Hämeenlinnan valtaus
| Hämeenlinnan valtaus | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
 Hämeenlinnan torille valtauksen jälkeen koottuja punaisia.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
ainakin 20 kuollutta[1] | |||||||
Hämeenlinnan valtaus oli 26. huhtikuuta 1918 tapahtunut Suomen sisällissodan sotilasoperaatio, jolloin Saksan Itämeren-divisioonan joukot valtasivat Hämeenlinnan sitä kolmen kuukauden ajan hallinneilta punaisilta. Saksalaiset saivat kaupungin haltuunsa ilman suuria taisteluja, kun kaupungissa olleet tuhannet punaiset pakenivat heidän edeltään kohti pohjoista. Kiivaimmat taistelut käytiin keskustan itäpuolella, kun punakaartilaiset yrittivät suojata Hämeenlinnasta poistuvia pakolaisia.
Sisällissodan aika Hämeenlinnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämeenlinnan suojeluskunta perustettiin lokakuussa 1917 ja myös kaupungin punakaarti aloitti toimintansa vielä ennen yleislakkoa marraskuun alkupäivinä.[2] Sisällissodan sytyttyä Hämeenlinnassa pidettiin työväestön kokous 27. tammikuuta, jossa kuitenkin tehtiin vain päätös jäädä seuraamaan tilanteen kehittymistä. Erityisesti työväenliikkeen vanhemmat kannattajat olivat aseelliseen kapinaan ryhtymistä vastaan. Myös Hämeen Voiman toimittaja ja sosialidemokraattien kansanedustaja Heikki Välisalmi varoitti ryhtymästä kapinaan. Kaksi päivää myöhemmin punakaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen soitti Helsingistä ja kehotti paikkakuntalaisia valtaamaan lääninhallituksen. Vielä saman päivän aikana Turusta saapui Tuomas W. Hyrskymurron johtama 30 punakaartilaisen osasto, joka otti kaupungin haltuunsa. Heidän joukkoonsa liittyi myös Hämeenlinnan punakaartilaisia. Punakaartin esikunta majoittui keskustassa toimineeseen hotelliin. Lääninhallituksen lisäksi he ottivat haltuunsa muun muassa kaupungin puhelinkeskuksen sekä Suomen Pankin haarakonttorin. Suomen kasarmeille puolestaan perustettiin punaisten sotilassairaala.[3] Hämeenlinnan noin 50 suojeluskuntalaista onnistuivat pääsemään valkoisten puolelle, jossa he liittyivät Hans Kalmin pataljoonaan.[4]
Sisällissodan aika sujui Hämeenlinnassa pääosin rauhallisesti, levottomuuksia esiintyi vasta huhtikuun puolivälistä alkaen sodan loppuvaiheessa. Tuolloin ammuttiin urkkijaksi epäilty puuseppä Heikki Paasivuori sekä myöhemmin kaksi vangiksi otettua kaupungin valkoista. Murhista oli vastuussa punakaartin tiedusteluosasto, jonka päällikkö teloitettiin miliisilaitoksen johdon puututtua asiaan. Tämä puolestaan aiheutti koston punakaartin taholta ja he surmasivat miliisipäällikkö Siimes Kanervion 20. huhtikuuta.[2]
Kaupungin valtaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hangossa 3. huhtikuuta maihinnoussut Saksan Itämeren-divisioona oli vallannut Helsingin 13. huhtikuuta ja jatkanut sen jälkeen edelleen päärataa seuraten kohti pohjoista. Vallattuaan Riihimäen 22. huhtikuuta, kenraalimajuri Konrad Wolfin johtama 95. reservijalkaväkiprikaati lähti kolme vuorokautta myöhemmin etenemään Hämeenlinnaan. Saksalaiset valtasivat vielä saman päivän aikana Janakkalan kirkokylän ja Leppäkosken sekä vielä seuraavana aamuna Turengin, ennen saapumistaan Hämeenlinnaan 26. huhtikuuta. Ensimmäisenä kaupungin tuntumaan ehti majuri Lothar von Brandensteinin johtama osasto, jonka etenemistä punaiset yrittivät estää Hattelmalan harjun eteläpäässä. Samanaikaisesti rautatietä pitkin kohti keskustaa suuntasi majuri Godert von Redenin johtama osasto. Saksalaiset ryhtyivät saartamaan Hämeenlinnaa etelästä käsin noin kello 13 aikoihin. Pari tuntia myöhemmin heidän tykistönsä tulitti kaupunkia naapuripitäjän Vanajan puolella sijainneesta Miemalan kylästä käsin, jolloin kaksi valkoisten kannattajina pidettyä naista sai surmansa. Myös rautatieasema tuhoutui, kun ratapihalla seisonut punaisten ammusvaunu räjähti saksalaisten ampuman kranaatin osuessa siihen.[4]
