Hämeenlinnan rautatieasema

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hämeenlinna
Tavastehus
Kuva asemalta
Perustiedot
Lyhenne  Hl
Rataosa  Riihimäki–Tampere
Sijainti  61°00′08″N, 024°28′42″E
Osoite  Hämeentie 16, 13200 Hämeenlinna
Kunta  Hämeenlinna (vuoteen 1916 Hämeenlinnan maalaiskunta)
Etäisyydet  Riihimäki 36 km
Turenki 13,8 km
Tampere 79,8 km
Parola 10,2 km
Avattu  1862
Liikenne
Käyttäjiä   999 000 (v. 2008)[1]
Operaattori(t)  VR-Yhtymä
Kaukoliikenne  Helsinki–Oulu
Paikallisjunat  Lähiliikenteen vuorot Helsinkiin ja Tampereelle
Lähijunat  R
Tavaraliikenne  kappaletavara, terästuotteet
Vaihtoyhteydet  Hämeenlinnan paikallisliikenteen linja-autot
Matkustajalaituri(t)
Korkeus  55 cm[2]
Lyhin ja pisin pituus  257 m; 450 m[2]
Pinnoite  Asfaltti
Infonäytöt  5 kpl[2], 2 kpl raiteille 2 ja 3;
1 kpl raiteelle 1
Asemarakennus
Materiaali  tiili
Lipunmyynti  kyllä
Hissejä  2
Ratapiha
Raiteisto  3 laituriraidetta
4 tavararaidetta

Hämeenlinnan rautatieasema (lyh. Hl, ruots. Tavastehus järnvägsstation) on Suomen rataverkolla Hämeenlinnassa sijaitseva pääradan rautatieasema. Se on yksi Suomen vanhimpia rautatieliikennepaikkoja, sillä maan ensimmäinen rautatieosuus avattiin vuonna 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välille.

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinna sijaitsee Helsingin ja Tampereen puolivälissä, ja siksi rautatiellä on varsin paljon läpikulkuliikennettä, vaikkei Hämeenlinna olekaan risteysasema. Hämeenlinnassa pysähtyvät kaikki Helsingin ja Tampereen välillä liikennöivät henkilöjunat lukuun ottamatta Pendolino-junia, tosin vuoteen 2006 asti myös Pendolinot pysähtyivät Hämeenlinnassa. Hämeenlinnan asemalla on vuonna 1999 rakennettu alikulkutunneli, joka korvasi edellisen 1960-luvun puolivälissä valmistuneen tunnelin. Helsinkiin liikennöidään raiteelta 1 (muutama juna käyttää raidetta 2) sekä Tampereen suuntaan raiteelta 3.[3]

Hämeenlinnan asemarakennus siirtyi VR-Yhtymän omistukseen vuonna 1995. Tavaramakasiini siirtyi eräiden muiden rakennusten ohella Ratahallintokeskukselta Senaatti-kiinteistöille vuonna 2007. Asema-alueen itäreunalle valmistui uusi tavararatapiha vuonna 1996. Museovirasto on luokitellut Hämeenlinnan rautatieaseman alueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.[4]

Keinusaaren kaupunginosassa sijaitsevan aseman kautta kulkevat Hämeenlinnan kaupunkiliikenteen linja-autot ja siellä on myös taksiasema.[5]

Asemalta runsaat kaksi kilometriä pohjoiseen, hotelli Aulangon tuntumassa, sijaitsi kesäisin käytössä ollut seisake vesibussireitti Hopealinjan laiturin kohdalla vuosina 1953–1981.[6]

Historia ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rautatieasema sijaitsi vuoteen 1915 saakka Hämeenlinnan maalaiskunnan alueella. Kun aseman seutu liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin, siellä oli vain jonkin verran tehdas- ja asutusalueita. Myöhemminkään rautatieaseman ympäristöön ei ole syntynyt merkittävää liikekeskusta, vaan Hämeenlinnan hallinto- ja liikekeskus ovat pysyneet Vanajaveden länsipuolella. Hämeenlinna oli Helsingistä pohjoiseen suuntautuneen rautatien päätepiste vuoteen 1876 saakka, jolloin valmistui rautatie Tampereelle. Tätä ennen liikenne Tampereelle ja muualle pohjoisen suuntaan hoidettiin vesitse Vanajavettä myöten, jolloin laivojen lähtöpaikkana oli kilometrin päässä rautatieasemalta pohjoiseen sijainnut satama.

Hämeenlinnan ensimmäisen asemarakennuksen suunnitteli arkkitehti Carl Albert Edelfelt. Se oli Helsingin ja Tikkurilan rautatieasemien ohella yksi kolmesta tiilirakenteisesta Helsinki-Hämeenlinna-radan asemarakennuksesta. Vanha rautatieasema tuhoutui sisällissodan aikana Hämeenlinnan valtauksen yhteydessä 26. huhtikuuta 1918, kun saksalaisten ampuma kranaatti osui ratapihalla seisoneeseen punaisten ammusjunaan, joka räjähtäessään sytytti asemarakennuksen tuleen.

Nykyisen punatiilisen asemarakennuksen on piirtänyt Thure Hellström, ja se on valmistunut vuonna 1921. Rakennus on lähes samanlainen kuin Hellströmin hieman aikaisemmin Koiviston kauppalaan suunnittelema ja sittemmin hävinnyt asemarakennus. Hämeenlinnan aseman matkatavarasiipeä on jatkettu 1960-luvulla. Asema-alueella sijaitsee myös muun muassa tiilinen veturitalli sekä puisia ja tiilisiä varastorakennuksia rautatien alkuajoilta. Asemaa ympäröivä lehmuspuisto on pitkälti alkuperäisessä asussaan. Rautatieaseman eteläpuolelle valmistui Viipurintien ylikulkusilta vuonna 1954. Asemarakennuksen pohjoispää turmeltui pahoin 22. tammikuuta 1984 syttyneessa tulipalossa.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henkilöliikennepaikkojen kehittämisohjelma, s. 23. Helsinki: Liikennevirasto, 2010. Väliraportti. ISBN 978-952-255-511-3 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012).
  2. a b c Rautateiden verkkoselostus 2013, s. LIITE 2 / 17 (37) & LIITE 12 / 1 (6). Helsinki: Liikennevirasto, 2011. Liikenneviraston väylätietoja 2/2011. ISBN 978-952-255-735-3 (pdf) ISSN 1798-8284 (pdf). Selostuksen verkkoversio (PDF) (viitattu 24.6.2012).
  3. https://www.vr.fi/cs/vr/doc/Hameenlinna_syksy17.pdf
  4. Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 70–71. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  5. Iltanen 2010, s. 71.
  6. Iltanen 2010, s. 48.


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]