Suomen sisällissodan aikajana

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Vuonna 1918 käytyyn Suomen sisällissotaan liittyviä tapahtumia luettelomuodossa. Tässä luettelossa myös Venäjän historian tapahtumiin viitataan gregoriaanisen kalenterin mukaisilla päivämäärillä.

Sisällissotaa edeltäviä tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen sortokausi ja Venäjän vuoden 1905 vallankumous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1899
1901
1902
  • 17.–18. huhtikuuta – Kutsuntalakkoihin liittyviä mellakoita Senaatintorilla. Porvaristo ja työläiset perustavat Helsinkiin järjestyskaarteja, joiden tarkoitus on ylläpitää järjestystä ja estää venäläisten joukkojen käyttäminen suomalaisia kansanjoukkoja vastaan.[1]
1903
1904
  • 15. maaliskuuta – Pohjois-Ruotsissa järjestetään karkotettujen aktivistien Bodenin kokous, jonka tarkoituksena on synnyttää Suomeen laaja venäläistämistoimien vastainen kansanliike.
  • huhtikuu – Helsingin työväentalolla pidetyssä kokouksessa perustetaan aktivistiliikkeen rinnalle salainen työläisaktivistien organisaatio.
  • 5. kesäkuuta – Eri puolilla maata järjestetään Bodenissa ideoituja suuria joukkokokouksia, jotka kuitenkin ovat lähinnä työväenliikkeen mielenosoituksia.
  • 16. kesäkuuta – Aktivisti Eugen Schauman ampuu Helsingissä kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovia, joka kuolee seuraavana yönä vammoihinsa.
1905
1906
1907
  • 14.–19. tammikuuta – Laukon torpparihäädöt alkavat.
  • 15.–16. maaliskuuta – Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit.
  • 15.–17. huhtikuuta – Suomen Ammattijärjestö perustetaan toistamiseen Tampereen työväentalolla järjestetyssä kokouksessa.
  • 23. toukokuuta – Uuden eduskunnan ensimmäinen täysistunto.

Toinen sortokausi ja Venäjän vallankumous 1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1908
  • 13.–17. tammikuuta – Tampereen toinen torpparikokous vahvistaa vuoden 1906 kokouksen vaatimukset.
  • 6. huhtikuuta – Keisari Nikolai II hajottaa maaliskuussa 1907 valitun eduskunnan.
  • 2. kesäkuuta – Toinen sortokausi käynnistyy pääministeri Pjotr Stolypinin toteuttaman Suomen asiain esittelyjärjestyksen myötä.
  • 3. marraskuuta – Eduskunta hyväksyy uuden maanvuokralain, jonka vahvistamisen myötä keväällä 1903 käynnistyneet torpparilakot päättyvät.
  • 1.–2. heinäkuuta – Suomen toiset eduskuntavaalit.
1909
  • 22. helmikuuta – Keisari hajottaa heinäkuussa 1908 valitun eduskunnan.
  • 1. ja 3. toukokuuta – Suomen kolmannet eduskuntavaalit.
  • 18. marraskuuta – Keisari hajottaa toukokuussa 1909 valitun eduskunnan.
1910
  • 1.–2. helmikuuta – Suomen neljännet eduskuntavaalit.
  • 18.–20. huhtikuuta – Tampereella järjestetyssä kolmannessa yleisessä torpparikokouksessa perustetaan torppareiden oma keskusjärjestö Suomen Maanvuokraajain Liitto.
  • 8. lokakuuta – Keisari hajottaa helmikuussa 1910 valitun eduskunnan.
1911
1912
  • 14. toukokuuta – Yhdenvertaisuuslaki astuu voimaan. Se mahdollistaa Suomen suuriruhtinaskunnassa asuvien venäläisten oikeuden hakea virkoja ilman Suomen kansalaisuutta.
1913
1914
1915
1916
Maaliskuu 1917
Huhtikuu 1917
  • 16. huhtikuuta – Lenin palaa Suomen kautta Pietariin.
  • 23. huhtikuuta – Venäjän Itämeren laivaston demokraattinen hallintoelin Tsentrobalt perustetaan Helsingissä.
Toukokuu 1917
  • 6.–20. toukokuuta – Kirjailija Arvid Järnefelt pitää helsinkiläisissä kirkoissa kolme puhetta, joissa hän käsitteli muun muassa muun muassa yhteiskunnallista tasa-arvoa. Papiston kieltämät puhetilaisuudet ovat lähellä muuttua kirkon vastaisiksi mellakoiksi.
Kesäkuu 1917
Heinäkuu 1917
  • 13. heinäkuuta – Huittisten meijerikahakka aloittaa suojeluskuntien ja punakaartien varustautumisen.
  • 16.–20. heinäkuuta – Pietarissa käynnistyy heinäkuun päivinä tunnettu väliaikaisen hallituksen vastainen kansannousu.
  • 18. heinäkuuta – Vasemmistoenemmistöinen eduskunta hyväksyy aiemmin Venäjän keisarille kuuluneen korkeimman vallan eduskunnalle siirtäneen valtalain äänin 136–55. Sen puolesta äänestivät SDP:n lisäksi maalaisliitto sekä muiden porvaripuolueiden itsenäisyysmieliset edustajat. Myös Venäjän väliaikainen hallitus vastusti valtalakia.
  • 25. heinäkuuta – Eduskunta lähettää Pietariin adressin, jossa toivotaan valtalain tunnustamista.
  • 31. heinäkuuta – Valtalaista syntyneen kiistan johdosta Venäjän väliaikainen hallitus antaa manifestin Suomen eduskunnan hajottamisesta lakia vastustaneiden suomalaisten porvaripoliitikkojen toiveesta.
– Kansanedustaja Julius Sundblom järjestää Finströmissä kokouksen, jossa käsitellään Ahvenanmaan elintarvikepulaa.
Elokuu 1917
Syyskuu 1917
  • Senaattori Allan Serlachius perustaa Porvooseen salaisesti toimivan Saksanniemen ratsupoliisikoulun, jossa on tarkoitus kouluttaa valtakunnallisen poliisin ydinjoukko. Kurssille ei oteta työväestöön kuuluvia.
  • 7. syyskuuta – Kornilovin kapinana tunnettu oikeistolaisten sotilasvallankaappausyritys käynnistyy Venäjällä. Kenraali Aleksander Krymov julistaa osia valtakunnasta, kuten Suomen suuriruhtinaskunta, piiritystilaan, minkä johdosta voimaan astuu muun muassa sensuuri ja kokousten sekä lakkojen järjestäminen kielletään.
  • 10. syyskuuta – Helsingin neuvosto ja Tsentrobalt perustavat Suomen vallankumouskomitean, jonka tehtävänä oli johtaa vastavallankumouksellisten vastaisia toimia. Vastaavat komiteat perustetaan myös ainakin Viipurissa, Tampereella ja Turussa.
  • 11. syyskuuta – Mahdollisesti jopa 20 kenraali Lavr Kornilovia tukenutta upseeria menettää henkensä Viipurin upseerisurmissa.
  • 12. syyskuuta – Kornilovin kapina kukistetaan ja Aleksandr Kerenski nousee Venäjän asevoimien ylipäälliköksi. Venäjän väliaikainen hallitus antaa manifestin, jolla osa Suomea koskevia asioita siirretään toistaiseksi senaatin päätösvaltaan. Määräystä sovellettiin vuoden 1919 hallitusmuodon säätämiseen saakka.[2]
  • 13. syyskuuta – Helsingin Eteläsatamassa ammutaan neljä taistelulaiva Petropavlovskin upseeria. Muita upseerisurmia tapahtuu ainakin Turussa sekä Satakunnassa sijaitsevissa Tyrvään ja Kokemäen pitäjissä.
