Pomarkun taistelut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pomarkun taistelu
Osa Suomen sisällissotaa
Päivämäärä:

25. helmikuuta9. maaliskuuta 1918

Paikka:

Pomarkun kirkonkylä

Lopputulos:

Valkoisen Suomen voitto

Osapuolet

Valkoiset Satakunnan Ryhmä

Punakaartin Porin rintama

Komentajat

kenraali Ernst Linder
majuri Walter Bergh

maalari Kustaa Salminen

Vahvuudet

2-3 komppaniaa

useita komppanioita

Tappiot

12 kaatunutta

useita kymmeniä, kuitenkin alle 100

Pomarkun taistelut käytiin Suomen sisällissodassa 25. helmikuuta – 9.maaliskuuta 1918.[1] Vastakkain olivat valkoisten Satakunnan Ryhmä ja Porin rintaman punaiset, komentajinaan ensin Kustaa Salminen Helsingistä ja sittemmin toimittaja Hannes Uksila. Punaiset yrittivät Noormarkusta käsin useaan otteeseen vallata Pomarkun kirkonkylän, mutta kärsivät kaksi kertaa tappion ja joutuivat perääntymään menetettyään useita kaatuneita. Taisteluun otti osaa Helsingin punakaartilaisia. Taistelut päättyivät valkoisten voittoon.

Punaisten saapuminen 21. helmikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Punaisten osasto saapui Noormarkun suunnasta Pomarkkuun ja jakaantui kahdeksi eri osastoksi. Paikkakunnalla olleet kymmenkunta suojeluskuntalaista vetäytyivät Kankaanpäähän ilmoittamaan tilanteesta. Pimeässä yhteyden valkoisiin kadottaneet punakaartin osat aloittivat sekavassa tilanteessa taistelun keskenään sillä seurauksella, että kaksi punakaartilaista sai surmansa.

Taistelu 25. helmikuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satakunnan Ryhmän komentaja Ernst Linder päätti vallata Pomarkun. Porin Rykmentin 2. komppanian oli määrä hyökätä Leväsjoen suunnalta ja katkaista punaisten vetäytyminen Noormarkkuun ja Kiilholmaan samanaikaisesti kun 1. komppania hyökkäisi idästä kirkolle. Punaisilla oli taistelussa mukanaan tykki, joka sijaitsi Noormarkun tien varrella, noin parin kilometrin päässä kirkolta. Taisteluun osallistui myös aluksi reservissä ollut Porin Rykmentin 5. komppania. Taistelu päättyi valkoisten voittoon. Taistelussa kaatui 10 valkoista sekä punaisia eri lähteiden mukaan 20-30, joukossa myös venäläisiä. Punaiset ehtivät paetessaan ottaa osan kaatuneistaan mukaan. Osa haudattiin Pomarkun kirkkomaahan yhteishautaan.

Punaiset yrittävät vastahyökkäystä 9. maaliskuuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jälleen Noormarkun suunnasta hyökänneet punaiset yrittivät Pomarkun takaisinvaltausta, mutta valkoiset torjuivat hyökkäyksen. Taistelussa kaatui 2 valkoista ja punaisia useita kymmeniä.

Muistomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaussodan Satakunnan perinneyhdistys on kiinnittänyt Riutantiellä olevaan kiveen taisteluiden muistolaatan. Taistelun jälkiä on näkyvissä myös itse kirkossa.

Vapaussodan Varsinais-Suomen perinneyhdistys on hankkinut Honkakosken taistelun muistomerkin vanhan Porintien kallioleikkaukseen, Rosendahlin ahteeseen. Turun komppania (vain 40 miestä) eli Porin Rykmentin 5. komppania sai siellä tulikasteensa 22. helmikuuta 1918. Paikalla on kiveen kiinnitetty muistolaatta. Muistomerkille on valtatie 23:lta opasteviitta, josta muistomerkille on sadan metrin matka.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sisällissodan taistelupaikkakortisto (PDF) Arkistojen portti. 23.12.2013. Kansallisarkisto. Viitattu 20.7.2017.