Tikkurilan taistelu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tikkurilan taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Tikkurilan punakaartin miehiä työväentalon pihamaalla.
Tikkurilan punakaartin miehiä työväentalon pihamaalla.
Päivämäärä:

12.–13. huhtikuuta 1918

Paikka:

Helsingin pitäjä

Lopputulos:

saksalaiset katkaisevat pääradan

Osapuolet

Saksan keisarikunnan lippu Saksan Itämeren-divisioona

Red flag.svg Helsingin pitäjän punakaarti

Komentajat

Lothar von Brandenstein

Vahvuudet

n. 500

Tappiot

2 kaatunutta

25 – n. 100 kaatunutta

Tikkurilan taistelu oli Suomen sisällissodan taistelu, joka käytiin Saksan Itämeren-divisioonan ja Helsingin pitäjän punakaartin välillä Helsingin pitäjän alueella 12.–13. huhtikuuta 1918. Kiivaimmat taistelut keskittyivät Tikkurilan ja Malmin välille, kun saksalaiset valtasivat strategisesti tärkeät pääradan varrella sijaitsevat kylät rautatieasemineen ja estivät näin punaisten junaliikenteen Helsinkiin. Operaatio oli osa 10.–14. huhtikuuta tapahtunutta Helsingin valtausta.

Saksalaisista taisteluun osallistui majuri Lothar von Brandenstein komentaman 3. kaartinulaanirykmentin 1., 2., 4. ja 5. eskadroona johtajinaan ratsumestarit von Jagow, von Berchem-Königsfeld, von Plessen ja zu Solms-Baruth, sekä konekiväärieskadroona ratsumestari von Keudellin johdolla.[1] Vastassaan heillä oli lähinnä ensimmäistä kertaa linjaan hälytettyjä paikallisia punakaartin osastoja, kun taistelukokemusta omaavat oli samaan aikaan koottu Espoon Leppävaaraan torjumaan lännestä lähestyviä saksalaisia. Lisäksi punaiset olivat varustettuja lähinnä metsästyskiväärein.[2]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin pitäjän miehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksan Itämeren-divisioonan komentaja Rüdiger von der Goltz määräsi 3. kaartinulaanirykmentin hyökkäämään Helsingin pitäjään huhtikuun 12. päivän aamuna.[3] Edeltävänä iltana joukot majoittuivat Espoon Laaksolahdessa sijaitsevaan Dalsvikin kartanoon. Aikaisemmin liikkeelle lähtenyt 2. eskadroona oli samaan aikaan edennyt Helsingin pitäjän Hämeenkylään saakka, josta punaiset olivat heidän edellään perääntyneet. Seuraavana aamuna kello 6.00 joukot aloittivat etenemisen Laaksolahdesta kohti Helsingin pitäjää ja 2. eskadroona puolestaan hyökkäsi Tikkurilan suuntaan kello 10.[1]

Punakaartilaiset puolustautuivat avonaisessa maastossa aluksi omista taloistaan ja niiden pihapiiristä käsin. Puolustajien joukossa oli myös naisia, joiden kerrotaan aiheuttaneen saksalaisten ainoat tappiot. Lisäksi Malmin ja Tikkurilan asemien välillä kulki kaksi lähestyviä saksalaisia tulittanutta punaisten panssarijunaa. Taistelujen aikana kolme henkilöjunaa onnistui lähtemään Tikkurilan asemalta kohti pohjoista mukanaan pakenevia punakaartilaisten perheenjäseniä. Saksalaiset saivat lopulta vallattua Tikkurilan aseman ja sen eteläpuolella sijaitsevan Kuninkaalan kello 14.45.[1]

Aseman valtauksen jälkeen 2. eskadroona järjestäytyi puolustusasemiin ja katkaisi radan, jottei sitä pitkin liikkunut punaisten panssarijuna pystynyt murtautumaan aseman eteläpuolelle. Kello viiden aikaan iltapäivällä kaksi tunnin välein etelästä käsin ratapenkkaa pitkin hyökännyttä punaisten osastoa yritti edetä asemalle, mutta saksaslaiset torjuivat molemmat rautatien ylikäytäville sijoitetuilla konekivääreillä ja ampumalla perääntyviä punaisia vielä kranaatinheittimillä. Saksalaisten mukaan kaikki hyökkääjät saivat surmansa ja ratapenkalla lojui noin 70 ruumista. Eskadroona menetti taistelussa ainostaan kaksi kaatunutta, mutta huonosti aseistautuneita ja taistelukokemusta vailla olleita punaisia kerrottiin kaatuneen jopa sata. Lisäksi noin 50 jäi vangiksi.[1] Suomen sotasurmat -tietokanta kuitenkin tuntee vain 25 Tikkurilassa kaatuneen nimet.[4]