  • 14. syyskuuta – Venäjän väliaikainen hallitus julistaa maan tasavallaksi.
  • 25. syyskuuta – Tynkäsenaatin perustaman sotilasvaliokunnan ensimmäinen kokous. Valiokunta on muodostettu vuonna 1915 perustetun sotilaskomitean jäsenistä.
Lokakuu 1917
  • 1.–2. lokakuuta – Valtalain johdosta hajotetun eduskunnan tilalle valitaan uusi Suomen kahdeksansissa eduskuntavaaleissa. Vasemmisto menettää enemmistöasemansa.
  • 20. lokakuuta – Suomen Ammattijärjestö antaa kohotuksen järjestyskaartien perustamisesta kaikkialle maahan.
  • 24. lokakuuta – Järjestyskaartien säännöt julkaistaan työväenlehdissä.
  • 27. lokakuuta – Ensimmäinen kahdeksan jääkärin ryhmä lähtee S/S Equity-aluksella Gdańskista kohti Suomea. Mukana on suuri aselasti, joka puretaan 31. lokakuuta – 1. marraskuuta Maksamaalla ja Luodossa.
Marraskuu 1917
– Suomen kenraalikuvernöörin apulainen S. A. Korff ilmoittaa Suomen senaatille luopuvansa tehtävistään vallankumouksen vuoksi, minkä jälkeen kenraalikuvernöörin virkaa ei jää hoitamaan kukaan.
Lahden suojeluskunnan ja vallankumouksellisten venäläisten matruusien välillä käydään Mommilan kahakka, jonka yhteydessä saa surmansa Suomen rikkaimpiin miehiin kuuluva Alfred Kordelin.
– Bolševikkien hallitsema Suomen aluekomitea nimeää matruusi Pavel Šiškon Suomen uudeksi kenraalikuvernööriksi, mutta Setälän senaatti ei tunnusta häntä.
  • 9. marraskuuta – Eduskunta päättää porvarienemmistön äänillä asettaa vanhan hallitusmuodon nojalla kolmihenkisen valtionhoitajakunnan käyttämään toistaiseksi keisarin valtaa Suomessa. Sosiaalidemokraattien aloitteesta päätöksen laillisuus siirretään perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi eikä valtionhoitajakuntaa saada koskaan asetettua.
  • 12. marraskuuta – Sosiaalidemokraatit tarjoavat ”Me vaadimme” -ohjelmaa eduskunnan hyväksyttäväksi, mutta puhemies Johannes Lundson kieltäytyy ottamasta sitä käsittelyyn, koska se ei täytä lakiehdotuksen muotovaatimuksia.
  • 12.–17. marraskuuta – Saksalainen sukellusvene SM UC-57 kuljettaa kahdeksan jääkäriä sekä lastin räjähteitä Gdańskista Loviisan Hamnskäriin.
  • 14. marraskuuta – Yleislakko käynnistyy. Punakaartit miehittävät lakon aikana julkisia rakennuksia kuten Senaatintalon.
  • 15. marraskuuta – Suomen eduskunta julistautuu toistaiseksi korkeimman vallan haltijaksi. Pian tämän jälkeen eduskunta vahvistaa aiemmin kesällä hyväksytyt lait kahdeksantuntisesta työpäivästä ja yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta kunnallisvaaleissa, jotka Venäjän väliaikainen hallitus oli jättänyt vahvistamatta. Sosiaalidemokraattien vaatimuksista huolimatta eduskunta ei vahvista valtalakia.
  • 16. marraskuuta – Sosiaalidemokraattien johtajien muodostama Työväen vallankumouksellinen keskusneuvosto päättää salaisessa kokouksessa aloittaa vallankumouksen Suomessa. Päätös perutaan uudessa äänestyksessä täpärällä enemmistöllä vuorokauden sisällä ennen tiedon leviämistä julkisuuteen.
  • 17. marraskuuta – Saksanniemen kahakka syntyy, kun Helsingin punakaarti valtaa Porvoossa toimivan Saksanniemen poliisikoulun ja lopettaa sen toiminnan.
  • 19. marraskuuta – Yleislakko päättyy. Sen aikaisissa levottomuuksissa sai surmansa 34 henkilöä.
  • 20. marraskuuta – Ukraina irtaantuu Neuvosto-Venäjästä ja julistautuu tasavallaksi.
– Kolme kuollutta vaatinut Pyhäjärven kahakka suojeluskunnan ja työväen järjestyskaartin välillä Viipurin läänin Pyhäjärvellä.
  • 21. marraskuuta – Neljä kuollutta vaatinut Vesikosken kahakka suojeluskunnan ja työväen järjestyskaartin välillä Loimaalla.
  • 24. marraskuuta – Kittilän kapina, jonka yhteydessä surmataan Lapin kihlakunnan kruununvouti Axel Sandström.
  • 25.–27. marraskuuta – SDP:n puoluekokous Helsingissä. Puoluekokouksessa vierailevat Venäjän uuden neuvostohallituksen edustajat Josif Stalin ja Aleksandra Kollontai kannustava suomalaisia tovereita vallankumoukseen, mutta kokous ei tee asiasta selkeää päätöstä suuntaan tai toiseen.
  • 27. marraskuuta – Suomen hallitukseksi nimitetään P. E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti, jolle eduskunta käytännössä luovuttaa korkeimman vallan. Sosiaalidemokraattien kilpaileva senaattorilista hylätään eduskunnan äänestyksessä.
  • 30. marraskuuta – SDP ja SAJ valitsevat työväen järjestyskaartien uudeksi johtoelimeksi viisimiehisen ylimmän toimikunnan. Ensimmäiseksi ylipäälliköksi nimitetää Ali Aaltonen.
Joulukuu 1917
  • Ahvenanmaalla kerätään kansalaisadressi saarten liittämisestä Ruotsiin. Sen allekirjoittaa 7 135 henkilöä eli valtaenemmistö Ahvenanmaan 21 vuotta täyttäneistä täysi-ikäisistä.
  • 2.–8. joulukuuta – S/S Equityn toinen matka Suomeen. Gdańskista lähtenyt laiva ankkuroituu Merikarvian lähistölle Revelin saaren tuntumaan mukanaan 22 jääkärin ryhmä sekä aselasti, joka piilotetaan Aspskärin saarelle.
  • 4. joulukuuta – Svinhufvudin senaatti antaa itsenäisyysjulistuksen.
  • 6. joulukuuta – Eduskunta hyväksyy itsenäisyysjulistuksen sisällön porvareiden äänin 100–88. Sosiaalidemokraattien vastaesityksessä kannatetaan myös itsenäisyyttä, mutta neuvottelemalla Venäjän neuvostohallituksen kanssa.
  • 15.–18. joulukuuta – Turun mellakat.
  • 16.–18. joulukuuta – Työväen järjestyskaartien edustajainkokous Tampereella.
  • 26. joulukuuta – Vimpelin sotakoulu aloittaa toimintansa.
  • 31. joulukuuta – Kansankomissaarien neuvosto tunnustaa Suomen itsenäisyyden ja Lenin antaa asiasta Svinhufvudille henkilökohtaisen vakuutuksen.

Sisällissodan aika 1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4. tammikuuta – Neuvosto-Venäjän työläis- ja sotilasneuvostojen keskuskomitea tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Itsenäisyyden tunnustavat myös Ranska ja Ruotsi.
  • 6. tammikuuta – Helsingin järjestyskaarti vaihtaa nimensä punakaartiksi ja julistautuu sosiaalidemokraattisesta puolueesta riippumattomaksi.
  • 9. tammikuuta – Kaksi punakaartilaista kaatuu Sipoon kahakassa, kun Helsingin punakaarti ottaa yhteen paikallisen suojeluskunnan kanssa Sipoossa.
