Kuurilan junamurhat

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aarne Hietakangas

Kuurilan junamurhat tapahtuivat Suomen sisällissodassa 19. huhtikuuta 1918 junassa Iittalan ja Kuurilan asemien välissä. Forssan punakaarti oli aamulla 19.4. vanginnut Mustialan maamiesopiston opiskelijat ja toimittanut heidät Toijalaan, jossa heidät sijoitettiin Riihimäelle menevän junan viimeisenä olleeseen avovaunuun. Vartijoiksi asettui kymmenen Helsingin punakaartista peräisin olevaa miestä. Helsingin punakaartin I rykmentin IV pataljoonan I komppanian miehet, komentajanaan varapäällikkö Y. A. Lehtonen, ampuivat 22 Mustialan maanviljelysopiston oppilasta[1]. Vangituista 11 selvisi hengissä hyppäämällä liikkuvasta vaunusta ja pakenemalla metsään. Murhattujen taskuista vietiin kaikki omaisuus ja päällysvaatteet, jonka jälkeen heidän viskottiin vaunusta radanvarteen.[2]

Vangitut oppilaat ammuttiin kostoksi valkoisten Tampereen taistelussa tekemistä teloituksista, ja osa säästettiin perustellen "säästiväthän valkoisetkin Tampereella joka kymmenennen punaisista"[1]. Murhakäskyn antajiksi on arveltu Tuomas W. Hyrskymurtoa [1], joka toimi murhien aikaan Toijalan punaisten esikunnassa, Helsingin kuolemanpataljoonan päällikköä Topias Harjua ja komppanianpäällikkö Jukka Hildeniä.

Junamurhissa ensimmäinen ammuttu oli maanviljelysopiston oppilas Arne Sohlberg, jonka kaartilainen Aarne Hietakangas eli "Chaplin" ampui, ja viskasi ruumiin ratapenkereelle. Sekatyömiehenä toiminut 16-vuotias Hietakangas oli saanut lisänimensä mykkäelokuvissa näytelleen Charlie Chaplinista, jota hän piti esikuvanaan ja jäljitteli usein Chaplinia muiden suosion saamiseksi. [3] Hietakankaan motiiviksi on mainittu se, että erästä kaartilaisista oli kohdeltu huonosti Sohlbergin isän omistamassa tehtaassa[4] Historioitsija Teemu Keskisarjan mukaan ylempää tullutta teloituskäskyä ei ollut, vaan murhaajat toimivat oma-aloitteisesti. Hietakankaan motiivi ensimmäiseen surmaan saattaisi olla jälkikäteen oikeudenkäynnin aikana keksitty veruke.[5]

Teloitetut olivat:[1]

  • Ekström, Urho E.
  • Eskola, Kustaa Mauri
  • Gröönroos, Aksel Evert
  • Jaakkola, Frans Mikael
  • Jäntti, Edvard Johannes
  • Kaarela, Kaarle Erlanti
  • Karhu, Urho
  • Lehikoinen, Antti
  • Lehtonen, Emil Nikolai
  • Metso, Adolf
  • Niinimäki, Lauri Abraham
  • Pentti, Aadami Artturi (hyppäsi junasta, ammuttiin Toijalassa)
  • Puhakka, Frans Samuli
  • Saloheimo, Yrjö V.
  • Sohlberg Arne Päiviö
  • Suviranta, Leonard
  • Tuominen, Hjalmar
  • Turkkila, Johannes
  • Vainio, Rafael Jakob
  • Vigren, Nestori
  • Vihtinen Johan Kustaa
  • Vilppula, Paul J.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castren, Kaarlo:: Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana : sitä varten, ettei totuus unohtuisi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1924.
  • Myllyniemi, Seppo: Sodan monet kasvot - Sisällissota Hämeessä 1918. Artikkelikokoelma. Historiallinen arkisto 127. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS, 2007. ISBN 978-951-746-929-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Myllyniemi, 2008
  2. Suomen Itsenäistymisen Kronikka, s. 129. Gummerus, 1992.
  3. Johan Lahdenperä: Terroristit tappoivat Suomen tähden. Kirja-arvostelu Teemu Keskisarjan teoksesta Vääpeli T:n tapaus - ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Helsingin Sanomat 27.2.2010. Viitattu 5.1.2015.
  4. Castren, 1924
  5. Tarinoita suomalaisesta terrorismista, osa 3/6 "Chaplin", YLE1

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]