Tampereen rautatieasema

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tampere
Tammerfors
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Tpe
Rataosa  Riihimäki–Tampere
Tampere–Haapamäki
Tampere–Seinäjoki
Tampere–Pori
Sijainti  61°29′55″N, 023°46′23″E
Osoite  Rautatienkatu 25, 33100 Tampere
Etäisyydet  Riihimäki 115,9 km
Seinäjoki 157,7 km
Pori 134,8 km
Haapamäki 112,8 km
Jyväskylä 153,5 km
Hämeenlinna 79,8 km
Toijala 40,0 km
Parkano 75,0 km
Kokemäki 97,1 km
Orivesi 40,9 km
Avattu  1876
Liikenne
Käyttäjiä   3 417 000 (v. 2008) [1]
Kaukoliikenne  Helsinkiin, Turkuun, Seinäjoelle, Vaasaan, Ouluun, Poriin, Kuopioon, Rovaniemelle, Kemijärvelle, Pieksämäelle
Matkustajalaituri(t)
Korkeus  55 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus  500 m [2]
Pinnoite  Asfaltti
Infonäytöt  15 kpl [2], 3 kpl / raide
Asemarakennus
Tyyppi  maanpäällinen asema
Lipunmyynti  kyllä
Hissejä  2
Ratapiha
Raiteisto  5 laituriraidetta

Tampereen rautatieasema (lyh. Tpe, ruots. Tammerfors järnvägsstation) on Tamperetta palveleva rautatieasema, joka on Suomen merkittäviä rautatieasemia ja sijaitsee Suomen pääradan varrella. Se on vuoden 2008 matkustajamäärillä mitattuna Suomen toiseksi vilkkain rautatieasema Helsingin päärautatieaseman jälkeen. Tampereen keskeisellä paikalla sijaitseva asema ja sen rautatiepiha ovat toimineet kaupungin osien jakajana lähes Tammerkosken tavoin: paikkojen sijainti määritellään usein sen mukaan, kummalla puolen asemaa ne ovat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suunniteltaessa rautatietä Hämeenlinnasta Tampereelle esillä oli kaksi vaihtoehtoa Tampereen aseman sijoituspaikaksi. Läntisessä vaihtoehdossa rautatietä oletettiin jatkettavan aikanaan Pohjanmaalle Kyröskosken kautta, jolloin rata olisi ylittänyt Tammerkosken Ratinanniemen kohdalla ja asema olisi sijoittunut nykyisen Hämeenpuiston linjalle. Asemalta olisi lisäksi voitu rakentaa pistoraide Näsijärven rantaan Mustanlahden satamaan. Itäisen vaihtoehdon mukaan rata Pohjanmaalle olisi suuntautunut Orivedelle, jolloin asema olisi jäänyt kauas Messukylän kunnan alueelle. Tamperelaiset kannattivat läntistä vaihtoehtoa, koska kaupunki sijaitsi silloin kokonaisuudessaan Tammerkosken länsipuolella ja itäisessä vaihtoehdossa asema sijoittui huonomaineisen Kyttälän esikaupungin taakse. Rautatie päätettiin kuitenkin rakentaa itäisen vaihtoehdon mukaan, koska Kyttälän kaakkoispuolella oli aseman sijoituspaikaksi sopiva alue ja sieltä katsottiin rataa voitavan jatkaa Oriveden ohella myös alkuperäisen läntisen vaihtoehdon mukaan Kyröskoskelle. Ratapihan pohjoispäästä rataa jatkettiin Näsijärven rantaan Naistenlahden satamaan.[3]

Ensimmäinen, nykyistä asemaa edeltänyt puinen asemarakennus valmistui 1876 palvelemaan liikennettä vastavalmistuneilla rataosuuksilla HämeenlinnaToijala–Tampere ja Turku–Toijala–Tampere. Vanhasta asemasta rakennettiin 2. luokan asema radan tyyppipiirustuksista poikkeavien erillisten piirustusten mukaisesti. Sen suunnittelijana pidetään Knut Nylanderia. Asemarakennus muistutti Lahden, Toijalan ja Vaasan rautatieasemia, joista nykyisin on jäljellä enää Vaasan asema. Ratapihan itäpuolelle sijoitettiin veturitallit, joiden pohjoinen 12-paikkainen osa valmistui jo vuonna 1874. Eteläinen osa valmistui vuonna 1896 ja molempia talleja laajennettiin 1920- ja 1930-luvuilla. Veturitallien pohjoispuolelle valmistui vuonna 1905 Bruno Granholmin suunnittelema tavara-asemarakennus, jota laajennettiin vuosina 1922 ja 1980.[3]