– Svinhufvudin senaatti lähettää ratsumestari Harald Åkermanin Ruotsiin ostamaan aseita suojeluskunnille ja järjestelemään jääkärien paluuta Suomeen.
  • 12. tammikuuta – Eduskunta päättää antaa senaatille valtuudet lujan järjestysvallan luomiseen porvaripuolueiden äänin 97–85.
  • 13. tammikuuta – Lenin lupaa Suomen punakaarteille suuren asetoimituksen.
  • 15. tammikuuta – 30 vuotta Venäjän armeijassa palvellut kenraaliluutnantti Carl Gustaf Emil Mannerheim valitaan Sotilaskomitean puheenjohtaksi Claes Charpentierin tilalle.
  • 16. tammikuuta – Senaatti myöntää rahoituksen poliisivoimien perustamista varten ja ilmoittaa bolševikkien Suomen aluekomitealle, ettei niitä ole suunnattu maassa vielä olevaa venäläistä sotaväkeä vastaan. Vasemmisto tulkitsee, että hallituksen poliisivoimat on näin ollen muodostettu Suomen työväenliikkeen kukistamiseksi.
  • 18.–19. tammikuuta – Mannerheimin johtama sotilaskomitea siirtyy Helsingistä Vaasaan.
  • 19. tammikuuta – Luumäen suojeluskunta takavarikoi Taavetissa Viipurista Mikkeliin matkalla olleesta työväen järjestyskaartin asejunasta 70 kivääriä ja 10 000 patruunaa.
  • 19.–20. tammikuuta – Viipurissa käydään Pietisen tehtaan kahakka, jota osa tutkijoista pitää sisällissodan alkuna.
  • 21. tammikuuta – Lappeenrannan järjestyskaarti matkustaa Luumäelle hakemaan suojeluskuntalaisten kaappaamia aseita takaisin. Syntyneessä Taavetin kahakassa saa surmansa yksi mies kummaltakin osapuolelta.
  • 22.–23. tammikuuta – Kiikassa käydään paikallisen suojeluskunnan ja venäläisen sotaväen välinen Ruotsilan kahakka.
  • 23. tammikuuta – Joukko eri puolilta Karjalankannasta koottuja suojeluskuntalaisia yrittää miehittää Viipurin, mutta saa haltuunsa vain kaupungin rautatieaseman, jonka jälkeen punakaarti ajaa heidät illansuussa pakoon Viipurinlahdella sijaitsevalle Venäjänsaarelle.
– SDP:n puoluetoimikunta perustaa keskuudestaan Suomen työväen toimeenpanevan komitean, jonka johdossa on Eero Haapalainen.
  • 24. tammikuuta – Neuvosto-Venäjän sota-asiain kansankomissaari Nikolai Podvoiski antaa uhkavaatimuksen sotatoimista, elleivät suojeluskunnat luovuta aseitaan Karjalassa.[3]
– Suojeluskunnat alkavat riisua Karjalan alueen venäläisiä varuskuntia aseista, ensin Sortavalassa ja seuraavana päivänä Joensuussa.
  • 25. tammikuuta – Senaatti julistaa suojeluskunnat Suomen viralliseksi armeijaksi, minkä työväenliike näkee hyökkäyksenä Suomen työväestöä kohtaan.
– Senaattori Jalmar Castrén neuvottelee Suomen aluekomitean edustajan Ivar Smilgan kanssa venäläisen sotaväen poistamisesta maasta. Tämä ilmoittaa venäläisten joka tapauksessa poistuvan Suomesta kahden kuukauden kuluessa.
  • 26. tammikuuta – Venäjänsaarelle paenneet suojeluskuntalaiset yrittävät pohjoiseen Säiniön rautatieaseman kautta, mutta joutuvat kahakkaan punakaartilaisten kanssa ja lopulta kotiutettuja venäläisiä matruuseja Pietariin kuljettava juna pakottaa heidät vetäytymään.
– Senaatti ilmoittaa suojeluskuntien aseistariisumisen olevan sotatoimi Suomea vastaan, mikä jälkeen Podvoiski peruuttaa kaksi päivää aikaisemmin antamansa uhkauksen.[3]
– Suomen työväen toimeenpaneva komitea tekee lopullisen päätöksen vallankumouksen aloittamisesta. Punakaartien liikekannallepanon on tarkoitus alkaa seuraavana keskiyönä, mutta Punakaartien yleisesikunta ja Uudenmaan piiriesikunta lykkäävät operaatiota yhdellä päivällä keskeneräisten valmistelujen vuoksi.
– Illalla pidetyssä kokouksessa Työväen järjestyskaartit ja Helsingin punakaarti yhdistyvät Suomen Punaiseksi Kaartiksi. Sisällissodan katsotaan käynnistyvän kello 23, kun Helsingin työväentalon torniin sytytetään punainen lyhty merkkinä vallankumouksen alkamisesta.
– Svinhufvudin senaatti lähettää osan senaattoreista varmuuden vuoksi turvaan Vaasaan.
  • 27. tammikuuta – Venäjänsaarelaiset jatkavat Kuolemajärvelle, jossa käytävä Kämärän taistelu on sisällissodan ensimmäinen varsinainen yhteenotto. Pietarista samana aamuna lähetetty suuri asejuna pääsee läpi suojeluskuntalaisten väijytyksestä ja punakaartit saavat suuren aselastin käyttöönsä. Taistelu kuitenkin hidastaa junaa siten, että Savon punakaartit eivät ehdi saada asetoimitusta ajoissa ja jäävät valkoisten armoille.
– Venäläisvaruskuntien aseistariisunta alkaa Pohjanmaalla, jossa käytyä Hulmin taistelua pidetään myös sisällissodan alkuna.
– Ylipäällikkö Ali Aaltonen julistaa päiväkäskyssään punakaartit tulevan vallankumoushallituksen joukoiksi. Samana päivänä Aaltonen erotetaan ja hänen tilalleen punakaartien ylipäälliköksi valitaan Eero Haapalainen. Työväen toimeenpaneva komitea antaa määräyksen senaattorien ja johtavien porvarillisten poliitikkojen pidätyksestä. Punakaartien liikekannallepano Helsingissä käynnistyy myöhään illalla. Turussa ja Kotkassa punakaartit ottavat vallan jo aiemmin päivällä.
  • 28. tammikuuta – Punakaarti ottaa haltuunsa Helsingin ja useita muita kaupunkeja. Kullervo Mannerin johtama Suomen kansanvaltuuskunta aloittaa Helsingissä toimintansa punaisten hallituksena. Svinhufvud ja muut Helsinkiin jääneet senaattorit piiloutuvat; Vaasaan lähetetyt senaattorit saapuvat turvallisesti perille, vaikka Vöyrin sotakoululaiset ovat erehdyksessä suistaneet heidän junansa raiteilta Ylistarossa.
– Mannerheimin johtamat suojeluskuntajoukot aloittavat venäläisten varuskuntien aseistariisunnan Pohjanmaalla. Suurimmat varuskunnat riisutaan aseista samana päivänä pääosin verettömästi, mutta Vaasassa syntyneessä ammuskelussa kuolee kaksi suojeluskuntalaista ja ainakin 15 venäläistä. Venäläisjoukot luovuttavat vapaaehtoisesti aseensa, jonka jälkeen 5 000 venäläistä sotilasta kuitenkin vangitaan Mannerheimin antamasta vakuutuksesta huolimatta.
  • 29. tammikuuta – Mikkelin punakaartit antautuvat valkoisille.
  • 31. tammikuuta – Punaiset teloittivat 15 suojeluskuntalaista Suinulan verilöylyssa.
Kristiinankaupungin venäläisen varuskunnan aseistariisunnan myötä koko Etelä-Pohjanmaa on valkoisten hallussa.

Helmikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. helmikuuta – Vaasan senaatti aloittaa Vaasassa toimintansa valkoisten hallituksena. Se antaa julistuksen, jossa se kehottaa kansalaisia alistumaan hallituksen johtoon vallankaappausta vastaan käytävässä taistelussa ja ilmoittaa luovuttaneensa kaiken taistelua koskevan määräysvallan kenraali Mannerheimille. Aseellinen vastarinta hallituksen joukkoja vastaan katsotaan maanpetokseksi. Julistusta levitetään lentolehtisinä ja sähkeinä ympäri maata, etenkin punaisten hallitsemille alueille.
– Suomen kansanvaltuuskunta perustaa vallankumousoikeudet.
– Punakaartilaiset surmaavat Helsingissä ”Sota-Antiksi” kutsutun nuorsuomalaisten kansanedustajan Antti Mikkolan.
  • 2. helmikuuta – Työmies-lehti paheksuu valkoisten vankien surmaamista.
– Kansanvaltuuskunta lakkauttaa porvarilliset sanomalehdet.
Vilppulan rintaman taistelut käynnistyvät.
Tervolan taistelu pysäyttää punaisten etenemisen Rovaniemelle.
– Jääkärikapteeni Aarne Sihvo saa komentoonsa Karjalan ryhmän.
– Oskari Tokoi tapaa Pietarissa bolševikkijohtoa, joka lupaa toimittaa Suomeen 10 vaunulastillista viljaa.
– Kansanvaltuuskunta julkaisee Työmiehessä tiedotteen, jossa se toteaa vankien väkivaltaisen kohtelun olevan "häpeäksi työväen vallankumoukselle" kun taas "työväen aseellisten vihollisten voittaminen ja kukistaminen on työväen taistelun kunnia" ja kehottaa kaikkia työväenkaartilaisia noudattaman yllämainittuja eettisiä periaatteita.
Oulun valtaus päättyy ja kaupunki siirtyy valkoisten haltuun.
– Ahvenanmaalaisten lähetystö vierailee Ruotsin kuningas Kustaa V:n puheilla ja luovuttaa joulukuussa kerätyn adressin, jossa vaaditaan saarten liitämistä Ruotsin alaisuuteen.
  • 4. helmikuuta – Latvialaisista tarkka-ampujista koostuva Tukumsin komppania lähtee Pietarista punaisten avuksi Savon rintamalle. Palkkasoturit osallistuvat Mäntyharjun suunnan taisteluihin viiden päivän ajan, kunnes palaavat Venäjälle tultuaan punaisille liian kalliiksi.
Graafinen liitto asettuu vastustamaan punaisten sanomalehtisensuuria ja Graafisen teollisuudenharjoittajainliitto julistaa työsulun, kunnes porvarilehdet pääsevät jälleen ilmestymään.
  • 5. helmikuuta – Saksa päättää hajottaa Jääkäripataljoona 27:n, jotta suomalaiset jääkärit voidaan kotiuttaa auttamaan valkoisia.
– Senaatin puheenjohtaja Svinhufvud yrittää paeta lentokoneella Helsingistä, mutta moottorivian vuoksi hän joutuu palaamaan takaisin piilopaikkaansa. Muita Uudellamaalla piileskeleviä senaattoreita ovat Arthur Castrén, Kyösti Kallio, O. W. Louhivuori, Onni Talas ja E. N. Setälä.
– Punaiset hyökkäävät Sipoon, Porvoon ja Loviisan seuduilla Itä-Uudenmaan suojeluskuntalaisia vastaan ja ottavat koko alueen haltuunsa parissa päivässä.
  • 6. helmikuuta – Vaasan senaatti julkaisee vetoomuksen, jossa kaikkia asekuntoisia miehiä kehotetaan liittymään suojeluskuntiin.
– Mannerheim määrää työväenlehdet lakkautettaviksi.
– Valkoiset hyökkäävät ensimmäisen kerran Varkauteen, mutta punaiset pakottavat heidät perääntymään.
Tornion taistelu päättää Pohjois-Suomen sotatoimet, jonka jälkeen koko Lappi ja Oulun lääni ovat valkoisten hallussa.
Porin maalaiskunnassa sijaitsevalla Vanhakartanon tilalla käydyn taistelun jälkeen punaiset teloittavat 11 vankia Porin lyseon joukkomurhassa.
– Punaiset valtaavat Savon radan varrella sijaitsevan Mäntyharjun.
Joutsenon taistelut käynnistyvät.
– Punaiset valtaavat Porvoon; valkoiset ovat vetäytyneet saaristoon, jolloin muu Itä-Uusimaa siirtyy punaisille.
– Kansanvaltuuskunta perustaa rautatietyöläisistä koostuvan keskusneuvoston, jonka tavoitteena on saada ylempien virkamiesten lakon vuoksi katkennut junaliikenne jälleen toimimaan.
– Kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus aloittavat keskinäiset neuvottelut, joissa käsitellään muun muassa alueluovutuksia, kauppasuhteita, venäläisten sotavoimien poistumista Suomesta sekä bolševikkien mahdollista aseiden ja vapaaehtoisjoukkojen toimittamista punaisten avuksi.
– Valkoiset ampuvat Kemin torilla järjestetyssä näytösluonteisessa teloituksessa Rovaniemen punakaartin päällikkönä toimineen näyttelijä Kaarlo Kurjen.
Suomen Pankin johtokunta uusitaan ja sen esimieheksi nimitetään aiemmin kansanvaltuuskunnan toisena raha-asiain valtuutettuna toiminut Edvard Gylling.
Helsingin vallankumousoikeus aloittaa toimintansa.
– Valkoiset valtaavat edellisenä päivänä menettäneensä Kavantsaaren rautatieaseman.
– Uudestakaupungista paenneet suojeluskuntalaiset saapuvat kapteeni Johan Fabritiuksen johdolla Ahvenanmaan Kumlingeen.
– Neljä ruotsalaista upseeria ilmottautuu vapaaehtoiseksi valkoisten päämajassa Seinäjoella. Puolueeton Ruotsi ei voinut virallisesti lähettää sotilasapua, mutta valkoisten taistelu herätti myötätuntoa maan porvaristossa ja Suomeen halunneille upseereille myönnettiin helposti lomia. Värväystoimintaa johti kenraali Mannerheimin veli Johan Mannerheim.
– Valkoisten perustama Suomen Virallinen Tietotoimisto aloittaa toimintansa Vaasassa.
– Helsingissä maanalaisesti toimineiden valkoisten julkaiseman Vapaa Sana – Fria Ord -lehden ensimmäinen numero ilmestyy.
  • 11. helmikuuta – Valkoiset torjuvat punaisten hyökkäyksen Mäntyharjulla.
Antrean taistelut alkavat Karjalan kannaksella.
– Valkoisten Savon ryhmän joukkojen komentajaksi määrätään kenraalimajuri Ernst Löfström.
Porvoon saaristossa käydään Pellingin taistelu, jonka jälkeen valkoiset hajaantuvat eri puolille saaristoa. Meren jäädyttyä he pakenevat maaliskuussa Suomenlahden yli Viroon.
Ruotsin sosiaalidemokraattinen työväenpuolue ei tue punaisten vallankumousta, mutta ei myöskään hyväksy valkoisten tueksi suunniteltua interventiota.
– Rahtilaivat S/S Poseidon ja S/S Mira lähtevät Gdańskista kohti Suomea mukanaan aseita ja 85 jääkäriä.
– Punaiset ottavat haltuunsa Rauman ja Uudenkaupungin valkoisten vetäytyessä maaseudulle.
  • 12. helmikuuta – Mäntyharjun ja Mikkelin välillä käydään kiivaita taisteluja. Punaiset joutuvat saarroksiin, mutta raivaavat ulospääsyn ja pakottavat valkoiset perääntymään.
