 matkustajamäärillä mitattuna Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema Helsingin päärautatieaseman jälkeen.

Matkustajaliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen rautatieasemalta lähtee ja sinne saapuu päivittäin noin 150 junaa. Päivittäin Tampereen aseman kautta kulkee noin 10 000 junamatkustajaa, ja vuosittainen matkustajamäärä on noin 3,4 miljoonaa. Vilkkainta liikenne on Helsingin suuntaan. Tampereelta pääsee myös pohjoiseen sekä Turun, Jyväskylän ja Porin suuntiin. Pendolino-junat kulkevat Tampereelta Helsinkiin, Jyväskylän kautta Kuopioon sekä Seinäjoen kautta Ouluun.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen keskeisellä paikalla sijaitseva asema ja sen rautatiepiha ovat toimineet kaupungin osien jakajana lähes Tammerkosken tavoin: paikkojen sijainti määritellään usein sen mukaan, kummalla puolen asemaa ne ovat. Kaupungin pääkatu Hämeenkatu alkaa rautatieasemalta jatkuen Hämeensillan yli läntiseen päähän Aleksanterin kirkolle. Tammelan puolelta asemaa alkaa Itsenäisyydenkatu (vuoteen 1958 saakka Puolimatkankatu) jatkuen Kalevan kirkolle.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunniteltaessa rautatietä Hämeenlinnasta Tampereelle esillä oli kaksi vaihtoehtoa Tampereen aseman sijoituspaikaksi. Läntisessä vaihtoehdossa rautatietä oletettiin jatkettavan aikanaan Pohjanmaalle Kyröskosken kautta, jolloin rata olisi ylittänyt Tammerkosken Ratinanniemen kohdalla ja asema olisi sijoittunut nykyisen Hämeenpuiston linjalle. Asemalta olisi lisäksi voitu rakentaa pistoraide Näsijärven rantaan Mustanlahden satamaan. Itäisen vaihtoehdon mukaan rata Pohjanmaalle olisi suuntautunut Orivedelle, jolloin asema olisi jäänyt kauas Messukylän kunnan alueelle. Tamperelaiset kannattivat läntistä vaihtoehtoa, koska kaupunki sijaitsi silloin kokonaisuudessaan Tammerkosken länsipuolella ja itäisessä vaihtoehdossa asema sijoittui huonomaineisen Kyttälän esikaupungin taakse. Rautatie päätettiin kuitenkin rakentaa itäisen vaihtoehdon mukaan, koska Kyttälän kaakkoispuolella oli aseman sijoituspaikaksi sopiva alue ja sieltä katsottiin rataa voitavan jatkaa Oriveden ohella myös alkuperäisen läntisen vaihtoehdon mukaan Kyröskoskelle. Ratapihan pohjoispäästä rataa jatkettiin Näsijärven rantaan Naistenlahden satamaan.[3]

Ensimmäinen, nykyistä asemaa edeltänyt puinen asemarakennus valmistui 1876 palvelemaan liikennettä vastavalmistuneilla rataosuuksilla HämeenlinnaToijala–Tampere ja Turku–Toijala–Tampere. Vanhasta asemasta rakennettiin 2. luokan asema radan tyyppipiirustuksista poikkeavien erillisten piirustusten mukaisesti. Sen suunnittelijana pidetään Knut Nylanderia. Asemarakennus muistutti Lahden, Toijalan ja Vaasan rautatieasemia, joista nykyisin on jäljellä enää Vaasan asema. Ratapihan itäpuolelle sijoitettiin veturitallit, joiden pohjoinen 12-paikkainen osa valmistui jo vuonna 1874. Eteläinen osa valmistui vuonna 1896 ja molempia talleja laajennettiin 1920- ja 1930-luvuilla. Veturitallien pohjoispuolelle valmistui vuonna 1905 Bruno Granholmin suunnittelema tavara-asemarakennus, jota laajennettiin vuosina 1922 ja 1980.[3]

Tampere oli alun perin vuonna 1876 avatun Hämeenlinna–Tampere-radan pohjoinen pääteasema. Vuoteen 1882 saakka se oli Suomen pohjoisin rautatieliikennepaikka, kunnes Vaasa syrjäytti sen.[4] Tampereesta muodostui kuitenkin pian tärkeä kolmen suunnan risteysasema. Vuonna 1883 otettiin käyttöön ns. vanha Pohjanmaan rata, joka kaarsi ratapihan eteläpäästä kohti itää. Vuonna 1895 liikenteelle avattu Porin rata lähti ratapihan pohjoispäästä ja kääntyi Tammerkosken niskan yli kaupungin keskustan pohjoispuolitse länteen. Liikenteen lisääntyessä rakennettiin ratapihan pohjoispuolelle Kyttälän ja Tammelan kaupunginosat yhdistänyt ylikulkusilta vuonna 1898. Järjestelyratapiha rakennettiin pääradan varteen Hatanpään kohdalle.[3]

