Mouhun–Hillosensalmen taistelut

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Mouhun–Hillosensalmen taistelut olivat Suomen sisällissodan taisteluja, jotka käytiin Mäntyharjulla ja Valkealassa 5. maaliskuuta 1918. Valkoisten tarkoituksena oli vallata samanaikaisesti Mouhun kylä ja sen eteläpuolella sijainnut Hillosensalmen rautatieasema Savon radan varrella. Näin he olisivat saaneet motitettua Savon rintamalla toimineet punaiset ja päässeet hyökkäämään etelään kohti tärkeää Kouvolan risteysasemaa. Valkoiset onnistuivat saamaan Mouhun haltuunsa, mutta Hillosensalmen valtaus ei onnistunut ja näin Savon rintamalinja jäi sodan loppuun saakka Mouhun ja sen eteläpuolisen Voikosken välille.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sisällissodan käynnistyttyä 27. tammikuuta 1918, Kymenlaakson punakaartilaiset lähtivät etenemään pohjoiseen Savon rataa seuraten, tarkoituksenaan saada yhteys Mikkelin ja Varkauden punakaarteihin ja näin muodostaa yhteinen rintama Pohjois-Hämeessä olleiden valkoisten selustaan. Punaisten eteneminen kuitenkin pysähtyi Mäntyharjun valtauksen jälkeen 7. helmikuuta. Kun valkoiset puolestaan valtasivat paikkakunnan viikkoa myöhemmin, joutuivat punaiset 15. helmikuuta vetäytymään parikymmentä kilometriä Mäntyharjun kirkonkylän eteläpuolelle Mouhun kylään. Valkoiset hyökkäsivät Mouhuun vielä 18. helmikuuta, mutta punaisten torjuttua iskun, asettui rintamalinja paikoilleen vajaan kahden viikon ajaksi. Samalla Savon rintamasta tuli punaisille ainoastaan puolustuksellinen rintama, jossa tarkoituksena oli ainoastaan estää valkoisten eteneminen Savon rataa pitkin punaisille elintärkeälle Riihimäki–Pietari-radalle.[1]

Osapuolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoisilta taisteluihin osallistuivat kenraalimajuri Ernst Löfströmin komentamaan Savon ryhmään kuuluneet Mikkelin 1. komppania päällikkönään kapteeni William Hj. Spåre, Kajaanin sissirykmentin 1. komppania päällikkönään luutnantti Elja Rihtniemi ja Kuopion 4. komppania päällikkönään jääkärikapteeni Lars W. Lundahl sekä Mäntyharjun suojeluskuntakomppania ja jääkäriluutnantti Arvo Thauvónin johtama Jyväskylän suojeluskuntalaisten konekiväärikomppania. Hillosensalmeen puolestaan hyökkäsi luutnantti Gabriel Cronstedtin johtama 500 Savon ryhmän jääkärin osasto.[2] Kajaanin sissikomppanian mukana taisteluun osallistui myös Urho Kekkonen, joka kertoi tapahtumista myöhemmin julkaistuissa päiväkirjoissaan.[1]

Punaiset olivat koonneet Mouhuun noin 1 300 Kotkan ja Kymintehtaan punakaartilaista, joita johtivat työläiset Viktor Teikari ja Aleksei Osipov. Lisäksi Hillossalmen taisteluun osallistui Jaalan Huhdasjärvelta saapunut punakaartin komppania. Punaisilla oli tukenaan myös kaksi panssarijunaa sekä lentokone tiedustelutehtäviä varten.[1]

Mouhun taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mouhun taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

3. maaliskuuta 1918

Paikka:

Mouhu, Mäntyharju

Lopputulos:

valkoisten voitto

Osapuolet

valkoiset

punaiset

Komentajat

William Hj. Spåre
Elja Rihtniemi
Lars W. Lundahl
Arvo Thauvón

Viktor Teikari
Aleksei Osipov

Vahvuudet

n. 500

n. 1 300
2 panssarijunaa

Tappiot

47 kaatunutta

44 kaatunutta

Hyökkäys kohti Mouhua alkoi 3. maaliskuuta kello 6 aamulla, kun valkoiset lähtivät etenemään kylään kolmesta eri suunnasta. Valkoisten pääjoukko lähti junalla Varpasen asemalta, Mikkelin 1. komppania kolme kilometriä Mouhun luoteispuolella sijaitsevasta Korvenkylästä Sarkaveden järven takaa ja Kajaanien sissien 1. komppania puolestaan seitsemän kilometriä Mouhusta itään sijaitsevasta Kinnistä, jonne se oli sijoitettu etuvartioksi..[1]

Punaiset olivat kuitenkin varautuneet hyökkäykseen rikkomalla radan Mouhun pohjoispuolelta ja näin valkoisten pääjoukko ei päässyt etenemään aikataulun mukaisesti. He joutuivat muun muassa purkamaan tykistönsä junasta ja vetämään niitä ratapenkkaa pitkin hevosilla, mikä hidasti etenemistä huomattavasti. Myös Kajaanin sissikomppanian hyökkäys pysähtyi, kun he kohtasivat Kinnin suuntaan edenneen vahvan punakaartilaisosaston Pienen Varpasen ja Siikasen järvien välisellä kannaksella ja joutuivat jäämään paikoilleen. Näin Mouhuun hyökkäsi ensimmäisenä kello 8 aikaan Korvenkylän Papinniemen talosta liikkeelle lähtenyt Mikkelin 1. komppania. Mikkelin 3. Komppaniasta koottu valkoisten pääjoukko pääsi aloittamaan oman hyökkäyksensä vasta kello 11.[1]

