Pietisen tehtaan kahakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pietisen tehtaan kahakka
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

19.–20. tammikuuta 1918

Paikka:

Pietisen puusepäntehdas, Viipuri

Lopputulos:

sisällissota käynnistyy Karjalassa

Osapuolet

Flag white.svg Viipurin suojeluskunta

Red flag.svg Viipurin punakaarti

Komentajat

Kalle Mata

August Andersson

Vahvuudet

6

n. 30

Tappiot

1 kuollut
1 vangittu

2 kuollutta

Pietisen tehtaan kahakka oli Viipurissa toimineessa Pietisen puusepäntehtaassa 19. tammikuuta 1918 tapahtunut paikallisen suojeluskunnan ja punakaartin välinen aseellinen yhteenotto. Sitä on pidetty myös Suomen sisällissodan todellisena alkuna, vaikka varsinaisesti sodan katsotaan käynnistyneen vasta 27. tammikuuta.[1][2] Välikohtaus sai alkunsa kun punaiset tekivät tarkastusta suojeluskuntalaisten asevarastona toimineeseen rakennukseen, jolloin yksi punakaartilainen sai surmansa. Tilannetta seurasi piiritys, joka huipentui laukaustenvaihtoon ja valkoisten pakenemiseen rakennuksesta. Tapahtumia seuranneina päivinä tilanne Viipurin läänissä laajeni nopeasti sisällissodaksi.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muun Suomen tapaan yhteiskunnallinen tilanne oli myös Viipurissa kiristinyt syksyn 1917 yleislakosta lähtien. Samalla työläiset ja porvaristo perustivat omia aseellisia kaartejaan. Viipurin työväen järjestyskaarti (myöh. punakaarti) perustettiin pari viikkoa ennen lakon alkua ja siihen kuului noin 4 000 miestä. Suojeluskunta oli aloittanut toimintansa jo kesäkuussa, mutta jäi vahvuudeltaan paljon pienemmäksi, eikä siinä ollut kuin joitakin satoja jäseniä.[3] Sodan näyttäessä jo ilmeiseltä tammikuussa 1918, muodostui strtegisesti tärkeän Viipurin hallinta merkittäväksi molemmille osapuolille.[1]

Tilanne Karjalassa kärjistyi entisestään 18. tammikuuta, kun suojeluskuntalaiset takavarikoivat Taavetissa työväen järjestyskaartin Mikkeliin matkalla olleesta asejunasta 70 kivääriä ja 10 000 patruunaa. Vuorokautta myöhemmin he saivat selville, että Pietarista on tulossa uusi asejuna. Punaiset puolestaan alkoivat Viipurissa etsimään suojeluskuntalaisten aseita, estääkseen heitä kaappaamasta myös tätä junaa. Punaiset saivat lopulta selville, että asevarasto oli kansanedustaja Matti Pietisen omistamassa puusepäntehtaassa,[1] joka sijaitsi Linnoituksen kaupunginosassa Aleksanterinkadun (myöh. Karjalankatu) ja Keisarinkadun (myöh. Luostarinkatu) kulmauksessa.[4] Rakennus on edelleen olemassa.[2]

Kahakka tehtaalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan valkoisiin lukeutuneen toimittaja Simo Erosen mukaan suojeluskuntalaiset olivat 19. tammikuuta hankkineet 140 japanilaista sotilaskivääriä, joista suurin osa oli viety maaseudulle ja 40 kätketty Pietisen tehtaalle. Asiasta vihiä saanut työväen järjestyskaarti teki tehtaalle tarkistuksen noin puoli yhdentoista aikaan illalla. Erosen kertomuksen mukaan paikalla oli tuolloin kaksi yövartijaa sekä neljä muuta suojeluskuntalaista. Heidän johdossaan oli jääkäri Kalle Mata, joka samalla suoritti hälytyksen Viipurin suojeluskunnan päämajaan jääkäriluutnantti Woldemar Hägglundille. Järjestyskaartilaisten 30 miehen ryhmä meni rakennukseen sisään takakautta ja alakerran tarkistettuaan siirtyivät kohti yläkertaa, jolloin jääkäri Mata ampui pistoolillaan ensimmäisenä portaita nousseen viilari August Anderssonin.[5]