Tampere oli alun perin vuonna 1876 avatun Hämeenlinna–Tampere-radan pohjoinen pääteasema. Vuoteen 1882 saakka se oli Suomen pohjoisin rautatieliikennepaikka, kunnes Vaasa syrjäytti sen.[4] Tampereesta muodostui kuitenkin pian tärkeä kolmen suunnan risteysasema. Vuonna 1883 otettiin käyttöön ns. vanha Pohjanmaan rata, joka kaarsi ratapihan eteläpäästä kohti itää. Vuonna 1895 liikenteelle avattu Porin rata lähti ratapihan pohjoispäästä ja kääntyi Tammerkosken niskan yli kaupungin keskustan pohjoispuolitse länteen. Liikenteen lisääntyessä rakennettiin ratapihan pohjoispuolelle Kyttälän ja Tammelan kaupunginosat yhdistänyt ylikulkusilta vuonna 1898. Järjestelyratapiha rakennettiin pääradan varteen Hatanpään kohdalle.[3]

Uusi asemarakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema palveli hyvin tehtävässään alkuaikoina, sillä silloin Tampereelle saapui vain muutama juna päivässä. Pian se kävi kuitenkin ahtaaksi, ja asemaa jouduttiin laajentamaan useaan otteeseen. Tuolloin Tampereelle päätettiin rakentaa uusi asema, josta järjestettiin suunnittelukilpailu. Uuden aseman suunnittelua hidastivat kuitenkin epäselvyydet ratapihan poikki rakennettavan alikulun suunnasta.[3]

Asemarakennus on Eero Seppälän ja Otto Flodinin suunnittelema, funktionalismia edustava rakennus, joka valmistui vuonna 1936. Alakertaan sijoitettiin matkatavaroiden käsittelytilat sekä suuri, kahden kerroksen korkuinen keskushalli toimisto- ja kahvilatiloineen. Hallista rakennettiin henkilö- ja tavaratunnelit laitureille. Rakennuksen toiseen kerrokseen sijoitettiin toimisto-, ravintola- ja postitiloja. Laiturikatokset toteutettiin rakenteellisesti erikoisella taitelaattamenetelmällä teräsbetonista. Noin 36-metrinen Aulis Blomstedtin suunnittelema kellotorni liitettiin jälkikäteen suunnitelmiin rautatiehallituksen vaatimuksesta (korkeus katutasosta laskien noin 47 metriä[5]). Kaupungin pääkatu Hämeenkatu alkaa rautatieasemalta jatkuen Hämeensillan yli läntiseen päähän Aleksanterin kirkolle. Tammelan puolelta asemaa alkaa Itsenäisyydenkatu (vuoteen 1958 saakka Puolimatkankatu) jatkuen Kalevan kirkolle.[3]

Yhteydet kaupungissa Tammelan ja ydinkeskustan välillä paranivat ratkaisevasti, kun asemapihan ali puhkaistiin tunneli, joka valmistui samaan aikaan uuden aseman kanssa. Asema-aukio madallettiin samalle tasolle tunnelin kanssa.[3]

Tampereen rautatieasemaan on tehty vain hyvin vähän muutoksia vuosien varrella. Asemanseutu on sen sijaan muuttunut. Aseman eteläpäähän rakennettiin vuonna 1983 myymälä-pysäköintirakennus. Vuonna 1989 Asema-aukiolta puhkaistiin asemarakennuksen läpi 98 metriä pitkä liiketunneli, niin sanottu Asematunneli, jonka varrella toimii nykyään parisenkymmentä liikettä. Tällöin jalankulkijoiden ei tarvinnut enää käyttää ahdasta ja meluisaa Itsenäisyydenkadun alikulkua. Samalla aseman lipputoimisto muutti uusiin tiloihinsa. Lipputoimiston yhteyteen rakennettiin matkatavaralle uudet tilat vuonna 1994. Vuonna 2008 valmistui ratapihan alittava Matkakeskustunneli.[3]

Tampereen merkitys rautateiden solmukohtana korostui entisestään, kun Porin radan Lielahden asemalta Parkanon kautta Seinäjoelle suuntautunut uusi Pohjanmaan rata avattiin liikenteelle vuonna 1971.[6]

Tampereen asemarakennus siirtyi VR-Yhtymälle vuonna 1995. Museovirasto on luokitellut Tampereen asema-alueen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.[3]

Vuonna 2012 avattiin myös Rongankadun tunneli jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden käyttöön. Se helpottaa kulkemista Tammelan ja keskustan välillä. Tunnelista on yhteys kaikille laitureille.

Raiteistoa uusittiin laajasti 1990-luvun loppupuolella, jolloin vanhan tavara-aseman lastausraiteet purettiin ja veturitallit poistettiin käytöstä. Myös eräitä läheisille varastorakennuksille johtaneita raiteita on purettu. Vuonna 2004 katkaistiin ratapihalta lähtevä pistoraide Naistenlahden voimalaitokselle pohjoispäästään. Raiteen eteläpäätä käytetään vaunujen säilytykseen ja järjestelyyn.

