Harmoisten sairashuoneen joukkomurha

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Harmoisten sairashuoneen joukkomurha oli Kuhmoisten Harmoisten kylässä 10. maaliskuuta 1918 tapahtunut merkittävä Suomen sisällissodan surmatyö, joka punaisten mukaan täytti verilöylyn tunnusmerkit. Valkoisen armeijan, virolaissyntyisen kapteeni Hans Kalmin johtaman pataljoonan 1. komppania teloitti Kuhmoisten taistelun yhteydessä punaisten Harmoisten kenttäsairaalan 11 punakaartilaispotilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Hans Kalm ei itse osallistunut tapahtumiin ja oli täysin tietämätön tapahtumista, koska hän johti samaan aikaan valkoisten puolustusta Kuhmoisten kirkonkylässä Jämsän suuntaan hyökkääviä punaisia vastaan. [1] Väitteet perustuvat kahden eloonjääneen kertomuksiin, valkoisten antamiin selontekoihin ja muuhun oheismateriaaliin. "Puhdistusta" johtivat Artturi Paimela ja Lauri Pihkala, mukana olivat Kalmin pataljoonasta myös Albert Gyllenbögel ja ja Hans Holopainen.[2]

Poliittisen historian tutkija Jaakko Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että sairaalasta on ammuttu kuten valkoiset ovat kertoneet, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." [3]

Lähtöasetelma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuhmoisissa taistelu oli 10. maaliskuuta kiivaimmillaan. Seutu oli Tampereen itäisin suoja-alue (ja vanha nuijasodan aikainen kapinakeskus). Punaiset pyrkivät valtaamaan kirkonkylän, mutta epäonnistuivat lopulta aikeessaan. Pitäjän etelälaidalla Harmoisten kylässä oli kylän sairashuone järjestetty punakaartin sairaalaksi, jonka väitetään toimineen "vasemmistolaisen Punaisen Ristin" alaisuudessa.[4]

Tämän kertomuksen "vasemmistolainen Punainen Risti" on organisaationa täysin tuntematon eikä sitä esiinny missään muussa yhteydessä. Alun perin punaiset olivat harkinneet turvauduttaisiinko kansainvälisen Punaisen Ristin apuun, mutta lopulta päätettiin tulla toimeen ilman ja perustettiin oma järjestö, joka ei ollut riippuvainen porvarillisista lääkäreistä. Työväen Järjestyskaartia varten oli jo 8.11.1917 perustettu lääkintähuoltoelin nimeltään Ensi-Avun Osasto, jonka toiminta jäi kuitenkin vähäiseksi. Suomen Punaisen Kaartin yleisesikunnan varsinaisessa järjestämiskokouksessa 5.2.1918 perustettiin yleisesikunnan jaostoksi ambulanssiosasto, jonka päälliköksi määrättiin levyseppä F. A. Hyrsky. Ambulanssiosasto oli raha-asioissa sekä hallinnollisesti intendenttilaitoksen alainen ja siirrettiin ylipäällikkö Eero Haapalaisen käskystä yleisesikunnan alaisuuteen 22.2.1918 [5]

Punakaartin Ensiavun ja Punaisen Ristin välillä vallitsi eräänlainen kilpailuasetelma. Ensiapu pyrki itsenäisyyteen SPR:n ja suomalaisten lääkärien suhteen, joskin Lahdessa huonolla menestyksellä. Rosénin mukaan punakaartin haavoittuneet ja sairaat – myös venäläiset – alkoivat itse pyrkiä ensiapuosastojen ohi Punaisen Ristin lääkärien ja sairaaloiden potilaiksi.Osapuolten välejä heikensi edelleen Helsingissä helmikuun alussa 1918 tapahtunut lääketieteen kandidaatti Gösta Schybergsonin murha. Ylipäällikkö Haapalainen julkaisi 31.1. tiedonannon punakaarteille tähdentäen SPR:n luvanneen hoitaa puolueettomasti molempien osapuolten haavoittuneita, mutta siitäkään huolimatta ei vältytty erilaisilta selkkauksilta.

Sodan alussa punakaarti omaksui periaatteen, että molempien osapuolten haavoittuneita tuli hoitaa puolueettomasti. Vaikka punakaarti oli eräin paikoin mm. keskisen rintaman alueella suosiollinen SPR:lle, niin punakaartin Lahden rykmentin, jonka joukot taistelivat myös täällä Harmoisissa, johtajien asenne oli ehdottoman kielteinen. SPR:n Lahden osaston toiminta vaikeutui jo heti alussa, kun yhteistyöstä lääkärien kanssa ei päästy sopimukseen.[6]