2. eskadroonan taistellessa Tikkurilassa, 1. eskadroona jäi reserviksi Myllymäkeen. 4. ja 5. eskaroona puolestaan jatkoivat Helsingin pitäjän kirkonkylään, josta 5. eskadroona aloitti kello 16 hyökkäyksen kohti Malmia, 4.:n jäädessä Ruskeasantaan varmistamaan pohjoiseen johtavaa maantietä. 5. eskadroona sai kylän haltuunsa lyhyiden taistelujen jälkeen iltaan mennessä ja valtasi samalla myös Kaarelan.[1]

Taistelut 13. huhtikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavana aamuna punaisten panssarijuna hyökkäsi jälleen Tikkurilan aseman pohjoispuolelta, työntäen edellään tuleen sytytettyjä junanvaunuja. Panssarijuna tulitti tykeillään saksalaisia, jotka taas vastasivat tuleen kranaatinheittimillä, osumatta kuitenkaan junaan. Kello 15 jälkeen junaa ei enää näkynyt. Samana iltapäivänä saksalaiset saivat taistelujen jälkeen haltuunsa myös Helsingin pitäjän kirkonkylältä Kuninkaalaan johtavan maantien sekä Seutulan kylän. Punaiset yrittivät vielä yllättää saksalaiset karttoihin merkitsemätöntä sivuraidetta pitkin, mutta tämäkin hyökkäys torjuttiin. Iltaan mennessä punaiset olivat poistuneet Helsingin pitäjän alueelta ja pääradan varresta aina Tuusulan Fallbackaa myöten.[1]

Pakenevat punaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun jälkeen Malmin punakaartilaiset lähtivät pakenemaan Porvoontietä kohti itää. Maantien kerrottiin olleen täynnä pakolaisia. Osa malmilaisista oli jo taistelun aikana ehtinyt pakenemaan junalla Keravalle, jonne päätyivät lopulta myös Porvoontietä lähteneet. Heidän joukkoonsa oli liittynyt suuri joukko Helsingin pitäjän itäisistä (Herttoniemi, Mellunkylä ja Sotunki) ja pohjoisista (Hakunila ja Rekola) kylistä lähteneitä pakolaisia. Keravalta joukko jatkoi edelleen Riihimälle, jossa se jakaantui kahtia. Siviilit suuntaisivat maanteitse kohti Lahtea, jossa ne muutamaa viikkoa myöhemmin jäivät vangeiksi ja punakaartilaiset puolestaan rautateitse Lahden kautta Kymenlaaksoon, missä he joutuivat myös taistelemaan saksalaisia vastaan.[2]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tikkurilan taistelussa kaatuneita punakaartilaiset on perimätiedon mukaan haudattu entisen Tikkurilan maatalouskoelaitoksen alueella sijaitsevaan joukkohautaan Jokiniemeen.[5] Lisäksi osa on haudattu Vantaan Hiekkaharjuun, jossa on myös muistomerkki.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Uimonen, Jorma: ”Saksalaisen Itämeren divisioonan joukkojen hyökkäys Vantaalle 1918”, Helsingin pitäjä 1978. Vantaa: Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys, 1978. Teoksen verkkoversio.
  2. a b Parikka, Raimo: ”Helsingin pitäjän punakaarti 1918”, Helsingin pitäjä 1994, s. 31–33. Vantaa: Helsingin pitäjän kotiseutuyhdistys & Vantaan kaupunginmuseo, 1993. Teoksen verkkoversio.
  3. Mattila, Jukka I.: Taistelut Leppävaarassa 19.8.2011. Helsingin Reservin Sanomat. Viitattu 16.10.2016.
  4. a b Punakaartilaisten muistomerkkiin Hiekkaharjussa kerätään nimiä 8.6.2016. Valomerkki. Viitattu 16.10.2016.
  5. Punaisten muistomerkit: Vantaa 2006. Työväenmuseo Werstas. Viitattu 16.10.2016.