Pörssitalon mellakka

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pörssitalon mellakka oli Helsingissä 17.–18. elokuuta 1917 tapahtunut yhteenotto, joka johti Helsingin suojeluskunnan perustamiseen.

Kesällä 1917 pahentunut elintarvikepula ja lisääntynyt työttömyys aikaansaivat levottomuuksia ja eräillä paikkakunnilla valtuustot joutuivat piiritetyiksi. Helsingissä väkijoukko, johon kuului työttömiä ja hätäaputyömaiden työläisiä, piiritti 17. elokuuta Pörssitalon, jossa Helsingin kaupunginvaltuusto parhaillaan piti kokoustaan. Piirittäjät vaativat hätäaputyömaiden tuntipalkkojen korottamista ja täyden palkan maksamista erääseen juuri päättyneeseen lakkoon osallistuneille. Piirittäjät, joiden joukossa oli myös venäläisiä sotilaita, alkoivat riisua paikalla olleita miliisin jäseniä aseista ja miliisit joutuivat poistumaan paikalta. Helsingissä oli Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen keväällä 1917 poliisilaitoksen tilalle muodostettu miliisi, jota johti pietarinsuomalainen bolševikkeihin kuulunut Kustaa Rovio.[1]

Rovio aseisti tässä tilanteessa poliisilaitoksen patukoilla noin sadan nuoren miehen vapaaehtoisjoukon, jonka porvarilliset aktivistit olivat järjestäneet paikalle. Ratsain ja jalan liikkuneet, valkoisin käsivarsinauhoin ja patukoin varustautuneet vapaaehtoiset saivat sitten piirittäjäjoukon hajotettua ja joukon johtajat pidätettyä. Tästä vapaaehtoisjoukosta porvarilliset muodostivat seuraavina päivinä Helsingin ensimmäisen suojeluskunnan.[1][2]

Senaatintorilla pidettiin 18. elokuuta kansankokous, jossa sosialidemokraattista puoluetta ja Roviota arvosteltiin kiivaasti porvarillisiin vapaaehtoisiin turvautumisesta. Paikalla olleet venäläiset puhujat lupasivat aseita työläisille. Edellisenä iltana perustettu porvarillinen järjestysjoukko hajotti patukoilla myös tämän kokouksen ja Rovio kehotti vastuuntuntoisia työläisiä pysymään poissa Senaatintorilta. Rovio sai tukea Työmies-lehdeltä, joka julkaisi 19. elokuuta asiasta pääkirjoituksen otsikolla Epäjärjestys on tuomittava, ja tämän jälkeen vastaavat järjestyshäiriöt päättyivätkin Helsingissä.[1]

Yhteenoton seurauksena Helsingin työväenjärjestöjen eduskunta arvosteli Roviota siitä, että tämä oli turvautunut porvarillisten vapaaehtoisten apuun ja piti sitä huonosti harkittuna. Samalla kuitenkin myönnettiin, että piirittäjien joukossa oli ollut ”edesvastuuttomia huligaaneja” ja Rovio oli ollut päätöstä tehdessään kovan paineen alla. Roviota kiellettiin kuitenkin vastedes turvautumasta samanlaisiin keinoihin. Porvarillisella puolella mellakkaa pidettiin väkivaltana ja anarkiana ja mellakka pyrittiin myös tarkoitushakuisesti esittämään sosialidemokraattien järjestämänä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]