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalmin pataljoonan 1. komppania oli kiertämässä Kuhmoisten punaisten selustaan ja osa joukosta hyökkäsi yllättäen kylään, josta punakaarti joutui perääntymään. Sairashuoneeseen jäi 13 haavoittunutta ja muutamia sanitäärejä. Noin viideltä iltapäivällä saapui paikalle osasto valkoisia. Joukkoa johti ylioppilas Artturi Paimela ja mukana oli 1. komppanian vääpeli fil. maist. Albert Gyllenbögel. Teloitukset aloitettiin välittömästi. Eloonjääneen punakaartilaisen mukaan ampujat kehottivat "Valmistautumaan siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee 5 minuutin kuluttua !" Piiloutuneet sairaanhoitajat siirrettiin pihalle ja miespuoliset ammuttiin. Potilaat ammuttiin vuode vuoteelta edeten vuoteisiinsa. Myös sairaalassa olleista naisista kerrotaan kahden myöhemmin tulleen teloitetuiksi. Kaksi säästettiin sillä perusteella, että he osasivat ruotsia.[7]

Toinen nimettömäksi jäänyt pelastunut sai kaksi luotia, kaulaan ja leukaan. Hän tekeytyi kuolleeksi heittäytyen lattialle ja pakeni ikkunasta läheiseen latoon, jossa olevilla pyykeillä sitoi haavansa. Toinen pelastunut, K. Nuutila, makasi takimmaisessa vuoteessa. Hän sai laukauksen kasvoihinsa, joita koetti kädellään suojata ja menetti tajunsa päiväkausiksi. Tajuissa käydessään Nuutila havaitsi vielä kuinka muita henkitoreissa olleita lopetettiin. Hänen päällään ollut verinen lakana revittiin syrjään, mutta ilmeisesti kasvoille hyytynyt veri teki hänestä kuolleen näköisen. Nuutila pääsi pakoon ja paikallisten avustamana Padasjoelle. Eräs vaikeroiva jätettiin ampumatta, koska uskottiin hänen kuolevan myöhemmin. Luoti oli nimittäin mennyt läpi pään.

Vaiheet kahakan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkoinen komppania poistui seuraavana päivänä paikalta ja ilmeisesti monia sivullisia ehti käydä sairashuoneella tilanteen toteamassa. Valkoiset tulivat kylään uudelleen toisena päivänä tapauksen jälkeen. Vasta pari viikkoa myöhemmin paikalliset saivat käskyn haudata 13 ruumista ampumistuomion uhalla. Hautaajille tuli ongelmaksi että ruumiita oli vain 11, mutta avuksi tuli läheisen tien varresta löydetyt kaksi ruumista, joilla luku täytettiin. Oliko kyseessä sanitäärien ruumiit, sitä tarina ei kerro. Uhrit haudattiin Nikulan talon peltoon.

Jaakko Paavolaisen mukaan valkoisten myöhemmin antama selostus tilanteesta näyttää epäuskottavalta. Tämän selostuksen laati Ensimmäisen komppanian vääpeli Albert Gyllenbögel Kalmin pataljoonan muistokirjaan.[8] Selostuksessa mainitaan sairaalasta ammutun ja sängyissä olleen valkoisten tullessa terveitä aseistettuja miehiä, jotka sen pidemmittä mutkitta saivat tuomionsa. Paavolainen arvelee, että "on mahdollista että laukauksia on tullut sairaalan suunnalta, mutta väite että sala-ampujat olisivat vetäytyneet sänkyihin on verrattain fantastinen." Tapausta käytti punaisen lehdistö hyödykseen propagandassaan.

1930-luvulla kerätyn täysin vahvistamattoman perimätiedon mukaan kuitenkin naiset tuotiin kirkonkylällä sijaitsevaan esikuntaan, jossa oman kylän naiset pahoinpideltiin ja laskettiin sen jälkeen vapaaksi kehoituksella mennä kotiinsa. Muut vangitut lähetettiin edelleen Jämsään. [9]

Huomiota Ruotsista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapaus sai huomiota Ruotsista, josta valtiosihteeri Samuli Sario sähkötti päämajan esikuntapäällikölle ja pyysi selontekoa siinä toivossa, että "voitaisiin ilmoittaa tiedot Ruotsin ministerin kyselyn johdosta perättömiksi". Vastausta kyselyyn ei löydy Suomen arkistoista.[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaakko Paavolainen (1967): Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918, 2 Valkoinen terrori. ISBN puuttuu kirjasta.
  • Heikki Ylikangas (1993): Tie Tampereelle. ISBN 951-0-18897-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kai Donner, T. H. Svedlin, Heikki Nurmio: Suomen Vapaussota osa 5, s. 92-93.
  2. Liukkonen, Marjo: Hennalan naismurhat 1918, s. 127. Väitöskirja. Vastapaino, 2018.
  3. Paavolainen 1967
  4. Paavolainen 1967, Ylikangas 1993lähde tarkemmin?
  5. [1] ({Romo Anna Elina |Suomen historian Pro gradu-tutkielma Tammikuu 2007 Joensuun yliopisto sivu 77) Viitattu 30.3.2017
  6. http://www.saunalahti.fi/arnoldus/lahti_18.htmltarvitaan parempi lähde
  7. Meriluoto, V: Kärsimysten teiltä, s. 189 KA
  8. Kalm, Kalmin pataljoona Suomen vapaussodassa
  9. [2] (Kuhmoisten joukkohaudat). Viitattu 20.3.2017.tarvitaan parempi lähde
  10. Päämajan arkisto 1918, kansio 7, SA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]