– Kansanvaltuuskunta lakkauttaa kaikki kirkollisverot.
Kemijärveltä saapunut poliisi Jussi Hagberg teloittaa Rovaniemellä punakaartin johtohahmoihin kuuluneet Leo Pekkalan ja Antti Rädyn, joita paikalliset suojeluskuntalaiset eivät suostu ampumaan. Kaikkiaan Rovaniemellä teloitetaan sodan aikana 35 punakaartin jäsentä, vaikka varsinaisia taisteluja ei kaupungissa käydä.
  • 13. helmikuuta – Jääkäripataljoona 27 hajotetaan. Liepājassa järjestetään jääkärien sotilasvala- ja lipunvihkiäistilaisuus.
  • 14. helmikuuta – Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtaavat Ahvenanmaalla Prästön lennätinaseman kotiuttamista odottavilta venäläisiltä.
– Suomen senaatin edustajat Edvard Hjelt ja Rafael Erich esittävät omavaltaisesti Suomen nimissä virallisen avunpyynnön Saksalle.
Työväen pääneuvosto kokoontuu ensimmäisen kerran.
– Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset valtaavat Boxön ja Saggön linnoitukset.
  • 17.–19. helmikuuta – Godbyn taistelut, joiden jälkeen valkoiset teloittavat Färjsundetin jäällä kahdeksan Turun punakaartin jäsentä. Yhteenotot jäävät ainoiksi sisällissodan taisteluiksi Ahvenanmaalla.
  • 18. helmikuuta – Yleinen asevelvollisuus astuu voimaan Vaasan senaatin päätöksellä.
Vienan Kemissä kokoonutunut Karjalan kansalliskomitea vastustaa alueen liittämistä Suomeen ja ehdottaa Itä-Karjalan itsenäistymistä Neuvosto-Venäjästä.
– Punaiset valtaavat Itä-Hämeessä Heinolan ja Satakunnassa Pomarkun ja Ahlaisen, mutta Keski-Suomessa heidät lyödään takaisin Kuhmoisista.
– Kansanvaltuuskunta julkistaa Otto-Wille Kuusisen valmisteleman valtiosääntöesityksensä.
  • 25. helmikuuta – 1 261 jääkärin muodostama pääjoukko saapuu jäänmurtaja Sammon johtamassa saattueessa Vaasa Vaskiluotoon. Jääkärien ja valkoista armeijaa johtavien tsaarinupseerien välille syntyy joksikin aikaa jääkärikonfliktina tunnettu kiista, joka kuitenkin saadaan sovittua ja jääkärit liittyvät valkoisiin joukkoihin.
– Valkoisen armeijan ylipäällikkö kenraali Mannerheim antaa Ammutaan paikalla -julistuksen, joka käynnistää vangeiksi joutuneiden punaisten massateloitukset.

Maaliskuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. maaliskuuta – Suomen kansanvaltuuskunta ja Neuvosto-Venäjän hallitus solmivat valtiosopimuksen. Neuvosto-Venäjä sitoutuu kotiuttamaan venäläiset joukot Suomesta ja luovuttamaan linnoitukset Suomen punaisille, mutta päätösten toimeenpano viivästyy. Pieni määrä venäläisiä sotilaita jää Suomeen vapaaehtoisina taistelemaan punaisten rinnalle.
  • 3. maaliskuuta – Brest-Litovskin rauhansopimus päättää Neuvosto-Venäjän ja keskusvaltojen väliset sotatoimet. Sopimus velvoittaa Neuvosto-Venäjää vetämään viimeisetkin joukkonsa pois Suomesta ja jättää Saksalle vapaat kädet Suomen alueella.
– Punakaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen ja sotilasneuvonantaja Mihail Svetšnikov laativat suunnitelman punaisten toisesta yleishyökkäyksestä. Päämääränä on Haapamäen ja Pieksämäen risteysasemien valtaus.
– Savon radan varrella käydään Mouhun ja Hillosensalmen taistelut.
– Senaattorit Svinhufvud ja Jalmar Castrén pakenevat Helsingistä kaappaamalla jäänmurtaja Tarmon ja pääsevät Tallinnan kautta Saksaan.
  • 5. maaliskuuta – Saksalaiset nousevat maihin Eckerössä ja miehittävät ruotsalaisten hallussa olleen Ahvenanmaan.
Kuolajärven pataljoona muodostetaan kenraali Mannerheimin käskystä.[4][5]
Vaskiveden taistelu käynnistyy Virroilla.
  • 7. maaliskuuta – Senaatti solmii Saksan kanssa rauhansopimuksen sekä kauppa- ja merenkulkusopimukset, jotka hyödyttävät lähinnä Saksaa.
– Valkoiset teloittavat Johannes Karhapään Joensuussa.
  • 10. maaliskuuta – Bolševikit pysäyttävät Kantalahden punakaartin asejunan Petroskoissa ja vangitsevat sen miehistön. Juna pääsee jatkamaan matkaansa seuraavana päivänä.
– Punaiset surmaavat 16 A. Ahlström Osakeyhtiön pääkonttorin johtohenkilöä ja muuta virkailijaa Koliahteen joukkomurhassa.
– Valkoiset surmaavat 11 haavoittunutta punaista ja kaksi lääkintämiestä Harmoisten sairashuoneen joukkomurhassa.
Kyröskosken taistelu käynnistyy Hämeenkyrössä ja Ikaalisissa.
  • 18. maaliskuuta – Punaisten asejuna saapuu vihdoin Kantalahteen.
  • 18. maaliskuuta – Oriveden taistelu, eversti K. F. Wilkmanin komentamat valkoiset valtaavat Oriveden, mutta joutuvat tilapäisesti perääntymään.
  • 20. maaliskuuta – Punaisten evakuoitua Vilppulan rintaman joukot etelään valkoiset valtaavat Oriveden uudelleen ilman taistelua.
– Eero Haapalainen syrjäytetään punakaartin ylipäällikön tehtävästä. Tilalle nimitetään kolmikko Eino Rahja, Adolf Taimi ja Evert Eloranta.
  • 21. maaliskuuta – Suomen punaisen kaartin pohjoisin rintama aloittaa Kantalahdesta hyökkäyksen kohti länttä.
  • 22. maaliskuuta – Punaiset valtaavat Rankin linnakesaaren ja estävät näin saksalaisten suunnitteleman maihinnousun Kotkaan.
– Valkoiset aloittavat Tampereen saartamisen valtaamalla Aitolahden ja Kangasalan.
  • 23. maaliskuuta – Sallan suojeluskunta piirittää Iivo Ahavan lähettämää Kantalahden punakaartin osastoa Killisjärvellä.
– Kansanvaltuuskunta laajentaa vallankumousoikeuksien toimivaltuuksia.[6]
– Svinhufvud palaa Saksasta Vaasaan ja ottaa valkoisen hallituksen johtoonsa.

Huhtikuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soukelon ensimmäinen taistelu käydään Kiestingin Soukelon kylässä.[8]
Kivisalmen taistelu Pietari Autin johtamien valkoisten ja Aleksi Tuorilan punakaartilaisten välillä.[9]
– Raudun taistelu päättyy Pietarin suomalaisen punakaartin ja venäläisjoukkojen antautumiseen.
Karjaan taistelu on ensimmäinen saksalaisten maihinnousunsa jälkeen käymä yhteenotto punaisten kanssa.
  • 7. huhtikuuta – Itä-Karjalassa käydyssä Kuivitsalammen taistelussa kaatuu 32 valkoista ja 2–4 punaista. Pettynyt valkoisten päällikkö Oiva Willamo vaatii, että joka kymmenes hänen omista miehistään pitäisi teloittaa pelkuruuden vuoksi.[10][11]
– Virosta laivattu 2 500 miehen Osasto Brandenstein nousee maihin Loviisan Valkossa Otto von Brandensteinin johdolla.
