Valkeakosken naiskaartin joukkoteloitus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Valkeakosken naiskaartin joukkoteloitus oli Suomen sisällissodassa 1. toukokuuta 1918 toteutettu joukkomurha, jonka kohteena oli Valkeakosken naiskomppanian 15–23-vuotiaita tyttöjä.[1].

Valkeakosken naiskomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Valkeakosken naiskaarti

Valkeakosken naiskomppania oli osa punakaartia, ja suurin osa siihen kuuluneista naisista oli ennen kapinaa ollut töissä Valkeakosken paperitehtaassa. [2] Suurimman osan sodan ajasta komppania piti vartiota, harjoitteli ampumista ja äkseerausta ja voimisteli Tietolan koululla.

Taisteluun lähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naiskomppania joutui lähtemään tositoimiin huhtikuun lopulla 1918. Komppaniaan kuului noihin aikoihin 36 naista[3]. He saivat tulikasteensa Alvettulan sillan luona käydyssä taistelussa, jolloin valkoiset olivat asemissa sillan toisella puolella. Tässä taistelussa komppaniasta ei kaatunut kukaan. Lopulta valkoiset perääntyivät ja joukot etenivät Hauhon kirkonkylään, jossa käydyn taistelun jälkeen komppania jatkoi Tuulokseen. Siellä se osallistui Syrjäntaan taisteluihin. Taistelun jälkeisessä kaaoksessa kaartilaiset jäivät saksalaisten vangeiksi 29.4.1918.

Naisten teloitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalaiset luovuttivat naiskaartilaiset suomalaiselle valkoisten joukolle, joihin kuului lähinnä Pohjanmaan valkoisia, mutta myös kaksi hauholaista suojeluskuntalaista. Samassa vankijoukossa oli myös punaisia miehiä. Vankeja lähdettiin kuljettamaan jalkapatikassa Luopioisten suuntaan. Yöksi heidät laitettiin Hauhon Mustilaan, Suomaan talon latoon (Suomaan talo sijaitsi Tuuloksen Juttilan kylässä, Luopioisten tien varrella). Siellä heitä pidettiin vartioituna yön yli. Vapunpäivän aamuna vangit jatkoivat matkaa pohjoiseen. Miesvangit jatkoivat matkaansa kohti Luopioista, kun tytöt vietiin (Hauhon Mustilan kylään) Siikasenkorven suon syrjään kaivamaan oma joukkohautansa. Eräiden tietojen mukaan hauta oli jo valmiiksi kaivettu [4]. Tytöt käskettiin haudan yli pannuille lankuille ja ammuttiin viisi kerrallaan.

Punaisten naisten teloitukset kansalaissodassa olivat yleisesti melko tarkoituksella valittu linja. Aamulehti vaati huhtikuussa 1918, että ”puhdistus- ja rankaisutoimet on koko ankaruudessaan kohdistettava naisiin, ja juuri naisiin, sillä muuten ei päästä tämän mätäpaiseen syvimpiin juuriin”. Etelä-Suomessa tapettiin lähes kaikki kiinni saadut punakaartilaiset naiset.[5]

Myöhemmät tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkeakosken työväenjärjestöt pystyttivät paikalle 1. toukokuuta 1968 muistomerkin, jonka tekstin mukaan haudassa lepää "36 valkeakoskelaista 15–23-vuotiasta työläisneitoa". Tutkimuksellisin keinoin on pystytty selvittämään 24–29 uhrin kohtalo.[6]

Vuonna 2008 kirjailija Anneli Kanto julkaisi kirjan Veriruusut, joka käsittelee Valkeakosken naiskaartin vaiheita.[7] Seuraavana vuonna kirjasta tehtiin näytelmä, jota on esitetty mm. Tampereella ja Valkeakoskella.[8] Keväällä 2018 Veriruusut esitetään KOM-teatterissa sekä syksyllä Jyväskylän Huoneteatterissa.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hautamuistomerkin tiedot Työväenmuseo Werstas.
  2. Kemppainen Jouni: Paha maisema, s. 62. Helsingin Sanomat, 2007.
  3. Kemppainen Jouni: Paha maisema, s. 67. Helsingin Sanomat, 2007.
  4. Kemppainen Jouni: Paha maisema, s. 66. Helsingin Sanomat, 2007.
  5. Kemppinen, Kauko: Niin perkeleen punainen – 100 vuotta työväenliikettä Kemissä, s. 145. Pohjolan Sanomat Oy, 1987. ISBN 951-99820-5-1.
  6. Anttonen, Varpu: Valkeakosken naiskaarti Suomen sisällissodassa 1918 Pro gradu -tutkielma,Tampereen yliopisto, historiatieteen ja filosofian laitos.
  7. Kirjaesittely: Veriruusut Gummerus.
  8. Veriruusut itketti koskilaisia Valkeakosken Sanomat. 30.8.2009.
  9. Veriruusut KOM-teatteri. Viitattu 25.1.2018.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]