Alvettulan taistelu

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Alvettulan taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Alvettulan silta vuonna 2013. Sisällissodan aikana sen kaiteet olivat huomattavasti peittävämmät ja niiden suojissa oli hyvä edetä.
Alvettulan silta vuonna 2013. Sisällissodan aikana sen kaiteet olivat huomattavasti peittävämmät ja niiden suojissa oli hyvä edetä.
Päivämäärä:

26.–27. huhtikuuta 1918

Paikka:

Alvettula, Hauho

Lopputulos:

punaisten läpimurto

Osapuolet

valkoiset

punaiset

Komentajat

Adolf Renvald
Johan Linsén

Hilja Järvinen
Aleksi Oksanen
Joonas Paltta

Vahvuudet

n. 150

n. 1000

Tappiot

11 kaatunutta

n. 150 kaatunutta,
n. 60 haavoittunutta

Alvettulan taistelu oli nykyään Hämeenlinnaan kuuluvan entisen Hauhon pitäjän Alvettulassa 26.–27. huhtikuuta 1918 käyty Suomen sisällissodan taistelu, jossa punaiset ylittivät valkoisten hallussaan pitämän Alvettulan sillan. Heidän tarkoituksenaan oli raivata tie Lahden suuntaan matkalla olleelle usean tuhannen hengen pakolaiskuormastolle. Taistelu muistetaan erityisesti Valkeakosken naiskaartista, jonka sotilaat onnistuivat viimein useiden tuntien taistelun jälkeen ylittämään sillan ja rynnäköimään kohti valkoisten puolustusasemia. Alvettulan lisäksi punakaartilaiset ottivat vetäytymisensä aikana yhteen valkoisten ja heidän rinnallaan sotineiden saksalaisjoukkojen kanssa myös Laitikkalan, Hauhon ja Syrjäntaan taisteluissa, jotka kaikki tunnetaan yhtenä sisällissodan verisimmistä taisteluista.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. huhtikuuta tapahtuneen valkoisten Tampereen valtauksen jälkeen alkoivat punaiset pian vetäytyä läntisestä Suomesta kohti itää. Hämeenlinnaan oli kuun loppuun mennessä kerääntynyt useita tuhansia Satakunnasta, Varsinais-Suomesta ja Hämeestä paenneita punaisia ja heidän perheenjäseniään. Hangossa maihinnousseiden saksalaisten lähestyessä Hämeenlinnaa pakolaiset lähtivät liikkeelle 25. huhtikuuta tarkoituksenaan edetä Hauhon kautta Lahteen ja sieltä edelleen rajan yli Neuvosto-Venäjälle.[1] Viimeisenä kaupungista poistuivat seuraavana päivänä Hämeenlinnan ja Parolan punakaartilaiset.[2]

Hauholle pyrki myös pohjoisesta Tampereen suunnalta lähteneitä punaisia, kuten Lempäälän punakaartilaisia ja Valkeakosken naiskaartin jäseniä. Noin 30 kilometrin päässä Hämeenlinnan pohjoispuolella pakolaisten piti ylittää Alvettulanjoki pari vuotta aikaisemmin valmistunutta siltaa pitkin, joka kuitenkin oli valkoisten hallussa.[1] Sitä oli puolustamassa Adolf Renvaldin komentaman 1. Etelä-Pohjanmaan reservipataljoonan 2. komppania.[3]

Taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelut Alvettulan sillalla alkoivat 26. huhtikuuta, kun punaisten tykistö alkoi viiden aikaan aamulla tulittaa joen pohjoisrannalla olleita valkoisten asemia läheiseltä Lyömäeltä sekä Alvettulan työväentalon pihamaalta. Valkoiset olivat suunnanneet konekiväärinsä sillalle, mutta punaiset hyökkäsivät tästä huolimatta sen yli vielä samana iltana. Laukaustenvaihto jatkui läpi yön, mutta punaiset eivät onnistuneet ylittämään siltaa vasta kuin seuraavana aamupäivänä. Tuolloin etujoukkoina olivat paperityöläinen Hilja Järvisen johtama Valkeakosken naiskaarti sekä Pälkäneen punakaarti, päällikkönään taistelussa kaatunut torpparin poika Aleksi Oksanen.[4]