  • 8. huhtikuuta – Itä-Karjalassa Punaiset torjuvat K. M. Walleniuksen johtaman valkoisten hyökkäyksen Soukelon toisessa taistelussa. Pakomatkansa yhteydessä Wallenius ryöstää Oulangan postikassan ja sieppaa kunnankirjurin, jonka hän teloittaa Suomen puolella.[12][13]
– Kansanvaltuuskunta ja punakaartin esikunta siirtyvät saksalaisten hyökkäyksen uhatessa Helsingistä Viipuriin.
– Loviisassa maihinnousseet saksalaiset yrittävät edetä Kotkaan, mutta punaiset lyövät heidät Kyminlinnan taistelussa.
Lapinjärvelle saapuu saksalaisia vastaan taistelemaan 5 000 sotilaan vahvuinen punakaartin osasto, jolla on 14 tykkiä ja 27 konekivääriä.
  • 9. huhtikuuta – Saksalaiset vetäytyvät Kyminlinnan luota takaisin Loviisaan. Kouvolasta vahvistuksia saaneet punaiset etenevät heidän jäljessään Ahvenkoskelle saakka.
– Punaisten puhelinliikennettä salakuunnellessaan saksalaiset tulkitsevat väärin, että Kouvolan seudulla olisi jopa 30 000 vihollista ja päätyvät odottamaan lisäjoukkoja.
  • 11. huhtikuuta – Punaisten johto järjestetään uusiksi Viipurissa. Kullervo Manner nimitetään diktaattoriksi, minkä jälkeen hän on muodollisesti myös punakaartien ylipäällikkö.
Hardomin taistelu, jonka jälkeen saksalaiset valtaavat Pernajan Hardomin kylän.
Leppävaaran taistelu, jonka jälkeen saksalaisille avautuu vapaa tie kohti Helsingin esikaupunkeja.
– Punaiset jättävät Turun ja pakenevat kohti itää.
  • 12.–13. huhtikuuta – Helsingin taistelu. Kenraali von der Goltzin joukot hyökkäävät Helsinkiin ja valtaavat kaupungin.
– Saksalaiset katkaisevat pääradan Tikkurilan taistelussa.
  • 13. huhtikuuta – Punaiset jättävät Porin ja pakenevat Kokemäen, Lauttakylän ja Alastaron kautta kohti itää tuhoten matkansa varrella useita rautatieasemia ja Kokemäenjoen siltoja.
  • 14. huhtikuuta – Saksalaisten voitoparaati Helsingin Senaatintorilla kaupugin valtauksen kunniaksi.
Joensuun teloitukset. 99 Raudun taistelussa vangiksi jäänyttä venäläistä ammutaan Joensuun Noljakassa.
– Osasto Brandenstein päättää hyökätä kymmenen komppanian voimin itään kohti Kausalaa.
– Saksalaiset vetäytyvät Uudestakylästä Kuivannon suuntaan, jossa käydään Kuivannon taistelu.
– Perääntyvät punaiset polttavat koko Vammalan kauppalan.
Kuurilan junamurhat. Punaiset surmaavat 22 Mustialan maanviljelysopiston oppilasta.
  • 19.–21. huhtikuuta – Hyvinkään taistelu, jonka jälkeen saksalaiset jatkavat päärataa pitkin etenemistään kohti pohjoista.
  • 20. huhtikuuta – Saksalaiset valtaavat Lahden etelästä. Samana iltapäivänä kaupunkiin saapuu pohjoisesta Hans Kalmin komentama valkoisten komppania, joka näin saa ensimmäisenä valkoisena osastona suoran kosketuksen saksalaisiin. Punainen Suomi on siten halkaistu kahtia ja Länsi-Suomen punaisten pakoreitti itään tukossa.
  • 22. huhtikuuta – Riihimäen valtaus
  • 23. huhtikuuta – Valkoiset katkaisevat Viipuri–Pietari-radan Raivolassa, jolloin punaiset menettävät rautatieyhteyden Venäjälle.
  • 24. huhtikuuta – Valkoiset valtaavat Terijoen ja katkaisevat samalla kokonaan punaisten maayhteyden Venäjälle. Valkoiset ryhtyvät piirittämään venäläisten hallussa olevaa Uudellakirkolla Suomenlahden rannikolla sijaitsevaa Inon linnaketta.
Viipurin taistelu käynnistyy.
  • 25. huhtikuuta – Lähes koko punaisten ylin johto pakenee aamuyöllä Viipurista laivasaattueessa Pietariin. Kansanvaltuuskunnasta Viipuriin jää vain Edvard Gylling.
Lempäälän suunnasta vetäytyvät punaiset murtautuvat valkoisten linjojen läpi Laitikkalan taistelussa Pälkäneellä.
Lappeenrannan punakaartin etsivä osasto ja Porin punakaartin osasto surmaa 23 valkoista vankia Lappeenrannan joukkomurhassa.
– Useana päivänä suoritetut Kouvolan ja Korian joukkomurhat huipentuvat kauppaneuvos Gösta Björkenheimin murhaan.
  • 28.–29. huhtikuuta – Hauholta matkaansa jatkanut punaisten pakolaiskolonna murtautuu saksalaisten linjojen läpi Syrjäntaan taistelussa ja jatkaa matkaansa kohti Lahtea.
  • 29. huhtikuuta – Valkoiset valtaavat aamuun mennessä Viipurin. Kaupungista ulosmurtautumista yrittäneet punaiset joukot antautuvat Tienhaaran aseman lähistöllä. Myöhemmin samana päivänä ainakin 360 venäläistä surmataan kaupungin etnisessä puhdistuksessa. Suurin osa teloitetuista on valkoisten kannattajia.
– Punaiset yrittävät viimeisen kerran vallata Lahden takaisin
Hollolan teloitukset käynnistyvät.
  • 30. huhtikuuta – Noin 30 000 punakaartilaista ja Länsi-Suomesta kohti itää pyrkinyttä pakolaista joutuu valkoisten ja saksalaisten vangiksi Lahden seudulla. Heidät sijoitetaan aluksi Fellmanin pellon keskitysleirille.

Toukokuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. toukokuuta – Lahden länsipuolella saarroksiin joutuneet punaiset antautuivat.
Valkeakosken naiskaartin joukkoteloitus. Valkoiset teloittavat noin 30 Valkeakosken naiskaartin jäsentä Hauholla Mustilan kylässä.
Thorsten Renvallin johtama Petsamon retkikunta saapuu Petsamoon liittääkseen alueen Suomeen.
– Punaisten keskisen rintaman esikunta päättää vetäytymisestä viimeiselle puolustuslinjalle eteläiseen Kymenlaaksoon. Käytännössä järjestäytynyt vastarinta kuitenkin lakkaa. Valkoiset valtaavat Kouvolan ilman merkittävää taistelua.
  • 3. toukokuuta – Brittiläinen joukko-osasto tekee maihinnousun Petsamonvuonolle ja karkottaa suomalaiset kolmen päivä taistelujen jälkeen.
  • 4. toukokuuta – Aamuyöllä punaiset antautuvat taisteluitta valkoisten saapuessa Inkeroisiin, mikä avaa valkoisille tien Kotkaan ja Haminaan. Valkoiset saavat molemmat kaupungit haltuunsa samana päivänä ilman merkittävää vastarintaa.
– Senaatti palaa Vaasasta Helsinkiin.
  • 5. toukokuuta – Viimeiset 800 punakaartilaista antautuvat Pyhtään Ahvenkoskella.