Muut punaiset pakenivat tämän jälkeen tehtaalta ja piirittivät sen hankittuaan ensin lisävoimia. Osapuolten välille syntyi kiivasta laukaustenvaihtoa. Parin tunnin kuluttua paikalle saapui jääkäri Väinö Strömbergin johtamana nelisenkymmentä suojeluskuntalaista, jotka eivät kuitenkaan päässeet tehtaan läheisyyteen venäläisen sotaväen estettyä heitä. Suojeluskuntalaiset päättivät hajaantua ja antoivat tehtaassa olleille käskyn toimia oman harkintansa mukaan.[5] Laukaustenvaihto jatkui vielä seuraavana päivänä, mutta lopulta suojeluskuntalaiset onnistuivat lopulta murtautumaan saartoketjun läpi. Yksi haavoittunut kuitenkin tuupertui lumihankeen ja jäi punaisten vangiksi.[5] Lisäksi tulitaistelun aikana oli saanut surmansa konttoristi Jarl Illukka.[3] Punakaartilaisista haavoittui vakavimmin 47-vuotias sekatyömies Antti Tenhunen, joka menehtyi vammoihinsa 29. tammikuuta. Aseiden etsinnät ja suojeluskuntalaisten pidätykset jatkuivat myös välikohtauksen jälkeen[1] ja seuraavana aamuna Kelkkalan kaupunginosasta löytyi vielä suojeluskuntalaisten tiedustelijoina kiinni jääneiden konttoristien Torsten Åbergin ja Onni Naukkarisen ruumiit.[6] Pietisen tehtaalta punaiset saivat Erosen mukaan haltuunsa kiväärien lisäksi kaksi konekivääriä sekä käsikranaatteja.[5]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pietisen kahakan jälkeen kummatkin osapuolet antoivat Viipurin läänissä liikekannallepanon.[2] Seuraavana aamuna Viki Ripatin johtama Lappeenrannan työväenkaarti lähti junalla Taavettiin hakemaan takaisin suojeluskuntalaisille pari päivää aikaisemmin menetettyjä aseita.[7] Taavetin kahakassa sai surmansa jääkäri Lauri Pelkonen, josta näin tuli ensimmäinen sisällissodan aikana kaatunut jääkäri.[5] Myös yksi Ripatin miehistä kuoli. Tämän välikohtauksen jälkeen Lappeenrannassa ilmestynyt Kansan Ääni uutisoi tapahtumat jo otsikolla ”Kansalaissota on alkanut!”.[7]

Viipurin suojeluskunta puolestaan yritti ottaa koko Viipurin hallintaansa 23. tammikuuta. Heidan tarkoituksenaan oli saada liikkeelle tuhansia miehiä, mutta lopulta kokoontumispaikaksi sovittuun Hiitolaan saapui vain viitisensataa huonosti aseistautunutta suojeluskuntalaista. He saivat vallattua Viipurin rautatieaseman, mutta punaisten koottua omat joukkonsa, joutuivat suojeluskuntalaiset lopulta pakenemaan Venäjänsaaren kautta Antreaan.[3] Tapahtumat merkitsivät samalla kesäkuussa 1917 perustetun Viipurin ensimmäisen suojeluskunnan toiminnan loppua ja sen jatkajaksi perustettiin uusi suojeluskunta vielä helmikuun aikana.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Viitanen, Jani: Alkoiko sisällissota Viipurista? 1998. Suomi 80. Viitattu 25.10.2016.
  2. a b c Pimeä historia. Jakso 2: Verinen Viipuri (video) 21.12.2015. Yle Areena. Viitattu 25.10.2016.
  3. a b c Punainen hallinto kesti Viipurissa pisimpään 2016. Svinhufvud – Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet. Viitattu 25.10.2016.
  4. LN39 - Linnoituksen kaupunginosa, Kortteli 39 30.11.2006. VirtuaaliViipuri 1939. Viitattu 25.10.2016.
  5. a b c d e Eronen, Simo: Venäjänsaarelaiset. Muistomerkin paljastusjuhlaan juhannuspäivänä 1923, s. 8–10. Viipuri: Karjalan Kirjapaino Osakeyhtiö, 1923. Teoksen verkkoversio.
  6. Keskisarja, Teemu: Viipuri 1918. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Siltala, 2013. ISBN 978-952-23418-7-7.
  7. a b Toivanen, Pekka: ”Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918”, Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa ja tarinoita Lappeenrannasta ja sen asukkaista. Etelä-Karjalan museon julkaisusarja 21. Lappeenranta: Etelä-Karjalan museo, 1999. ISBN 951-78503-8-7. Teoksen verkkoversio.
  8. Louhivuori, Hemmo: Tatu Koch, seikkailija ja monitaitoinen mies 3/2013. Koiviston Viesti. Viitattu 25.10.2016.