Taistelu jatkui kiivaana kello 17 asti, jolloin valkoiset lopulta onnistuivat pakottamaan punaisten panssarijunan perääntymään. Samalla myös Mouhua puolustaneet punaiset irtaantuivat asemistaan ja vetäytyivät junan perässä aina Voikoskelle saakka, jossa punaisten komentaja sai paoksi muuttuneen vetäytymisen pysähtymään. Seuraavana päivänä Osipov lähti hakemaan apuvoimia etelästä ja punaisten keskuuteen levisi uusi paniikki. He vetäytyivät edelleen Hillosensalmelle, mutta lopulta joukot saatiin palaamaan asemiinsa Voikoskelle. Valkoiset eivät kuitenkaan ymmärtäneet käyttää hyväkseen punaisten sekasortoista tilannetta, vaan jäivät paikoilleen valtaamaansa Mouhuun.[1]

Hillosensalmen taistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hillosensalmen taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

3. maaliskuuta 1918

Paikka:

Hillosensalmi, Valkeala

Lopputulos:

punaisten voitto

Osapuolet

valkoiset

punaiset

Komentajat

Gabriel Cronstedt

Aleksei Osipov

Vahvuudet

n. 500

2 panssarijunaa

Tappiot

20 kaatunutta

?

Luutnantti Gabriel Cronstedtin johtama joukko matkusti aluksi junalla Mikkelistä Mäntyharjulle, josta se jatkoi hevoskyydillä Nurmaalle ja sieltä edelleen Vuohijärven jään yli Kinansaareen, mistä hyökkäysen oli Mouhun tapaan määrä käynnistyä 3. maaliskuuta kello 8. Kuopion viides komppania pääsi heti aamulla etenemään vapaasti radalle Hillosensalmen pohjoispuolelle, jossa he alkoivat rikkomaan sitä. Hillosensalmen pysäkille hyökkäämässä olleet 1. ja 2. komppania sen sijaan havaittiin ja ne joutuivat tulitaisteluun punaisten kanssa. Valkoiset saivat lopulta vallattua pysäkin ja punaiset joutuivat vetäytymään Kirjokiven suuntaan.[1]

Pääjoukon perässä tuli räjähdysaineita kuljettanut kuormasto, joka kuitenkin jäi yhdessä lääkintäosaston tulitaistelun ajaksi odottamaan paikoilleen eikä suunnitelman mukaisesti rikkonut rataa Hillosensalmen eteläpuolelta. Tämän vuoksi punaiset onnistuivat saamaan vahvistuksia ja heidän tuekseen saapui myös panssarijuna. Tämän jälkeen pohjoisesta saapui vielä Mouhusta vetäytyneitä punaisia toisen panssarijunan tukemana, jolloin valkoiset vetäytyivät radalta Vuohijärven jäälle ja aloittivat paluumatkan takaisin Mäntyharjulle. Valkoiset eivät kuitenkaan palanneet tuloreittiään, vaan kiersivät nyt Jaalan Paljakanlahden kautta, jossa piti olla hyökkäyksen sivustaa suojannut varmistus. Osasto oli kuitenkin poistunut paikaltaan ja perääntyvät valkoiset kohtasivatkin Huhdasjärveltä liikkeelle lähteneen punaisten komppanian, joka yllätti varomattomasti edenneet Cronstedtin joukot. Punaiset saivat konekivääritulellaan osuman valkoisten kuormaston ammuslaatikoihin, joiden räjähdyksessä syntyneeseen avantoon hukkui useita miehiä ja hevosia.[1]

Hyökkäyksestä selvinneet valkoiset palasivat Mäntyharjulle pieninä ryhminä, joista osa harhaili metsissä jopa usean vuorokauden ajan. Heidän Hillosensalmen tapahtumista kertomansa värikkäät tarinat aiheuttivat paniikkia valkoisten keskuudessa ja esikunta ehti pohtia jopa Mäntyharjulta perääntymistä. Hillosensalmen hyökkäyksen jälkeen valkoiset eivät enää pyrkineet läpimurtoon Savon radalla, vaan rintama jäi paikoilleen Mouhun ja Voikosken välille sodan loppuun saakka.[1]

Myöhemmät yhteenotot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaiset yrittivät vallata Mouhun panssarijunan tukemana kaksi päivää myöhemmin 5. maaliskuuta, mutta hyökkäys torjuttiin. Punaiset joutuivat vetäytymään takaisin, kun junan veturi sai suorasuuntausosuman tykistä ja veturinkuljettaja kuoli. Seuraavaksi punaiset hyökkäsivät 11 pataljoonan vahvuisella osastolla valkoisten sivustaan Kirjokiven kautta. He onnistuivat valtaamaan Valtolaan kylän, mutta Turkinkylässä valkoiset pysäyttivät punaisten etenemisen. Valkoiset puolestaan hyökkäsivät Turkinkylästä kohti punaisten asemia vielä 6. huhtikuuta, mutta isku ei tuottanut tulosta. Tämän jälkeen kumpikaan osapuoli ei enää tehnyt Savon rintamalla uusia hyökkäyksiä, vaan tilanne jatkui asemasotana ja partiointina, kunnes punaiset poistuivat asemistaan 26. huhtikuuta.[1]

Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mouhun taistelun muistomerkki sijaitsee Mouhun kylässä aivan Savon radan ja vierellä kulkevan maantien varrella. Mouhun vanhalta asemalta on paikalle noin 100 metrin kävelymatka.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Mouhu 1918 Voikosken Nuorisoseura. Viitattu 29.10.2016.
  2. Sisällissodan taistelupaikkakortisto 23.12.2013. Kansallisarkisto. Viitattu 29.10.2016.
  3. Mouhun taisteluiden muistomerkki Mäntyharju-Repovesi. Viitattu 29.10.2016.