  • 10. toukokuuta – Suomalaiset tekevät vastahyökkäyksen Petsamossa, mutta britit lyövät heidät takaisin. Maat vaihtavat nootteja, joissa Iso-Britannia ilmoittaa, ettei se vastusta Suomen vaatimuksia Petsamon suhteen.
  • 11. toukokuuta – Suomen senaatti ilmoittaa, ettei se tunnusta diplomaattisuhteita Neuvosto-Venäjän kanssa, koska katsoo maiden olevan edelleen sisällissodan jäljiltä vihamielisissä suhteissa.
  • 14. toukokuuta – Venäläiset poistuvat Inon linnakkeesta ja räjäyttävät sen puolustuslaitteet lähtiessään. Tämän jälkeen Suomessa ei enää ole venäläisiä sotavoimia.
  • 15. toukokuuta – Valkoiset miehittävät Inon linnakkeen rauniot. Sisällissota julistetaan päättyneeksi.
– Eduskunta kokoontuu ensimmäisen kerran sodan jälkeen ns. tynkäeduskuntana, jossa on vain yksi sosiaalidemokraattien edustaja, Matti Paasivuori.
Puustellinmetsän teloitukset Helsingin maalaiskunnan Tapanilassa.
– Kenraali von der Goltz ilmoittaa senaatin puheenjohtajana toimineelle P. E. Svinhufvudille suunnitelmastaan Suomen armeijan järjestämiseksi saksalaisen mallin mukaan. Kaikki johtotehtävät on sen mukaan luovutettava saksalaisille upseereille.
  • 18. toukokuuta – Eduskunta valitsee P. E. Svinhufvudin Suomen valtionhoitajaksi.
  • 21. toukokuuta – Valkoiset surmaavat punaisena vangitun kirjailija Algot Untolan mereen Helsingin edustalla.
  • 22. toukokuuta – Suomen viranomaiset vangitsevat Neuvosto-Venäjän Helsingin-edustajakseen nimeämän Konstantin Kovankon. Maiden välillä ei tämän jälkeen ole edes epävirallisia diplomaattisuhteita yli kahteen ja puoleen vuoteen.
  • 24. toukokuuta – Britit karkottavat suomalaiset Petsamosta.
  • 27. toukokuuta – Svinhufvud nimittää uuden, J. K. Paasikiven johtaman monarkistisen senaatin.
  • 29. toukokuuta – Kenraali C. G. E. Mannerheim syrjäytetään ja armeijan uudeksi ylipäälliköksi nimitetään saksalaisten neuvosta kenraalimajuri Karl Wilkman.

Sisällissodan päättymisestä Tarton rauhaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1918[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 15. kesäkuuta – Neuvosto-Venäjällä olleista Pohjois-Suomen punakaartilaisista muodostetaan Iso-Britannian laivaston alaisuudessa toimiva Muurmannin legioona.
  • 26. kesäkuuta – Suomen senaatti lähettää Iso-Britannian hallitukselle nootin, jossa vaaditaan brittijoukkoja poistumaan Petsamosta ja jättämään alue suomalaisten haltuun. Noottia pidetään uhkavaatimuksena ja Britannia katsoo sen osoittavan, että Suomi on Saksan myötäilijä.
  • 3. elokuuta – Suomen ja Neuvosto-Venäjän väliset Berliinin neuvottelut alkavat.
Repolan yleinen kansalaiskokous tekee päätöksen pitäjän liittymisestä Suomeen.
  • 9. elokuuta – Senaatti saa eduskunnalta valtuudet ryhtyä järjestämään kuninkaanvaalia. Kuninkaaksi päätetään lopulta pyytää Hessenin prinssi Friedrich Karlia, joka hyväksyy tarjouksen.
  • 29. elokuuta – Suomen Kommunistinen Puolue perustetaan Moskovassa.
  • 11. syyskuuta – Kenraalimajuri Charles Maynardin lähettämät suomalaiset punakaartilaiset lyövät suojeluskuntalaiset Uhtualla käydyssä taistelussa.
  • 9. lokakuuta – Eduskunta valitsee kuninkaanvaalissa Hessenin prinssi Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi. Eduskunnan tasavaltalainen vähemmistö äänestää ensin kuninkaanvaaliesitystä vastaan ja boikotoi sitten itse vaalia.
  • 29. lokakuuta – Saksan vallankumous käynnistyy.
  • 9. marraskuuta – Saksan keisari Vilhelm II syrjäytetään ja keisarikunta julistetaan tasavallaksi, mikä merkitsee myös Suomen kuningaskuntahankkeen kaatumista.
  • 17. marraskuuta – C. G. E. Mannerheim lähettää Lontoosta sähkeen, jossa senaattia kehotetaan luopumaan Friedrich Karlista ja katkaisemaan suhteensa Saksaan sekä raivaamaan tilaa länsimielisemmälle liittoutumalle. Suomen senaatti vastaa Mannerheimille, että porvaripuolueet sallisivat eduskunnan valita hänet valtionhoitajaksi.
  • 27. marraskuuta – Paasikiven senaatin tilalle nimitetään Ingmanin I hallitus, missä yhteydessä monarkiaan viittaava nimitys senaatti muutetaan valtioneuvostoksi.
  • 12. joulukuuta – Mannerheim valitaan Suomen valtionhoitajaksi.
  • 14. joulukuuta – Friedrich Karl ilmoittaa avoimella kirjeellä, ettei hän pysty ottamaan Suomen kruunua vastaan länsivaltojen uhkavaatimusten takia.
  • 16. joulukuuta – Viimeiset saksalaisjoukot poistuvat Helsingistä.

1919[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • tammikuu – Kenraali Nikolai Judenitš pyytää senaatilta lupaa käyttää Suomen aluetta Venäjän valkoisen armeijan joukkojen järjestämiseen Petrogradin hyökkäystä varten. Mannerheim vaatii vastineeksi Venäjän pakolaishallitusta tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, mistä se kuitenkin kieltäytyy.
– Valtionhoitaja Mannerheim lähettää 3 800 suomalaisia vapaaehtoista taistelemaan Neuvosto-Venäjää vastaan kenraali Judenitšin joukkojen tueksi Viroon.
Aunuksesta pyydetään apua Neuvosto-Venäjästä irtaantumiseen, mutta Suomen senaatti suhtautuu asiaan pidättyväisesti. Myös Yhdysvallat ja Iso-Britannia varoittavat Suomea sekaantumasta Venäjän sisällissotaan.
  • 1.-3. maaliskuuta – Itsenaisen Suomen ensimmäiset eduskuntavaalit.
  • 17. huhtikuuta – Kaarlo Castrénin keskustahallitus nousee valtaan Suomessa.
  • 18. huhtikuuta – Vääpeli Paul Marttinan johtama osasto ylittää Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan katkaistakseen Muurmannin radan.
  • 21. huhtikuuta – Aunuksen retkikunta ylittää rajan Laatokan pohjoispuolella. Hallitus ja eduskunta eivät tiedä mitään salaisista Aunuksen operaatioista.
  • kesäkuu – Useita Suomesta käsin lietsottuja rajakahakoita Karjalan kannaksella.
  • 6. kesäkuuta – Porajärvi päättää liittyä Suomeen.
  • 18. kesäkuuta – Kenraali Judenitš ja valtionhoitaja Mannerheim tekevät sopimuksen Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta palkkiona yhdessä toteutetusta Pietarin valtauksesta.
  • 1. heinäkuuta – Castrénin hallitus saa vihiä Aunuksen sotaretkestä, mikä herättää epäilyksiä, että Mannerheim yrittää ajaa Suomea mukaan Venäjän sisällissotaan ja tehdä vallankaappauksen.
  • 9. heinäkuuta – Kirjasalon tasavalta perustetaan.
  • 17. heinäkuuta – Valtionhoitaja Mannerheim vahvistaa parlamentaarisesti hallitun tasavallan Suomen hallitusmuodoksi.