Vanhan tavara-aseman makasiinit purettiin alkusyksyllä 2009.

Tampereen rautatieasemalla 2. marraskuuta 2001 sattuneessa junaonnettomuudessa 47 matkustajaa sai lieviä vammoja veturin törmätessä Seinäjoelle lähdössä olleen matkustajajunan perään. Kuljettaja oli siirtämässä veturia Turkuun lähdössä olleen junan toiseen päähän kulkusuunnan vaihtuessa eikä huomannut, että raide ei ollut vielä vapautunut.[7]

Merkitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatien valmistuessa Tampereen asema sijaitsi vielä kaupungin ulkopuolella Messukylän pitäjän alueella. Aseman länsipuolella sijainnut Kyttälän alue liitettiin Tampereen kaupunkiin kuitenkin jo radan avaamista seuraavana vuonna ja järjesteltiin seuraavien parin vuosikymmenen aikana uudelleen osaksi Tampereen keskeistä kaupunkia. Rautatiellä oli suuri vaikutus teollisuuden ja liike-elämän ja sitä kautta asukasluvun kasvuun; vuosien 1870 ja 1935 välillä Tampereen asukasluku kasvoi kahdeksankertaiseksi. Kaupungin liikekeskusta laajeni vanhalta kaupunkialueelta yksinomaan itään ja vanhan Kyttälän hökkelikylän tilalle nousi 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana uusi kaupunginosa. Toisen maailmansodan jälkeen liikekeskusta jatkoi leviämistään rautatieaseman itäpuolelle Tammelan kaupunginosaan, ja keskustan painopiste siirtyi Tammerkosken länsipuolelta sen itäpuolelle.[3]

Vuosikymmenten kiistanaiheena on ollut idea matkakeskuksesta Tampereelle: nykyisellään kaukoliikenteen keskukset linja-autoasema ja rautatieasema ovat verraten etäällä toisistaan.

Tampereen rautatieasemalla on nykyään kolme laituria, joista kaksi ensimmäistä on katettu. Raiteita on yhteensä viisi, mutta suunnitteilla on ollut yhden laiturin lisääminen, jolloin raiteiden määräksi tulisi seitsemän.

Tampereen rautatieasemalta lähtee ja sinne saapuu päivittäin noin 150 junaa. Päivittäin Tampereen aseman kautta kulkee noin 10 000 junamatkustajaa, ja vuosittainen matkustajamäärä on noin 3,4 miljoonaa. Vilkkainta liikenne on Helsingin suuntaan. Tampereelta pääsee myös pohjoiseen sekä Turun, Jyväskylän ja Porin suuntiin. Pendolino-junat kulkevat Tampereelta Helsinkiin, Jyväskylän kautta Kuopioon sekä Seinäjoen kautta Ouluun.

Tampereen nykyinen tavara-asema sijaitsee matkustajaliikenteen aseman eteläpuolella Rautaharkossa. Sen yhteydessä on Viinikan ratapiha, joka on eräs Suomen vilkkaimmista järjestelyratapihoista. Vihreä rakennus radan itäpuolella matkustajaliikenteen asemaa vastapäätä on vanha tavara-asema.

Viinikan ratapihalta johti aiemmin Tampereen kaupungin omistama raide Helsingin moottoritien yli Nekalan kaupunginosaan, jossa raide haarautui useita tukkuliikkeitä palvelleiksi yksityisraiteiksi. Nykyään raideyhteys ratapihan ja Nekalan välillä on katkaistu, ja suurin osa raiteista on purettu. Pistoraiteen viimeisinä vuosina moottoritien ylittänyttä ratasiltaa käytettiin vaunujen säilytykseen. Nuoriso on nykyään ominut sillan ajanviettopaikakseen.

Junien lähtöraiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[8]

  • Raiteilta 1–2 liikennöidään etelään (Helsinki) ja pohjoiseen (Seinäjoki, Vaasa ja Oulu). Myös yksi Porin juna käyttää raidetta 1 ja yksi raidetta 2.
  • Raiteilta 3–5 liikennöidään pääasiassa itään (Haapamäki ja Jyväskylä) ja länteen (Turku ja Pori), mutta myös osa Helsinkiin ja pohjoiseen lähtevistä junista käyttää näitä raiteita.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 23. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 30 (37) & LIITE 12 / 5 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 25.6.2012).
  3. a b c d e f g h i Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 79–81. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-952-593-214-3.
  4. Iltanen 2010, s. 243.
  5. Marjo Rämö: Vuorikiipeilijät vaihtoivat aseman kellotornin kyltin – Katso kuvat tornista! 28. joulukuuta 2011. Tamperelainen. Viitattu 24. huhtikuuta 2015.
  6. Iltanen 2010, s. 136.
  7. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2003, s. 40. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18085-1.
  8. https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Tampere.pdf

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tampereen rautatieasema.