Huhtikuun toisesta viikosta lähtien Hämeenlinnaan oli saapunut tuhansia Länsi-Suomesta liikkeelle lähteneitä pakolaisia, jotka pyrkivät kohti itää. Yhteensä kaupungin kautta on arvioitu parin viikon aikana kulkeneen noin 25 000 punaista. Aluksi he jatkoivat matkaansa suoraan Tuuloksen ja Lammin kautta kohti Lahtea, mutta saksalaisten lähestyessä kaupunkia 26. huhtikuuta myös idän suunnasta, viimeisten punaisten piti koukata Tuulokseen Hämeenlinnan pohjoispuolelta Hauhon kautta. Kaupungissa oli tuolloin arviolta 4 000–5 000 punapakolaista. Punakaartilaiset siirtyivät keskustan itäpuolelle Vanajaan kuuluneeseen Idänpään kylään, jossa he yrittivät pidätellä Harvialan suunnasta eteneviä saksalaisia, suojatakseen pohjoiseen marssivaa pakolaiskuormastoa. Katisten kartanon pihamaalta ammuttu tykistötuli tuhosi Idänpään kylän lähes kokonaan. Lisäksi saksalaiset tulittivat pakolaiskolonnaa, jossa punakaartilaisten ohella oli myös naisia, lapsia ja vanhuksia. Surmansa sai ainakin 20 henkeä, ennen kuin punaiset onnistuivat pakenemaan Hattulaan suuntaan.[2]
Saksalaisten marssiessa keskustaan hieman ennen kello viittä iltapäivällä, kaupunki oli jo käytännössä tyhjentynyt punakaartilaisista, eikä paikalla ollut enää kuin pieni määrä pakolaisia.[2] Vallan vaihtumisen merkiksi raatihuoneen ja lääninhallituksen talon salkoihin nostettiin valkoiset liput. Kaupungissa vangitut valkoiset oli sijoitettu Hämeen linnaan, josta heidät kaikki vapautettiin vahingoittumattomina. Valtauksen jälkeen Hämeenlinnan komendantiksi määrättiin Lothar von Brandenstein. Valkoisten länsiarmeijan etujoukko saapui kaupunkiin valtausta seuranneena päivänä, jolloin Hämeenlinnaan jäivät lyhyeksi ajaksi myös kenraalimajuri Martin Wetzerin sekä ruotsalaista prikaatia komentaneen kenraali Harald Hjalmarsonin esikunnat.[4]
Valtauksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hämeenlinnaan saapuneet valkoiset aloittivat kostotoimet kaupunkiin vielä jääneitä punaisia kohtaan välittömästi kotitarkastuksilla ja pidätyksillä. Hämeenlinnaan perustettiin myös vankileiri, jonne seuraavien viikkojen kuluessa koottiin tuhansia antautuneita punaisia eri puolilta eteläistä Suomea. Syyskuun puoliväliin mennessä ainakin 2 700 vankia kuoli.[5] Kaupungista kohti Hauhoa lähtenyt pakolaiskolonna kävi matkallaan kiivaita taisteluja valkoisia ja saksalaisia vastaan vielä Alvettulassa, Hauholla sekä Tuuloksen Syrjäntakana ennen antautumistaan Lahden lähistöllä 1. toukokuuta.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen sotasurmat 1914-1922 Valtioneuvoston kanslia. Arkistoitu 2.10.2016. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ a b c d e Kuoleman kentiltä: muistojulkaisu vuoden 1918 ajoilta, s. 75–78, 88–92. Hämeenlinna: Hämeen eteläinen sos.-dem. piiritoimikunta, 1924. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Virtanen, Pirjo: Kapina Hämeenlinnassa 15.3.2013. Hämeenlinnan Työväenyhdistys. Arkistoitu 24.11.2016. Viitattu 23.11.2016.
- ↑ a b c Koskimies, Yrjö S.: Hämeenlinnan kaupungin historia 1875-1944. Hämeenlinna: Karisto, 1966.
- ↑ Punaisten joukkohautojen muistokivet 27.1.2014. Hämeenlinnan kaupunki. Arkistoitu 10.7.2018. Viitattu 24.11.2016.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hämeenlinnan valtaus Wikimedia Commonsissa