  • 25. heinäkuuta – Mannerheim häviää Suomen ensimmäisen presidentinvaalin korkeimman hallinto-oikeuden presidenttinä toimivalle K. J. Ståhlbergille.
  • 28. heinäkuuta – Mannerheim lopettaa valtionhoitajan tehtävät ja vetäytyy päivänpolitiikasta.
  • 1. lokakuuta – Hennalan vankileiri suljetaan.
  • 12. lokakuuta – Liittoutuneet vetäytyivät Murmanskista.

1920[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • huhtikuu – Toinen epäonnistunut Petsamon retki.
  • 31. tammikuuta 1920 – 2 600 punavakia vapautuu ja noin 40 000 entistä punakaartilaista saa kansalaisoikeutensa takaisin.[15]
  • 31. elokuuta – Seitsemän entistä punaisten johtohahmoa kuolee Pietarissa tapahtuneissa Kuusisen klubin murhissa.
  • 14. lokakuuta – Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä allekirjoitetaan Tarton rauha, joka päättää maiden väliset vihollisuudet ja normalisoi suhteet 31. joulukuuta 1920 lähtien.

Myöhempien vuosien tapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toista maailmansotaa edeltävät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 20. tammikuuta 1921 – Noin 200 punavankia vapautetaan ja Neuvosto-Venäjälle paenneita armahdetaan.[15]
  • 25. helmikuuta 1921 – Jääkäriliitto perustetaan.
  • 21. toukokuuta 1921 – Uusi valtiorikosoikeudessa tuomittujen punaisten armahdus, jonka jälkeen punavankeja on jäljellä noin 1 000.[15]
  • lokakuu 1921 – Itäkarjalaisten kansannousu alkaa. Mukana on noin 500 suomalaista vapaaehtoista.
  • 7. joulukuuta 1923 – Uusi armahduslaki, jonka jälkeen vankeja on noin 500.[15]
  • 1924 – Vapaussodan Invaliidien Liitto perustetaan
  • 23. lokakuuta 1925 – Uusi armahduslaki, jonka jälkeen vankeja on noin 200.[15]
  • 18. toukokuuta 1927 – Väinö Tannerin johtama sosialidemokraattinen hallitus armahtaa viimeiset 50 punavankia.[15]
  • 1929 – Vapaussodan Rintamamiesten Liitto perustetaan.
  • 1931 – Vapaussodan Kenttäharmaat perustetaan Vapaussodan Rintamamiesten Liiton kilpailijaksi.
  • 8. joulukuuta 1935 – Vapaussodan Rintamamiesten Liiton jäseniä sotkeentuu Viron vapaussotureiden liiton epäonnistuneeseen vallankaappaushankkeeseen.[16]
  • 10. maaliskuuta 1944 – Lex Tokoi astuu voimaan.
  • 12. lokakuuta 1944 – Vapaussodan Kenttäharmaat lakkautetaan välirauhansopimuksen perusteella.
  • 19. lokakuuta 1944 – Suomalaisten fasistien ja kansallissosialistien hallussa ollut Vapaussodan Rintamamiesten Liitto lakkautetaan välirauhansopimuksen perusteella.

Sodanjälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aatsinki, Ulla: Tukkiliikkeestä kommunismiin - Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918, Tampereen yliopisto 2009, Tampere University Press. ISBN 978-951-44-7574-0 ja julkaisun verkkoversio ISBN 978-951-44-7606-8 (pf),
  • Haapala, Pertti & Hoppu, Tuomas (toim.): Sisällissodan pikkujättiläinen, erit. aikajana s. 475–482. WSOY 2009. ISBN 978-951-0-35452-0
  • Harjula M: Suomalaiset Venäjän sisällissodassa 1917-1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006.
  • Harjula M: Venäjän Karjala ja Muurmanni 1914-1922. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007.
  • Henrik Meinander, Tasavallan tiellä: Suomi kansalaissodasta 2010-luvulle, Schildts & Söderströms, Helsinki 2012, ISBN978-951-52-2957-1
  • Nevakivi, Jukka: Iivo Ahava punainen heimosotilas, Studia Historica, ss. 261 - 283, Oulun historiaseura 1967.
  • Nevakivi, Jukka: Muurmannin legioona, Tammi, 1970.
  • Salkola, Marja-Leena: Työväenkaartien synty ja kehitys punakaartiksi osa 1 (Punaisen Suomen historia 1918), Opetusministeriö, 1985
  • Vahtola, Jouko: Suomi suureksi - Viena vapaaksi, Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys 1988. ISBN 951-95473-9-8
  • Helsingin Sanomat 20.11.2014 s. A12
  • Aikajana 1917 - 1918 Suomi80-sivusto.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Salkola, s. 106
  2. Jussila, Osmo: ”Suomi suuriruhtinaskuntana 1809–1917”, Suomen poliittinen historia 1809–1999, s. 100. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 978-951-03324-1-2.
  3. a b Manninen, Ohto: Vapaussota – osana suursotaa ja Venäjän imperiumin hajoamista Suomen vapaussota 1918. Viitattu 27.4.2017.
  4. Harjula 2006 s.54, Harjula 2007 s. 72 ja Vahtola 1988
  5. Aatsinki 2009 s.192, Harjula 2006 s. 52, Nevakivi 1967 Nevakivi 1970 ja Vahtola 1988
  6. https://fi.wikisource.org/wiki/V%C3%A4liaikainen_laki_Vallankumousoikeuksien_toimivallan_laajentamisesta
  7. Nevakivi 1970 s. 38-39
  8. Nevakivi 1970 s.30 ja Vahtola 1988 s.133-135
  9. Aatsinki 2009 s.197, Harjula 2006 s.54 ja 55, jossa Tuorilan muistelmissaan esittämät luvut, Nevakivi 1970 ja Vahtola 1988 s.136-139
  10. Aatsinki 2009 s.198, Harjula 2006 s.55 ja Vahtola 1988 s.142-144
  11. Vahtola 1988 s.144
  12. Aatsinki 2009 s.197, Nevakivi 1970 s.30 ja Vahtola 1988 s.139-142 ja 145
  13. Harjula 2006 s. 55
  14. Aatsinki 2009 s.198, Harjula 2006 s.55 mukaan punaisia kaatui 14 Harjula 2007 s.74 viitteen 232 mukaan punaisia kuoli kaksi, Nevakivi 1970 s.30 ja Vahtola 1988 s.153-155
  15. a b c d e f g h Vuoden 1918 kronologia Työväen arkisto. Viitattu 8.5.2017.
  16. Kirves, Jenni & Näre, Sari: Luvattu maa - Suur-Suomen unelma ja unohdus. Porvoo: WSOY, 2014. ISBN 978-951-04029-5-5.
  17. Jääkärin morsian 2013. Elonet. Viitattu 8.5.2017.
  18. Karhumäki, Heli: Viimeinen vapaussoturi Lennart Rönnback kuoli 102-vuotiaana 6.11.2007. Uusi Suomi. Viitattu 8.5.2017.
  19. Selitys Tarja Halosen poissaololle 17.5.2008. Uusi Suomi. Viitattu 8.5.2017.
  20. Suomen vanhin kuollut 16.1.2009. MTV3. Viitattu 8.5.2017.
  21. Kähmi, Sippo: Luokkasodan vaietut tarinat päivänvaloon 14.4.2013. Tiedonantaja. Viitattu 8.5.2017.
  22. SKS ja SLS julkaisevat kaksikielisen oppimisaineiston sisällissodasta 6.3.2017. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 8.5.2017.
  23. Ministeriö kumoaa juhlaraha-asetuksen – taustalla kansalaissota-aiheinen kolikko 25.4.2017. Maaseudun Tulevaisuus. Viitattu 8.5.2017.