Iltapäivällä punaiset tekivät uuden rynnäkön ja mursivat lopulta ylivoimansa ansiosta valkoisten puolustuslinjan, joka oli rakennettu joen laidalla olevan peltoaukean reunalle.[2] Valkeakosken ja Pälkäneen kaartilaisten ohella taistelussa kerrotaan kunnostautuneen Joonas Paltan johtaman Sahalahden punakaartin.[5] Suurin ansio läpimurrosta on kuitenkin annettu Valkeakosken naisille, vaikka he eivät tiettävästi menettäneetkään yhtään kaatunutta.[1]

Valkoisten poistuttua puolustusasemistaan pääsi 4 000–5 000 hengen ja yli tuhannen hevosen pakolaiskuormasto vihdoin jatkamaan matkaansa kohti Hauhon kirkonkylää.[6] Kun joukko oli iltaan mennessä ylittänyt sillan, yrittivät punaiset räjäyttää sen, mutta eivät kuitenkaan saaneet aikaan suuria vaurioita. Seuraavaksi pakolaiset joutuivat ylittämään parin kilometrin päässä olevan Vuolteen sillan. Sitä oli vartioimassa vain kuuden valkoisen ryhmä, jonka punaiset kukistivat nopeasti. Pohjoiseen perääntyneet valkoiset saivat kuitenkin pian avukseen everstiluutnantti Johan Linsénin johtaman 8. Porin rykmentin 3. pataljoonan[3] ja valtasivat molemmat sillat nopeasti takaisin vielä saman päivän aikana.[2] Itää kohti vetäytyessään punaiset joutuivat kiivaisiin taisteluihin vielä Hauhon kirkonkylässä ja Tuuloksen Syrjäntaassa, ennen jäämistään vihollisen saartorenkaaseen hieman ennen Lahtea.[7]

Tappiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelun aikana kaatui noin 150 punakaartilaista. Lisäksi Alvettulan koululle perustettiin sidontapaikka, jonne jäi noin 60 haavoittunutta.[2] Suomen sotasurmat -tietokantaan Alvettulan taistelun kahtena päivänä on Hauholle merkitty kaatuneiksi 11 valkoista, jotka ovat yhtä lukuun ottamatta kaikki kotoisin Pohjanmaalta.[8]

Muistomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alvettulan vanhaan siltaan on vuonna 1988 kiinnitetty taistelun molempien osapuolten yhteinen muistolaatta, jossa on teksti ”Tällä sillalla taisteltiin huhtikuussa 1918”. Lisäksi Tapolan talon pellolla sijaitsevalle 34 punaisen joukkohaudalle on pystytetty muistomerkki. Molemmat muistomerkit ovat osa Hauhon 1918 kulttuuripolkua.[2] Alvettulan ympäristössä on myös useita muita punakaartilaisten hautoja.[9]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomisto, Marjatta: 1918: Taistelukuvauksia Pälkäneen Laitikkalan ja Hauhon rintamalla. Hämeenlinna: tekijä, 2014. ISBN 978-952-28282-2-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anttonen, Varpu: Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918, s. 59–60. Tampere: Tampereen yliopisto, 2009. Teoksen verkkoversio.
  2. a b c d e Tupala, Ulla: Kapina. Vuoden 1918 tapahtumia Hauhon alueella. Hauho: Hauho-Seura ry, 2006.
  3. a b Sisällissodan taistelupaikkakortisto 23.12.2013. Arkistojen portti. Viitattu 9.10.2016.
  4. Pohjola, Pekka: Alvettulan vanha silta Alvettulan kylä. Viitattu 9.10.2016.
  5. Elkelä, Kari: Sahalahden punakaarti ja kansalaissota 1918 25.3.2016. Sivupolut. Viitattu 9.10.2016.
  6. Vuoden 1918 tapahtumat pystyy yhä jäljittämään 29.4.2006. Hämeen Sanomat. Viitattu 9.10.2016.
  7. Vuoden 1918 taistelukuvaus raaputtaa vanhaa haavaa 2.8.2014. Yle Uutiset. Viitattu 9.10.2016.
  8. Suomen sotasurmat 1914–1922 Valtioneuvoston kanslia. Viitattu 9.10.2016.
  9. Punaisten muistomerkit: Hauho Työväenmuseo Werstas. Viitattu 9.10.2016.