Tampereen merkitys rautateiden solmukohtana korostui entisestään, kun Porin radan Lielahden asemalta Parkanon kautta Seinäjoelle suuntautunut uusi Pohjanmaan rata avattiin liikenteelle vuonna 1971.[5]

Uusi asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema palveli hyvin tehtävässään alkuaikoina, sillä silloin Tampereelle saapui vain muutama juna päivässä. Pian se kävi kuitenkin ahtaaksi, ja asemaa jouduttiin laajentamaan useaan otteeseen. Tuolloin Tampereelle päätettiin rakentaa uusi asema, josta järjestettiin suunnittelukilpailu. Uuden aseman suunnittelua hidastivat kuitenkin epäselvyydet ratapihan poikki rakennettavan alikulun suunnasta.[3]

Asemarakennus on Eero Seppälän ja Otto Flodinin suunnittelema, funktionalismia edustava rakennus, joka valmistui vuonna 1936. Alakertaan sijoitettiin matkatavaroiden käsittelytilat sekä suuri, kahden kerroksen korkuinen keskushalli toimisto- ja kahvilatiloineen. Hallista rakennettiin henkilö- ja tavaratunnelit laitureille. Rakennuksen toiseen kerrokseen sijoitettiin toimisto-, ravintola- ja postitiloja. Laiturikatokset toteutettiin rakenteellisesti erikoisella taitelaattamenetelmällä teräsbetonista. Noin 36-metrinen Aulis Blomstedtin suunnittelema kellotorni liitettiin jälkikäteen suunnitelmiin rautatiehallituksen vaatimuksesta (korkeus katutasosta laskien noin 47 metriä[6]). Torni ja aseman pohjoinen siipi asemaravintoloineen valmistuivat vuonna 1937. Vuonna 1948 aseman eteläistä siipeä korotettiin yhdellä kerroksella. [7] Tampereen asemarakennus siirtyi VR-Yhtymälle vuonna 1995. Museovirasto on luokitellut Tampereen asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.[3]

Rautatien tunneli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen uuden asemarakennuksen valmistumista liikenne kaupungin keskustasta Tammelaan kulki Hämeenkadun päästä alkanutta puusiltaa pitkin ylittäen rautatien. Silta kävi kuitenkin liikennemäärien lisääntyessä ahtaaksi ja hankalaksi käyttää. 1930-luvun alussa päätettiin rakentaa rautatien alittava tunneli helpottamaan liikennettä. Tunnelin rakentamisen teki kuitenkin vaikeaksi se, että Tammela sijaitsi paljon korkeammalla kuin kaupungin keskusta. Ongelma ratkaistiin madaltamalla Itsenäisyydenkatua (silloin Puolimatkankatu) usealla metrillä, jolloin kulku tunneliin helpottuisi. [8] Tunneli valmistui samaan aikaan uuden aseman kanssa, ja yhteydet kaupungissa Tammelan ja ydinkeskustan välillä paranivat ratkaisevasti. Asema-aukio madallettiin samalle tasolle tunnelin kanssa.[3]

Asemanseudun muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen rautatieasemaan on tehty vain hyvin vähän muutoksia vuosien varrella. Asemanseutu on sen sijaan muuttunut. Aseman eteläpäähän rakennettiin vuonna 1983 myymälä-pysäköintirakennus. Vuonna 1989 Asema-aukiolta puhkaistiin asemarakennuksen läpi 98 metriä pitkä liiketunneli, niin sanottu Asematunneli, jonka varrella toimii nykyään parisenkymmentä liikettä. Tällöin jalankulkijoiden ei tarvinnut enää käyttää ahdasta ja meluisaa Itsenäisyydenkadun alikulkua. Samalla aseman lipputoimisto muutti uusiin tiloihinsa. Lipputoimiston yhteyteen rakennettiin matkatavaralle uudet tilat vuonna 1994. Vuonna 2008 valmistui ratapihan alittava Matkakeskustunneli.[3] Vuonna 2012 valmistui kolmas jalankulkutunneli. Se on noin 60 metriä pitkä radansuuntainen Pendolino-tunneli, joka yhdisti kaksi aiempaa tunnelia.[9] Pendolino-tunneli valmistui samalla kuin pysäköintiluola P-Hämppi ja sen rautatieasemaa palveleva noutoparkki.[10] Vuonna 2012 avattiin myös 75 metriä pitkä Rongankadun alikulkutunneli jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Se helpottaa kulkemista Tammelan ja keskustan välillä. Tunnelista on hissi- ja porrasyhteys kaikille laitureille.[11]

Tavara-asema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raiteistoa uusittiin laajasti 1990-luvun loppupuolella, jolloin vanhan tavara-aseman lastausraiteet purettiin ja veturitallit poistettiin käytöstä. Myös eräitä läheisille varastorakennuksille johtaneita raiteita on purettu. Vanhan tavara-aseman makasiinit purettiin alkusyksyllä 2009. Tampereen nykyinen tavara-asema sijaitsee matkustajaliikenteen aseman eteläpuolella Rautaharkossa. Sen yhteydessä on Viinikan ratapiha, joka on eräs Suomen vilkkaimmista järjestelyratapihoista. Vihreä rakennus radan itäpuolella matkustajaliikenteen asemaa vastapäätä on vanha tavara-asema.

Pistoraiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2004 katkaistiin ratapihalta lähtevä pistoraide Naistenlahden voimalaitokselle pohjoispäästään. Raiteen eteläpäätä käytetään vaunujen säilytykseen ja järjestelyyn. Viinikan ratapihalta johti aiemmin Tampereen kaupungin omistama raide Helsingin moottoritien yli Nekalan kaupunginosaan, jossa raide haarautui useita tukkuliikkeitä palvelleiksi yksityisraiteiksi. Nykyään raideyhteys ratapihan ja Nekalan välillä on katkaistu, ja suurin osa raiteista on purettu. Pistoraiteen viimeisinä vuosina moottoritien ylittänyttä ratasiltaa käytettiin vaunujen säilytykseen.

Onnettomuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen rautatieasemalla 2. marraskuuta 2001 sattuneessa junaonnettomuudessa 47 matkustajaa sai lieviä vammoja veturin törmätessä Seinäjoelle lähdössä olleen matkustajajunan perään. Kuljettaja oli siirtämässä veturia Turkuun lähdössä olleen junan toiseen päähän kulkusuunnan vaihtuessa eikä huomannut, että raide ei ollut vielä vapautunut.[12]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien valmistuessa Tampereen asema sijaitsi vielä kaupungin ulkopuolella Messukylän pitäjän alueella. Aseman länsipuolella sijainnut Kyttälän alue liitettiin Tampereen kaupunkiin kuitenkin jo radan avaamista seuraavana vuonna ja järjesteltiin seuraavien parin vuosikymmenen aikana uudelleen osaksi Tampereen keskeistä kaupunkia. Rautatiellä oli suuri vaikutus teollisuuden ja liike-elämän ja sitä kautta asukasluvun kasvuun; vuosien 1870 ja 1935 välillä Tampereen asukasluku kasvoi kahdeksankertaiseksi. Kaupungin liikekeskusta laajeni vanhalta kaupunkialueelta yksinomaan itään ja vanhan Kyttälän hökkelikylän tilalle nousi 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana uusi kaupunginosa. Toisen maailmansodan jälkeen liikekeskusta jatkoi leviämistään rautatieaseman itäpuolelle Tammelan kaupunginosaan, ja keskustan painopiste siirtyi Tammerkosken länsipuolelta sen itäpuolelle.[3]

Suunnitelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosikymmenten kiistanaiheena on ollut idea matkakeskuksesta Tampereelle: nykyisellään kaukoliikenteen keskukset linja-autoasema ja rautatieasema ovat verraten etäällä toisistaan.

Tampereen rautatieasemalla on raiteita on yhteensä viisi, mutta suunnitteilla on ollut yhden laiturin lisääminen, jolloin raiteiden määräksi tulisi seitsemän.

Junien lähtöraiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen rautatieasemalla on nykyään kolme laituria, joista kaksi ensimmäistä on katettu. Raiteita on yhteensä viisi. [13]

  • Raiteilta 1–2 liikennöidään etelään (Helsinki) ja pohjoiseen (Seinäjoki, Vaasa ja Oulu). Myös yksi Porin juna käyttää raidetta 1 ja yksi raidetta 2.
  • Raiteilta 3–5 liikennöidään pääasiassa itään (Haapamäki ja Jyväskylä) ja länteen (Turku ja Pori), mutta myös osa Helsinkiin ja pohjoiseen lähtevistä junista käyttää näitä raiteita.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 23. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 30 (37) & LIITE 12 / 5 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  3. a b c d e f g h i Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 79–81. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  4. Iltanen 2010, s. 243.
  5. Iltanen 2010, s. 136.
  6. Marjo Rämö: Vuorikiipeilijät vaihtoivat aseman kellotornin kyltin – Katso kuvat tornista! 28. joulukuuta 2011. Tamperelainen. Viitattu 24. huhtikuuta 2015.
  7. Tampereen rautatieasema täyttää 80 vuotta – katso animaatioista, miten asema on muuttunut 22.9.2016. Aamulehti. Viitattu 26.9.2016.
  8. Koskesta voimaa, Vanha rautatieasema ja Tammelan silta
  9. Tampere rakennuttaa uuden jalankulkutunnelin 6.9.2011. Ilta Sanomat. Viitattu 26.9.2016.
  10. Nyt se on auki – Tiesitkö tämän P-Hämpistä 30.11.2012. Tamperelainen. Viitattu 26.9.2016.
  11. Rongankadulta pääsee nyt tunneliin 8.6.2012. Yle. Viitattu 26.9.2016.
  12. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003, s. 40. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1.
  13. https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Tampere.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tampereen rautatieasema.